Miksi YLI 3-vuotiaan kotihoitoa kritisoidaan? (jos ei pienempia sisaruksia)

lapsen jäämistä paitsi sosiaalisten suhteiden harjoittelusta ryhmässä.



Jos hoitaisin yli 3-vuotiasta kotona, laittaisin hänet ehdottomasti kerhoon parina päivänä viikossa.

Ei meillä vaan. Meidän 4- ja 5-vuotiaat lapset on kotihoidossa, ja ihan rauhassa on saatu olla.

kaydaan pari kolme kertaa viikossa avoimessa paivakodissa seka tietysti nama normaalit puistoilut jne. Tama on aina se mita saa kuulla, etta lapsi ei paase harjoittelemaan sosiaalisia suhteita,mutta kylla han paasee. olen itse hvin meneva ja lapsi luonnollisesti mukana :o mieheni kotimaassa kaydessa, ollaan taalla parhaillaan, lapset saavat leikkia ja nahistellla serkkujensa kanssa :D esikoinen ollut myos kotihoidossa ja viime vuoden oli seurakunnan kerhossa ja siella hanta kehuvat sosiaaliseksi ja reippaaksi tytoksi :o kai se on luonnekysymskin etta minkalaisia lapset ovat, ei niinkaan kiinni siita onko ollu hoidossa vaiko kotona.

Kyllä sosiaalisuus on lapsen luonteessa jo olemassa, jos on ollakseen. Kavereita saa tuttavaperheistä ja hiekkalaatikolta. Ei se päiväkodin käymättömyys ole mikään tragedia, päinvastoin.

Nykyään vain on harmillisen yleistä viedä ne lapset hoitoon jopa vuoden vanhoina. Eli ehkä kyse onkin siitä, että jotkut eivät ymmärrä, miten voit olla kotona, koska he eivät ole "pystyneet" tähän erinäisistä syistä. Hienoa, että jotkut eivät näe päivähoitoa ainoana mahdollisuutena vaan osataan laittaa perhe etusijalle, kun lapset ovat pieniä.

kun ihmiset ei jostain syysta ymmarra, etta kotihoidossa olevat lapset ei valttamatta kasva metsan keskella jossa ei muita ihmisia mailla halmeilla! joku professori joskus totesikin etta paremmin lapsi oppii sosiaalisuutta turvallisesti aidin tai isan kanssa (koska on kerhoja yms) kuin yli suurissa paivakotiryhmissa joissa ylensa voimassa nopeat syovat hitaat

kun joku oikeasti jaksaa hoitaa ja olla oman lapsen kanssa!

(kun useimmat laittavat päiväkotiin!)



Sosiaalisuus- kortin vetäminen on ihan puppua.

Jokainen lapsi oppii jossain vaiheessa sosiaaliseksi, jopa kotona isän ja äidin kanssa!

Ja tietysti puistoissa,kavereiden luona jne.



Suomalaisten mielestä 3-vuotiaan pitää oppia odottamaan jonossa vuoroaan jne.,mitä päiväkodissa oppii. Ja saada "virikkeitä". (meluisassa ilmapiirissä!!) Näin siis olen täällä av:lla kuullut!



t.yksi kotiäiti

Monia harmittaa jos ei voi / jaksa hoitaa omaa lasta pitempään kotona. Silloin pitää arvostella muiden ratkaisuja.



Jos on aktiivinen kotivanhempi ja sosiaalista toimintaa päivän aikana niin sehän on etu vaan lapselle olla kotona!



Kerhossa, pk:ssa tms sitten taas oppii muilta lapsilta - omani esim. oppivat tosi hyvät ruokatavat kun seurasivat mitä isommat lapset puuhaavat.

Nykyisin monet lapset saavat ennemminkin liikaa kuin liian vähän virikkeitä. Rauhallinen kotielämä tekisi monelle tosi hyvää!

Meillä on lapset reilun 3 ja noin 1,5 vuotta. Vanhempi oli tämän kevään srk:n kerhossa ja meni kuulemma tosi hyvin. Lisäksi käyn molempien kanssa perhekerhossa sekä muskarissa. Ja tietysti puistoissa aamupäivisin, jossa lapset leikkivät pph:ien lasten kanssa. Eli ryhmätoimintaakin on. Ihmiset olettavat jotenkin, että kun nuorempikin on 3, niin sitten heidät laitetaan päiväkotiin. Miehellä on ihan hyvät tulot (suomalaisten keskitulojen verran), ja ollaan yhdessä päätetty, että tullaan sillä rahalla toimeen jatkossakin ja hoidan lapsia kotona vielä vuosia. Pienillä koululaisillakin on niin lyhyet koulupäivät, että haluan olla kotona heitä vastassa.



