No, jokos on noloja tilanteita tälle vuodelle?

Kassalla sitten maksaessani, kaivelin kassista lompakkoa. Kuinka ollakkaan otin lompakon esiin ja en heti huomannut, siihen oli liimautunut pikkuhousunsuoja! Pidän aina laukussa varalla siteitä ja pikkuhousunsuojia. Ilmeisesti oli se paperi lähteny pois ja tietysti se lärpäke oli liimautunu mun lompakkoon!

Vähänkös nolotti...

Varmasti näin kesällä jotain " kivaa" on tapahtunu!

ihmettelinn kun vastaantulijoita nauratti. Edellisen päivän sukkahousut näkyivät lahkeesta ja laahasivat perässä...

oltiin jo siirrytty kirkosta varsinaisiin hääjuhliin. Ne pidettiin sellaisessa tosi kauniissa isossa kartanossa.

Menin ulos terassille ja istuin mulle tuntemattoman miehen viereen muuten vain rupattelemaan. Pidän itseäni hyvänä small talkissa ja yritin kaikkia mahdollisia keskustelun aloituksia - " kaunis morsian vai mitä?, oli hieno kirkko.." , jne.

Eikä se mies vastannut mulle mitään! Aloin tuntea oloni tosi vaivautuneeksi, kun olin meistä ainoa, joka puhui mitään. En kuitenkaan kehdannut lähteä siitä poiskaan. Aloin jutella jo hieman kovemmalla äänelläkin: " ON KELEJÄ PIDELLYT!"

Siinä vaiheessa, kun mulla oli tosi lähellä ettei palanut pinna siihen tyyppiin, siihen tuli joku nainen, joka alkoi juttelemaan sille miehelle VIITTOMAKIELELLÄ! Se mies oli kuuro.

Minulla oli tapana juosta linja-autopysäkille ihan viimetipassa. Yritin kuitenkin parantaa tapani ja jonkin aikaa siinä onnistuinkin. Tuona aikana oli satanut paljon lunta ja polku, joka oikaisi suoraan pysäkille, oli peittynyt paksujen lumikerrosten alle. Eräänä kiireisenä aamuna olin taas juoksemassa pysäkille, kun näin että lijuri oli jo lähdössä jatkamaan matkaa. Joku linja-autossa olijoista ilmeisesti huusi kuskille, että vielä olisi joku tulossa kun linja-auto pysähtyi odottamaan ja kaikkien päät kääntyivät katsomaan minua. Ajattelin vain, että eihän tässä ole mitään hätää. Oikaisen vain tuosta polulta. Sepä ei käynytkään ihan niin helposti.. Lunta oli kertynyt niin paljon, että kun olin jokinmatkaa päässyt eteenpäin jäin kiinni enkä päässyt enää eteen enkä taakse. Yritin nostella jalkojani ja pikkuhiljaa pääsin (kokoajan kaatuillen ja huitoen linjurille , että menkää vaan) ettenpäin (kaikkien tietenkin katsellessa ja naureskellessa linja-autossa). Kun lopulata pääsin sisään autoon, siellä oli hiirenhiljaista. Sai siinä sitten hikisenä ja häpeissään kaikkien edessä yrittää penkoa linja-autokorttia laukusta... KYLLÄ HÄVETTI

:D

... on nääs aikamoista hellettä pidellyt viime aikoina - onko jollain ihan oikeesti sukkikset ja housut näillä ilmoilla???



Taitavat olla mielikuvituksen tuotetta moiset " mokat" ;)

ihan kivaa ja mulla teki mieli mutta en tohtinu ekalla kertaa antaa niin se jäi siihen. mietin että miksi mies sanoi että seksi auttaa kk kipuihin kunnes seuraavana aamuna kämpilläni menin wc:n ja housuissani oli pikkuhousunsuoja !! voi nolojen nolo ku en yhtään tuntenu sitä ja muistanu ja mies hiplas housujen läpi sieltä.. kyllä hävetti !! suojus oli varmuuden vuoksi housuissa kun kk oli juuri loppuneet.. se oli kyllä noloa !! en kehdannu enää olla missään tekemisissä tuon miehen kaa ja aina ku näin sitä niin olin varmaan ihan punainen..!!

