Sanokaapa mitä kolmikymppisen kannattaisi lähteä opiskelemaan!

on aika vaikee päästä sisään, olen kuullut. AMK:ssa 3,5 vuotta ja sittenon valmis

Itsekin hankin toisen ammatin päälle 3-kymppisenä, enkä ollut edes meidän luokan vanhin! ;) Farmaseutin ammatista olen kuullut myös, että niitä tarvitaan ja ne saa suurin piirtein itse sanella palkkansa, et jos se homma todella kiinnostaa, niin mikä ettei sitä. Mut sun kantsis miettii ensiksi että mikä sua todella kiinnostaa, mitä haluaisit tehdä. Vaikea se on varmaan opiskella ja myöhemmin tehdä työkseen alaa, joka ei ole sydäntä lähellä.

Ei saa nyt nauraa, mutta kauppakorkea on ollut aina sellainen salainen haave.. :) Mutta tuskinpa sinne pääsee. Jotain vähemmän ylevää siihen suuntaan pitäisi keksiä.

Siitä vain yrittämään. Minä pääsin sinne 29-vuotiaana. Minulla tosin oli kaksi tutkintoa jo taustalla, mutta tuo oli jäänyt kaivelemaan vielä.



t. edelleen opiskeleva+työssäkäyvä äiti

ja aika moni kurssikaveri on vaihtanut alaa. sinne avoapteekin tiskin taakse todella kuolee tylsyyteen (en kestänyt kuukautta pitempään). onneksi olen valmistumassa nyt toiseen ammattiin. jollekin rauhalliselle ihmiselle farmaseutin hommat voi sopiakin.

epäilin että muut hakijat jotain suoraan lukiosta tulleita... no eipäs! Vanhin hakija oli 56-vuotias! :D

Nykyään siellä on paljon myös vanhempia opiskelijoita. Itse opiskelen samaa alaa Lappeenrannassa, mutta käyn välillä Helsingin kauppiksen avoimen puolen kursseilla ja olen tavannut siellä useita vanhempia tieteenharjoittelijoita, jotka opiskelevat perusopiskelijoina kauppatiedettä ja ovat aloittaneet opintonsa esi. 30-vuotiaina tai myöhemmin. Myös meillä Lappeenrannassa on monen ikäisiä ihmisiä. Minä aloitin opinnot 25-vuotiaana.



Haaveita ei kannata unohtaa. Sinulla on vielä paljon aikaa toteuttaa haaveesi. Sitten ei tarvitse vanhempana katua. Tsemppiä opintoihisi, mitä sitten ikinä valitsetkaan omaksi alaksesi.

ikää kohta 32 (apua!) takana yo-merkonomin tutkinto ja onnettomasti takeltelevat saksankielen opinnot yo:ssa. Ei kiinnosta! Nyt olenkin menossa ammatinvalintapsykologille, jospa hän auttaisi minua jotenkin. Kauhea olo, kun ei oikein tiedä mitä haluaa, mutta nykyiseenkin olotilaan olen tyytymätön. Tällä hetkellä olen konttoritöissä opintojen ohessa. Itsetunto nollissa ja kauhea kriisi menossa muutenkin!

ei siis ainakaan ikä ole esteenä. Itse olen sosionomi ja ryhmässämme vanhin opiskelija oli 50v opitojen alussa. Uskokaa tai älkää mutta nyt 4v valmistumisesta hänellä on VAKItyö ja vieläpä ihan omaa alaa. Tätini lähtiopiskelemaan suurtalouskokiksi 46v ja sai heti valimstuttuaan vakipaikan kunnalta, eikä kyseessä ole edes maaseutu (jossa pulaa ammattitaitoisesta väestä) vaan iso kasvukeskus.

Vierailija:

on aika vaikee päästä sisään, olen kuullut. AMK:ssa 3,5 vuotta ja sittenon valmis

Olen käsittänyt, että ainoastaan Jyväskylässä voi opiskella toimintaterapeutin tutkinnon.

