Olen aina pitänyt karppausta omituisena ja vieraana elämäntapana. Nyt kuitenkin sen aloitin!

Tänä aamuna paino 67,9kg. Tiputusta lähtöpainosta 0,7kg, takana kaksi päivää karppausta. Huikeaa!



No, kaksi ensimmäistä päivää meni helposti. Tänä aamuna sen sijaan heräsin päänsärkyyn, joka kolkuttelee vieläkin. Hiilarit olen pitänyt alle 20, joten elimistöllä on totuttelua vaihtuneeseen tilanteeseen.



Tällä haavaa mietiskelen, miten selviäisin parhaiten karppiruokavalion kanssa viikonlopun juhlarupeamasta. Ei taida olla paljon kahvipöytiin asiaa ;). Itse repsahtelu hiilareiden puolelle ei pelota lainkaan, sen sijaan se, että nolottaa olla ottamatta mitään.



Tällaista alun tasapainoilua..



ap

Minulla outo olo kesti neljä päivää ja miehelläni kolme.



Kroppa huuti hiilaria tosi kovaa. Päätä särki ja huimasi ja muutenkin olo oli kuin olisi ottanut jotain mömmöjä. Sitten se meni yhtäkkiä ohi. Vointi palasi ihan normaaliksi. Jonkun ajan päästä tuli entistä pirteämpi olo ja minulla väheni unentarve. Ennen saatoin nukkua 10h ihan helposti, nyt herään pirteänä 7-8h unen jälkeen.

Karppaus ei ole elämäntapa vaan ruokavalio.

...paitsi, että reilusti ylipainoisena pyrin lisäksi pitämään nuo rasvat sellaisissa inhimillisissä lukemissa, käytännössä noudatan 1500kaloria ja se mahdollisimman pienellä määrällä hiilareita.



Olo on hyvä, jos on nälkä, niin syön kuin hevonen, tosin aina salaattia ja jotain lihaa tai kalaa, en makkaraa.



Nyt on mennyt kaksi viikkoa, paino on pudonnut viisi kiloa ja alun nesteiden lähdön jälkeenkin siis suunta on oikea. Olo on tosiaan reipas ja hyvä. Koska kalorimäärä on noin pieni, olen ajatellut pitää kerran viikossa kalorivapaata, eli voin syödä silloin kaloreja kyttäämättä. Sokeriarvot ovat jo huomattavasti parempia kuin ennen tätä ruokavaliomuutosta.



Koska ennen elin leivällä ja makronilla, ensimmäinen viikko oli tosi paha (tuore vaalea leipä, päällä kunnon kermajuustoa ja kurkkua...NAM =) ja ajatukset pyörivät suunnilleen koko ajan ruuan ympärillä. Lähinnä juri tuon leivän. Nyt ei enää edes tee mieli, en tiedä mistä muutos johtuu, mutta ihanaa kun voi hyvillä mielin laittaa lapsille leipää ilman että itseltä meinaa itku päästä..



Tosiaan, olo on loistava, ja lähteneet kilot ja parempi mieli antavat supermotivaation jatkaa...



Tsemppiä myös ap:lle!!!

niin iso ja tärkeä osa elämääni, että siitä tuo lipsahdus ;). Minulla tahtoo nimittäin olla, että elän syödäkseni! :)



ap

juuri mitään suojaravinteita. Ihanko totta kuvittelette karpit pysyvänne terveinä jollette saa juuri mitään vitamiineja ja kivennäisaineita? Muutama lehti jäävuorisalattia ei kyllä riitä.

itsellä kesti kolme päivää kauhee päänsärky, kroppa tosiaan huusi hiilareita, huimas ja olo oli ku känniläisellä. sit meni ohi ja olo oli tooooodella pirteä :) mieheni aloitti tänään vihdosta viimein kanssa karppauksen. olen häntä suostutellut jo monta kuukautta

Olo oli jo eilen vähän hömelö. Mutta jostakin syystä minulla ei haluta ruokaa pätkääkään. Rasvaisen ruuan syöminen on tehnyt olonkin sen verran raskaaksi, että ruoka tahtoo oksettaa. Taitaa olla normaalia näin alussa?



Laskin huvikseni eilisten syömiset ja ei kaloreita loppupelissä tullut kuin 1500, vaikka tuntui, että söin valtavia annoksia ja todella rasvaista ruokaa. Hiilareita tuli 13g.



Mukava kuulla, että olotilassa suunta on ylöspäin ja että teillä on lähtenyt noin loistavasti homma etenemään! Tsemppiä myös teille! :)



ap

juuri mitään suojaravinteita. Ihanko totta kuvittelette karpit pysyvänne terveinä jollette saa juuri mitään vitamiineja ja kivennäisaineita? Muutama lehti jäävuorisalattia ei kyllä riitä.

kasviksia päivässä! Aamupalalla niistä oli 140g. Lisäksi otan vitamiinitabun. Nämä kaksi eka viikkoa (induktiovaihe) ovat hiilareiden suhteen vähän tiukemmat ja tulen lisäämään kasviksia ja vähentämään lihaa niiden jälkeen. Saan kyllä kaiken tarvittavan omien laskelmieni mukaan. Kalsiumia otan tabuina.



ap

Kukkakaalimuhennoksesta 300g, kurkusta 100g ja tomaatista 70g.



ap

hiilarihelvetissä. Ihan liikaa valkoista jauhoa ja sokeria, liian vähän kasviksia, liian vähän hedelmiä, vähän lihaa. Ja sit se hiilarin määrä. Mutta jostain syystä ne on kumminkin pysyneet yllättävän terveinä. Ikää jo 70. Verenpainelääkitys on molemmilla, mutta ei ole ollut sykäreitä eikä mitään. Niitten armoitetut lihansyöjäkaverit on sairastaneet jo ties mitä syöpää ja diabetestä. Mä olen ottanut strategiaksi vähälihaisen vaihtoehdon ja terve olen ollut vaikka ikäkin alkaa jo olla.

miehen mummo sinnitteli liki 90-vuotiaaksi. Söi lähinnä ruisleipää ja voita, voikin oli pöydällä koko ajan, ja haisi aika härskille ennen paketin loppumista.



Laiha se oli ja kuolikin suolistosta (joku repeämä, tukos tai muu) lähteneeseen sepsikseen.

ja koemme asiat eri tavalla. Minulla on tarkoitus kahden viikon jälkeen siirtyä enemmän kasvis-kalapainoitteiseen karppaukseen. Ja koska normaalilla ruokavaliollakin minulla on terveysongelmia (sokerit, verenpaine, rytmihäiriöt), haluan kokeilla vaihtoehtoa. ja olen siis normaalipainoinen, mutta perintönä saanut huonot geenit :(.



ap

Joku tääl niin kertoi jossain ketjussa joskus. Sen jälkeen mä oon pitäny sitä tosi outona touhuna. Ja mitkään rasvamakkarat ei todella menis mun suusta alas... :DD No mä nyt en syö lihaa muutenkaan. Mut silti.