No, jokos on noloja tilanteita tälle vuodelle?

Ensimmäisenä työpäivänä veli meni jossain vaiheessa käymään vessassa, ja väänsi niin isot köntsät, että pytty meni tukkoon. Kiva lähteä pyytämään apua...

Nukuin pommiin ja lähdin sitten kovalla kiireellä, kovassa pakkasessa juoksemaan bussille. Silmälasit huurussa huomasin, että bussi olikin jo pysäkillä ja kovensin vauhtia. Ehdin nippa nappa ja kun pääsin istumaan, huomasin, että bussi oli numero 9, joka meni toiselle puolelle kaupunkia. Oma bussini oli numero 8. Kiva nousta heti seuraavalla pysäkillä pois..

jonkin ajan kuluttua lapsi sanoo, että sulla on kivat viikset,äiti!

Kauhuissani etsin puuteripeilin ja katsoin, niin oli jäänyt kaakaosta viikset suupieliin! Läheltä katsottuna ne ainakin erotti...

Auts...

juu-u ja kiertää kaikki vaaterekit ja tutkia kaikki mahdolliset tarjouskorit ym. oikein kivastihan sitä tavaraa siinä kärryyn siunaantui... ja kassalla mätin vaan romppeet hihnalle ja kun maksun aika tuli, huomasin että mun kortti onkin kotona... ei kun siinä sitten selittämään, että voiko pakata nää romut tohon ja tulla ihan kohta maksamaan...



Mies sitten oli kortti ojossa ovella vastassa, kun olisi tuonut sen kauppaan mutta kun yritti soittaa mulle niin puhelinkin pirisi olohuoneessa...

nolo, nolo..

Ja kyllä se ihan törähti kunnolla :D

Lukita oven.Ja tietysti kesken toimituksen mies puoleinen kollegani astuu sisään... Ei muuta mutta SE HAJU! Kyllä hävetti ulos tulla.. Vieläkin puna nousee naamalle kun asiaa edes mietin...

No tottakait tuosta on tullut meille arkipäivän sanonta, jota kaikki käyttävät.

No vappuaattona mieheni täti (75-v.) soitti, eikä me nyt kovinkaan paljon ole oltu tekemisissä. Ihan mukavahan siinä oli kuulumiset rupatella ja sitten täti kysy, että mitäs meinaatte tänään tehdä?

Tähän minä vastasin, että ekaks ajateltiin mennä vähän pötkölle ja sitten juhlimaan :-O

Vasta puhelun jälkeen tajusin, kuinka monella tavalla tuonkin voi tajuat :o)

...olimme lähdössä mieheni kanssa seuraavana iltana risteilylle ja pakkasin yökerhovaatteet muovipussiin ja laitoin ovenkahvaan, jotta mieheni muistaisi ottaa ne aamulla lähtiessään autoon mukaan.



Herätessäni mies oli lähtenyt töihin ja pussi poissa, joten ajattelin kaiken olevan ok. Päivällä soiteltiin vielä viimeisiä kuulumisia ja totesin vain, että onneksi muistit ottaa vaatteeni oven kahvasta. Tuli hiljaisuus ja mies vastasi jooo... Illalla laivalla mies uskalsi sitten tunnustaa ajaneensa kahdella renkaalla kotiin tuon puhelun jälkeen ja toivoneensa ehtivänsä ennen roskakuskeja.... vaatteet löytyi ja saimme makeat naurut =D

Vein autoni huoltoon pieneen korjaamoon. Illalla hain sen pois ja seisoin toimistossa odottamassa, että asentaja kirjoittaa laskun. Kuinka ollakkaan huomasin, että korjaamon toimistossa oli vain vanhanaikainen " pankkikorttimankeli" , ei mitään nykyaikaista lukijaa.



Mitään ajattelematta sanoin laskua kirjoittavalle asentajalle : " Nyt joudut kyllä höyläämään, kun mulla ei ole yhtään rahaa mukana."

Asentaja lopetti laskun krjoittamisen, katsoi minuun, vinkkasi silmää ja sanoi :" No se kyllä sopii, mennään tonne" ja näyttö jonkun siivouskomeron ovea. Voi kiesus, että lehahdin punaiseksi ja menin ihan sanattomaksi. Sitten äijä rupesi nauramaan ja sanoi: Kantsii kyllä vähän miettiä, mitä täällä suustaan päästää!



Vieläkin joskus nään ohimennen saman äijän ja joka kerta muistan tapahtuneen. En tiedä muistaako hän.