...makailin auringossa niin kauan, että uikkarit kuivuivat, joten vetäisin teeppiksen ja sortsit siihen päälle. Minulla oli mahdollisia ostoksia varten valkoinen kangaskassi uimakassissa. Alkon kassalla pujotin käden uimakassiin ja tartuin valkoiseen hihnaan...ja vedin ulos rintaliivit. Nolottiko? Kyllä!

Nooh, mentiinpä sitten serkkuni häihin, he ovat akateemista väkeä joten suuri osa vieraista oli varakasta ja tyylikästä porukkaa.

Meitä oli sitten siinä toyota corollassa 5 henkeä kun äiti kaahasi permis täristen hääalueen parkkikselle jossa oli toinen toistaan hienompia autoja, siinä sitten kiva kömpiä takapenkiltä täysissä tällingeissä kun ihmiset tujottavat skumpat kädessä köyhiä sukulaisia...

tiedän että vähän pinnallista mutta silloin hävetti!!!

katoppa viestien päiväystä, tyyliin maaliskuu 2005. on nääs vanha ketju joka nostettu nyt ylöspäin :)

kiitos nauruista =)

luulin niiden renkaidensuojusten olevan tarkoitettu siihen että sateisella säällä ne laitetaan renkaisiin ulosmennessä.Näin toimin monta vuotta ennen kuin joku mulle valaisi kuinka niitä oikeasti käytetään...

Piti tosiaan lompakko ottaa sieltä laukusta, mutta jostain syystä ainoa mitä siihen hätään löysin oli Always-side ;) Onneks olin niin jurrissa etten muista mitä baarimikko mulle siihen on sanonut..



Sit kerran Anttilan kassalla kävi nolot, kun pankkikorttia lompakosta ottaessani mulla tipahti maahan ainakin 5 kortsua, joka oli irtonaisina lompsassa. Velipoika oli vielä mukana ostoksilla, tais sitä vähän mun puolesta hävettää, kun lähti aiemmin kaupasta pois..

Olin aamulla ajamassa pyörällä kouluun, kun pyörästä puhkesi kumi. Ei auttanut muuta kuin jättää pyörä lähimpään pyörätelineeseen erään matkan varrella olevan viraston pihalle, ja jatkoin matkaa kävellen. Kiirekin oli, sillä oppitunti oli jo alkanut, ja puuskutin eteenpäin puolijuoksua. Ihmettelin, miksi vastaantulevat ihmiset tuijottivat minua, kunnes viimein koululle päästyäni tajusin, että olin kävellyt pyöräilykypärä päässäni... :D

Kyykistyin maahan tupakalle, ja nautiskelin. Hetken kuluttua alkoi pierettää ihan kamalasti, ja ajattelin että mikäs siinä jos tässä turautan; eihän kukaan kuule ;) Siinä sitten pieraisin aikasta äänekkään pierun, ja kohta kuulin hirveää räkätystä. Naapuriterassilla (pienen aidan takana) oli naapurin teini-ikäiset tytöt ottamassa aurinkoa, ja luonnollisestikin kuulivat kaiken...

Olin silloin teini-ikäinen, eli kaikki nolot jutut tuntuivat vielä pahemmilta kuin olivatkaan... :/



Olimme yläasteella 9. luokan keväällä luokkaretkellä Tukholmassa, ja paluumatkalla sitten kävin heti illan suussa laivaan päästyämme hytissä suihkussa. Suihkun jälkeen sitten kuivasin itseäni hytissä sängylläni istuen ja juttelin muiden tyttöjen kanssa. Päälläni ei ollut rihmankiertämää. Jostain syystä hytin ovi oli sitten jäänyt raolleen, ja yhtäkkiä ovi avautui ja sisään astui henkilö, joka kysyi, että " täälläkös ne bileet pidetään" , mutta vaikeni äkkiä ja katosi saman tien käytävään. Hetken olimme tyttöjen kanssa ihan hiljaa, sitten tajusimme yllättäen kaikki, että olin siinä ilkosen alasti... Minulla ei ollut silmälaseja päässäni, joten en nähnyt, kuka oviaukossa kävi, enkä luojan kiitos nähnyt hänen ilmettään...! Tytöt kertoivat, että ovella käynyt henkilö oli eräs meidän luokkamme poika, johon olin vuosikaudet ollut ihastunut. Oli todella noloa sen jälkeen lähteä koko hytistä enää yhtään mihinkään, sillä heti jos näin jonkun meidän luokan pojista laivan käytävillä, niin pojat alkoivat joko supista keskenään, naureskella tai muuten vain virnuilivat minulle tietyllä tavalla. Kotiinpaluu oli myös lievästi kiusallinen, sillä asuimme tuon minut yllättäneen pojan kanssa samalla kylällä, ja yhden toisen pojan isä kuljetti meidät koululta kotiin autollaan kimppakyydillä, ja jouduimme tuon minut yllättäneen pojan kanssa istumaan takapenkillä vieretysten koko kotimatkan n. 30 km. Emme puhuneet sanakaan koko matkalla, vaan olimme lievästi vaivautuneita... No, eihän tuo asia nyt enää vaivaa, kun tapahtuneesta on toistakymmentä vuotta, mutta silloin se oli ujolle maalaistytölle melkoisen nolo juttu. :)



