Mä olen sen verran vanha, että en jaksa enää pokkuroida ketään työhaastatteluissa

niitä ei kyllä ekakasi kannata lähteä työhönottohaastattelussa selittämään. Tulee heti olo että "tämä ei ainakaan töitä halua". Jäätte armotta jonon hännille. Mutta jos sinusta työhöottotilanteessa itsensä markkinoiminen on pokkurointia, niin se kertookin jo asenteestasi niin paljon, että parempi jättääkin sinut rannalle.

niitä ei kyllä ekakasi kannata lähteä työhönottohaastattelussa selittämään. Tulee heti olo että "tämä ei ainakaan töitä halua". Jäätte armotta jonon hännille. Mutta jos sinusta työhöottotilanteessa itsensä markkinoiminen on pokkurointia, niin se kertookin jo asenteestasi niin paljon, että parempi jättääkin sinut rannalle.

jos työpaikalla pitää kaunistella asioita, niin se ei ole minun työpaikkani.

ap

ymmärtänyt väärin työhaastattelun. Järjellisissä työpaikoissa ei pokkuroinnilla pärjää. Haastattelussahan selvitetään nimenomaan sitä, että onko ihminen sopiva työhön. Jos hakija ei itse osaa arvioida ja tunnistaa omia huonoja puoliaan, niin ei hän osaa niitä käsitellä työssäänkään ja on silloin täysin virherekrytointi.



Siis totta kai jokaisella on niitä vähemmän hyviä ominaisuuksia minkä tahansa työn suhteen. Hyvän työntekijän tunnistaa siitä, että hän osaa omassa työskentelyssään ottaa huomioon ne huonot ominaisuutensa ja kontrolloida niitä.



Jos siis on vaikka luonteeltaan kärsimätön, niin sitä puolta pitää pystyä pitämään kurissa eikä saa antautua turhautumisen valtaan. Huono työntekijähän on vain kärsimätön, vittuuntuu ja alkaa räksyttämään muille. Hyvä taas pystyy kanavoimaan kärsimättömyytensä tuottavaksi toiminnaksi.

Nuorempana mietin aina miten annan itsestäni aina sellaisen kuvan jonka oletin sopivan kullekin työnantajalle. Väitin heikkouksikseni sellaisia joiden en uskonut olevan haitta työlle.



Vuosien mittaan olen viisastunut. Jos en saa paikkaa se johtuu mitä luultavimmin siitä että en sovi yritykseen joko osaamiseni ja/tai persoonani vuoksi. Miksi koittaa esittää jotain muuta kuin on ja sitten todeta että ei sovikaan työpaikkaansa ja olla onneton.



Tietenkin näin on helppo sanoa kun on jo olemassa se vakituinen työpaikka eikä ole pitkiin aikoihin ollut tarve pakolla vaihtaa paikasta toiseen tai työttömänä löytää työpaikkaa kovassa rahapulassa. Mutta sen verran tosiaan olen oppinut että minä olen minä - en kukaan muu. Tottakai haluan antaa itsestäni parhaan mahdollisen kuvan mutta mikään haaveolento en aio olla.

kadun sitä, sillä koko työssäoloaikani piti esittää tervettä ja salata sairaus. Tuskin se juuri kenellekään koskaan paljastuikaan, mutta salailu on raskasta. jos joku ei minua sen takia palkkaa, niin sitten ei palkkaa. Omapa on häpiänsä.