Vierailija:

Vein autoni huoltoon pieneen korjaamoon. Illalla hain sen pois ja seisoin toimistossa odottamassa, että asentaja kirjoittaa laskun. Kuinka ollakkaan huomasin, että korjaamon toimistossa oli vain vanhanaikainen " pankkikorttimankeli" , ei mitään nykyaikaista lukijaa.

Mitään ajattelematta sanoin laskua kirjoittavalle asentajalle : " Nyt joudut kyllä höyläämään, kun mulla ei ole yhtään rahaa mukana."

Asentaja lopetti laskun krjoittamisen, katsoi minuun, vinkkasi silmää ja sanoi :" No se kyllä sopii, mennään tonne" ja näyttö jonkun siivouskomeron ovea. Voi kiesus, että lehahdin punaiseksi ja menin ihan sanattomaksi. Sitten äijä rupesi nauramaan ja sanoi: Kantsii kyllä vähän miettiä, mitä täällä suustaan päästää!

Vieläkin joskus nään ohimennen saman äijän ja joka kerta muistan tapahtuneen. En tiedä muistaako hän.

jottei sisällä joka paikka kuraantuisi!Seuraavan pvänä lähdin vaunutteemaan ja ihmettelin että kylläpä vastaantulijat hymyilee paljon ja hymyilin takaisin, kunnes melk 5km päästä kotoa huomasin että vaunun pyörissä oli vielä suojukset paikoillaan!!!Eipä ihme että olin hymyjä saanut!!

Onkos muilla kerrottavaa?

kerroin tarkan selvityksen kuka siinä asuu (tunnettu henkilö tässä kaupungissa). Talon asukas oli portailla tupakalla...Hävetti!!!

ei onneksi äänen kera, -mutta se haju, mätä kananmunakaan ei vedä sille vertoja :-(

Pikkujuttu ehkä, mutta kylläpä nolottaa!

Kävelin kauppaan, ja siellä kaupassa olin jo kauan aikaa töytäillyt, kun kaupan täti sanoi:" sulla taitaa olla toi vyö tippumassa..."

Takkini alta roikkui villatakkini vyö, joka viisti maata pitkin...Luultavasti se oli repsottanut häntänä koko matkan kun kävelin kauppaan...Olen saattanut olla aika hassu näky.

kun etsittiin pillimehuja , että " tullahan niitä pillumehuja on! "

Kyllä hävetti..ihmisiä oli paljon siinä lähellä..Jotain paniikissa rupesin sitten pillimehuista sönköttämään..

Onneks poika ei huomannu tai älynny erehdystäni.

Pienehkössä hiprakassa lähdin käymään vessassa. Olin " päivän kunniaksi" pukenut pikkiriikkiset stringit. Housujen päällä oli myös sellainen lantiohuivi, jonka jouduin näpräämään auki ennen kuin pääsin vessahommiin. Jotenkin ajatuksissani kun olin sen huivin aukaissut ja laskenut housut alas, unohdin vetää stringit alas ja istahdin pöntölle. Ihmettelin vähän kun pissatessa tuntui kun olisi mennyt jaloille ja tajusinkin heti että alushousuthan ne siellä on vielä " paikoillaan" . Pikkasen hävetti, vaikka eihän sitä tietenkään kukaan nähnyt. No, ei auttanut muu kuin kuivata ne stringit vessapaperilla ja eikun housut ylös ja romanttista kynttiläiltaa jatkamaan :))

sen jälkeen kaupalle. No, kotiin tultua huomasin, että posket ja leuka oli ihan noessa... Olin nokisilla käsillä ilmeisesti pyyhkäissyt naamaani ja kiireessä en ollut katsonut peiliin enne kauppaan menoa.

Silloin, kun Hyvinkäällä kaupungin virastotalo oli vielä siinä kirjaston vieressä. Sinne oli siis asiaa, kuluttaja-asiamiehelle, mutta täysin ajatuksissani poukkasinkin KELAn konttoriin siihen Hyvinkääsalin taakse (Prismaa ei silloin vielä ollut). Tiskillä oli miesvirkailija, jolle ilmoitin kenen luokse olin menossa (olin varannut ajan). Hän sitten sanoi, että eipä taida löytyä täältä. Luulin ensin, että pilailee kustannuksellani ja aloin kovaan ääneen ihmettelemään miten voi olla mahdollista kun on aikakin varattuna ja kaikkea. En tajunnut mokaani edes vielä silloin, kun hän kohteliaasti sanoi, että löytyy kaupungintalolta kyseinen henkilö. Niin niin, siellähän sitä oltiin! Olinko vähän nolo sitten kun hän sanoi, että olinkin Kelan toimistossa...