Vanhemmat ppt:t, joiden kanssa olen puistoissa jutellut, ovat sitä mieltä, että koti on lapselle paras hoitopaikka, mutta nuoremmat ovat poikkeuksetta sitä mieltä, ettei lapset saa kotona tarpeeksi virikkeitä. En voi käsittää mitä virikkeitä kotona ei voisi tarjota. Me tehdään jo nyt lasten kanssa vaikka mitä. Saatika kun he kasvavat, ja voidaan vielä monipuolistaa askarteluja ja liikuntajuttuja ja pidentää luontoretkiä kotinurkilta polkupyörämatkan päähän. Haaveilen siitä, että voisin viettää kesät lasteni kanssa, kuten meidän äitimme on tehnyt:oltiin muksuina kaikki kesät mökillä!



Anoppi ehdotti, että voisin vähän myöhemmin ottaa vaikka hoitolapsia meille, mutta minusta kotiäitiyden yksi parhaita puolia on se, että voi lähteä ihan extempore vaikka sukuloimaan jonnekin, ja tehdä juttuja sään ja mielentilan mukaan.

päiväkodissa ja en omia lapsia vie päivähoitoon missään tapauksessa ennen kolmea ikävuotta (juuri näiden suurien ryhmäkokojen ja melutason takia). En halua kritisoida itse päivähoitoa, koska siellä toimitaan niin hyvin kuin annetuilla resursseilla pystytään, mutta muitakin vaihtoehtoja on lapsen sosiaalisten taitojen kasvamiselle. Vanhemman lapsen kohdalla hoidon aloittamista tulee tarkastella yksilöllisten tarpeiden pohjalta. Joillekin se sopii ja joillekin ei.

Nykyään vain on harmillisen yleistä viedä ne lapset hoitoon jopa vuoden vanhoina. Eli ehkä kyse onkin siitä, että jotkut eivät ymmärrä, miten voit olla kotona, koska he eivät ole "pystyneet" tähän erinäisistä syistä. Hienoa, että jotkut eivät näe päivähoitoa ainoana mahdollisuutena vaan osataan laittaa perhe etusijalle, kun lapset ovat pieniä.

:O Kai se on jotain harmia tosiaan jos joku haluaa hoitaa lapset kotona ja joku toinen taas ei, en tieda.enka sinansa valita siita mita muut ajattelee, itse tunnen parhaiten oman lapseni ja tiedan mika hanelle parasta! valilla vain tulee ihmisten mielipiteista sellainen olo, etta olet huono vanhempi jos kiellat lapseltais paivahoidon

Nykyisin monet lapset saavat ennemminkin liikaa kuin liian vähän virikkeitä. Rauhallinen kotielämä tekisi monelle tosi hyvää!

lapsen jäämistä paitsi sosiaalisten suhteiden harjoittelusta ryhmässä. Jos hoitaisin yli 3-vuotiasta kotona, laittaisin hänet ehdottomasti kerhoon parina päivänä viikossa.

ja loppujen lopuksi olen sita mielta, etta kotihoidossa olevat lapset ovat etuoikeutettuja sosiaalisuuteen suhteessa paivakotilapsiin koska esim.kerhoissa jos lapselle tulee pahamieli tai sattuu vahinko han paasee vanhemman syliin, paivakodissa ei ole nain laheskaan aina. Eika kerhoissa yleensa olla 7.30-16.30 :O Aikuisten vasymisesta,tyouupumisesta jne.puhutaan usein, mutta LAPSEN VASYMISESTA hyvin harvoin

onpa ollut ihanaa lukea näitä viestejä! Kuopus on kohta 3 ja kilvan kysellään vienkö päiväkotiin, mutta en vie. Toivon löytäväni jotain pientä työtä, jota voin tehdä kotoa käsin, mutta ennen kaikkea haluan olla lasten kanssa.

että meidän perheessä päiväkodin viisivuotiaalle antamat virikkeet ovat tulleet tarpeeseen. En ole itse mikään ylitsevuotavan sosiaalinen ihminen, ja johtuen siitä, että olen tehnyt lapseni muutaman vuoden eri tahdissa kuin ystäväpiirini, minulla ei ole ns. äitituttuja, emmekä käy lasten kanssa päivisin kyläilemässä, olemme arkisin lähinnä keskenämme ja touhuamme kotijuttuja. Lapset näkevät paljon serkkujaan sekä jonkin verran ystäviemme lapsia, mutta se ei riitä enää 5-v:lle. Viisivuotiaalla on oman reviirinsä sisällä tasan yksi kaveri, joka on päivät päiväkodissa. Lapsi oli ennen päiväkotiin menoa selvästi turhautunut. Kyseli mm. että miksi kaikilla muilla on niin paljon "omia" kavereita ja hänellä vain yksi!