Terkkuja vaan luokkakavereille, jos satuitte tunnistamaan! ;)

meillä oli vieraita, ja herkuttelimme kaikkea hyvää keittiössämme. Kun vieraat lähtivät kotiinsa, jäi pöytään vielä vaikka mitä herkkuja...

Kuumuus oli kammottavaa, ja riisuin hameeni, ja hihhuloittelin stringeissä ja t-paidassa keittiössämme.

Kurkottelin napsiakseni keittiön pöydästä herkkuja, ja jouduin siis vähän pyllistelemään yltääkseni herkuille...

Asumme rivarissa, ja keittiömme on alakerrassa siis...

joo, aikani olin innoissani pyllistellyt ja herkutellut itsekseni keittiössä, kunnes havahduin " järkkyyn" todellisuuteen.

Keittiön ikkunastamme on suora näkyvyys pihatielle, jossa jutteli kaksi taloyhtiömme nuorta miestä (n. 20-25 v) ja heillä vaikutti olevan hauskaa ;)

Ja arvatkaapa kuka oli nolona?

Minä, 30+ risat oleva perheenäiti, joka " säädyllisesti" pyllistelen estoitta keittiössämme stringit jalassani.

Olimme mieheni sukulaisen hautajaisissa ja ajoissa asettautuneet kirkossa suht eteen istumaan ja odottamaan siunauksen alkua. Kirkkosali tayttyi hiljalleen ja 3v. tyttäremme halusikin yllättäen vielä vessaan pisulle. No, lähdimme, kun aikaa vielä oli reilu 5 min ja asehuoneessa olikin veski. Itsekin siinä sitten kävin pissillä ja kävelimme hiljakseen keskikäytävää etupenkkiin.



Siunaussession jälkeen poistuimme " jatkoille" ja anoppi suhisi kauhuissaan kirkonkäytävällä minulle: " Sulla on hame sukkahousuissas!" Peeveli, musta hame oli jäänyt peffapuolelta sukkisten ja alkkareitten alle ja oli ollut niin koko vessareissun jälkeen!!!!!!! Ja kävi näin vieläpä selvin päin. VÄHÄNKÖ HÄVETTI! Jatkoilla ei onneksi kukaan sanonut mulle siitä mitään.

(Oli karmea kanuuna enkä kyennyt pidättämään, kun se haisi niin hajuvedelle!) Totaalinen kiitos kolmesta vuodesta...................!

Haukilahdesta Hki:n keskustaan töihin. Kaikki sen reissun kulkeneet tietävät, että Karhusaaren pysäkin jälkeen on tosi pitkä matka Ruoholahden pysäkille. Tunsin siinä välillä, että nyt tulee oksennus. Painoin nappia, ja nousin seisomaan keskiovelle. Ruoholahden risteyksessä oli punaiset, enkä enää pystynyt pidättelemään, vaan oksennus tuli väkisin. Ja koska en antanut tulla vapaasti suusta, sitä pursusi myös nenästä. Edellisenä yönä oli taiteidenyö, ja kuski huusi minulle edestä: Just olin saanut auton siivottua varikolla!



Minä seison siinä oksennukset rinnuksilla, en edes omistanut yhtään nenäliinaa, itkin herkässä tilanteessani ja huusin kuskille: " mutta kun olen raskaana" .



Nousin bussista ja vasta matkalla tajusin, että ihmiset varmaan ajattelivat, että hirvee krapula ja vielä raskaana!



Sen jälkeen lähdin töihin aina tuntia aikaisemmin.