Mene ihmeessä ammatinvalintapsygologin juttusille. Minulla ihan sama ongelma: ikää 30, työhönpaluu edessä ja alan vaihto mielessä. Varasin ajan tuonne psykologille kun en viitsi lähteä opiskelemaan ihan tuosta vaan. Haluan kartoittaa omia mielenkiinnon kohteita ja omia vahvuuksia. Toivottavasti saan apua. Nuo psykologit toimii työvoimatoimistossa.

Toimintaterapian opintoja voi amk-tutkinnon jälkeen jatkaa Jyväskylän yliopistossa liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnassa. Pääaineeksi voi valita joko toimintaterapian teorian (tai jotain sellaista?) tai sen vaihtoehdon, että opiskelee toimintaterapian opettajaksi.



Itse en alaa opiskele, mutta olen seurannut läheisen ihmisen opiskeluja.

Koulutusohjelma ei vaan ala ihan joka vuosi.

se vaan ei ole aikuiskoulusohjelmassa, eli ainoastaan nuorisoasteen koulutuksena. Sinänsä ihan hyvä, että toimintaterapeuttien koulutusta on lisätty, kun niistä on ollut aikaisemmin pulaa.

Tee tasan sitä mitä haluat!

Itse haen parturi-kampaaja kouluun.. Kuhan äippäloma loppuu.. Olisin jo valmis sellainen jos äitini olisi päästänyt opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Minulla myös yksi ammatti jo takana.

Eikä se ikä oo mitenkään este. Itse täytän tänä vuonna 25. Joten jos tuohon kouluun pääsen niin varmaan olen sieltä vanhimmasta päästä.

Ammatinvalintapsykologi olisi varmasti hyvä vaihtoehto, taidankin varata heti sinne ajan. Oppisopimus olisi tosi hyvä homma taloudelliselta kannalta, jos tosiaan löytyisi joku ammatti, joka todella kiinnostaa. Katselen nyt tuota yliopistovaihtoehtoakin sillä silmällä, hyvin ehtisi aloittaa lukemisen kevään pääsykokeisiin. Eihän siinä mitään menetä, vaikka hakisikin.

älä missään nimessä " tyydy" mihinkään, vaan ota paikkasi sieltä mistä sen haluat ottaa. Ihan höhlää ajatella että jonnekin ei " enää" kannata lähteä!



aattele,miten kuumaa valuuttaa olet työmarkkinoilla 5 vuoden päästä valmistuttuasi; tuore koulutus ja lapset jo tehtyinä eikä työnantajalla pelkoa äitiys ym lomista! olet ihanvapaa tekemään URAA!



näin minä ajattelen, luen juuri pääsykokeisiin yliopistoon ja ikää 28 ja lapset tehty (2kpl).



TSEMPPIÄ!



ja hoitoalalle en kyllä suosittele, JOS se ei ole kutsumusalasi. Huonot olot ja huono palkka. Toki jos veri vetää sinne niin sitten vaan menoksi :) Varman työpaikan takia ei kannata tietylle alalle menne, sillä OSAAVALLE löytyy aina työtä!!! Oli alal mikä tahansa.

kiva ketju

jahka lapsi menee päiväkotiin alan opiskelemaan.. Tavoitteena olis päästä oppisopimukseen (alaa en vielä ole päättänyt) tai sitten jatkan 10 vuotta sitten alotettuja suomen kielen opintoja yliopistossa! En oo viel päättänyt, että mitä teen, mutta paikalleni en jää!!!!!!!!!!

Ne pääsykokeet ei mittaa mitään muuta kuin haluasi päästä sisään. Siis toisinsanoen sitä, miten tarkaan olet jaksanut opetella kirjat ulkoa. Sisäänpääsyyn ei siis vaadita kuin itsekuria ja kestävä ahteri. Tee itsellesi lukujärjestys ja noudata sitä. tutustu edellisen vuoden pääsykokeisiin ja niiden mallivastauksiin, jolloin näet, millä tyylillä niihin kannattaa vastata. Pahin vastustajasi on tuo " en kuitenkaan pääse" -asenne. Päätät, mitä halat tehdä ja toteutat sen.