Kun 5-v meni päiväkotiin, hänen oli aluksi vaikea ryhmäytyä ja hankkia ystäviä, vaikka olikin periaatteessa pidetty ja sosiaalinen lapsi. Aiemmin kun kaverit olivat olleet melkein kohdusta tuttuja ja äitien järjestämiä.



Viisivuotias kaipaa jo itsenäistä leikkiä ja kaveruuden rakentamista. Omasta lapsestani näen tämän niin selvästi. Oli hienoa seurata, millaisia onnistumisen tunteita lapsi sai siitä, kun hän sai ensimmäisen Oikean kaverin tarhasta. :)

kaydaan pari kolme kertaa viikossa avoimessa paivakodissa seka tietysti nama normaalit puistoilut jne. Tama on aina se mita saa kuulla, etta lapsi ei paase harjoittelemaan sosiaalisia suhteita,mutta kylla han paasee. olen itse hvin meneva ja lapsi luonnollisesti mukana :o mieheni kotimaassa kaydessa, ollaan taalla parhaillaan, lapset saavat leikkia ja nahistellla serkkujensa kanssa :D esikoinen ollut myos kotihoidossa ja viime vuoden oli seurakunnan kerhossa ja siella hanta kehuvat sosiaaliseksi ja reippaaksi tytoksi :o kai se on luonnekysymskin etta minkalaisia lapset ovat, ei niinkaan kiinni siita onko ollu hoidossa vaiko kotona.

Miksi et voinut kertoa tätä jo aloitusviestissäsi? Sen sijaan kirjoitit, että haluatte "pitää lapset eskariin asti kotona". Sehän kuulostaa siltä, ettette paljon kodin ulkopuolella liiku.

Taidat katsella asioita hieman liian mustavalkoisesti. Toisaalta suosit kotihoitoa päivähoidon yli, mutta kuitenkin kehuskelet sillä, miten paljon olette koko ajan menossa. Toisin sanoen elämämme ei olekaan niin pysyvää ja rauhallista. Päiväkotiin ei tietenkään ole pakko lapsiaan laittaa, mutta minusta perusteesi eivät täysin pidä. Pysyvä ja tuttu päiväkotirytmi voi olla monille lapsille parempikin vaihtoehto kuin jatkuvasti vaihtuvat kuviot kotona ja puistossa.

Tällaisten vanhempien seurassa lapsi ei kyllä saa virikkeitä ja muuta kehittävää toimintaa.



Suosittelisin kyllä päiväkotia. Tosin ap:n lahjoilla ei varmaan työpaikkaa saa.

Monessa maassa vanhemmilla ei ole kirjoitus- ja lukutaitoa ja silti kasvattavat lapsensa rakkaudella hyviksi ihmisiksi.

Tällaisten vanhempien seurassa lapsi ei kyllä saa virikkeitä ja muuta kehittävää toimintaa. Suosittelisin kyllä päiväkotia. Tosin ap:n lahjoilla ei varmaan työpaikkaa saa.

Oman pienen otantani perusteella olen sitä mieltä, että 2,5-v. on päiväkotiin vielä vähän liian pieni. Päiväkodissa joutuu pakostakin liukuhihnahoitoon silloin, kun ei vielä osaa pukea tai hoitaa vessakäyntejä itsenäisesti. Pieni lapsi tarvitsee ennen muuta perushoitoa ja syliä, eikä päiväkoti ole niihin paras paikka.



4-vuotiaalle päiväkoti alkaa jo olla ihan kiva ympäristö. Silloin lapsi on oppinut omatoimiseksi ja alkaa saada päiväkodista irti jotain. Hän saa päiväkodissa ystäviä, pääsee harjoittelemaan ryhmässä toimimista, oman vuoron odottamista ym.



6-vuotiaalle päiväkoti on jo lähes "välttämätön". Tarkoitan tällä "välttämättömällä" sitä, että 6-vuotias todellakin jo kaipaa ikätoveriensa seuraa muutenkin kuin satunnaisten kyläilyjen muodossa. Perhekerhoissa taas ei ikätovereita ole. Lisäksi koulun aloitus lähestyy jo, ja on hyvä totutella pikku hiljaa olemaan myös isossa porukassa.



Tämän pohjalta - jos nyt olisin tekemässä päätöstä koti/päivähoidosta, pitäisin lapset kotona noin 4-vuotiaiksi ja laittaisin sen jälkeen päiväkotiin. Jos vanhemmat pystyvät joustamaan työajoissa, niin hoitopäivät pysyvät kohtuullisen mittaisina ja perheelle jää iltaisin myös omaa, rauhallista kotiaikaa. Se on ilman muuta tärkeää, vaikka lapsi olisi päiväkodissa.