Muita estrogeenivajeesta kärsiviä

Mitää uutta ei kuulu, mutta tänään on niitä päiviä, että on pakko saada valittaa, enkä viitsi aloittaa uutta ketjua...Hitsi, kun kaikki on niin vaikeaa. Joskus sitä oikeasti luuli, että sitten kun niitä lapsia haluaa, niin niitä vain saa tai että ainakaan elämän ei tarvi olla jatkuvaa kierron päivien laskemista ja miljoonia eri lääkekokeiluja. On niin turhauttavaa, kun ei edes tästä yrittämisestä voi nauttia, kun tietää, että omat arvot on päin seiniä, eikä niillä raskaaksi tulla. Ystävät tuntuu saavan lapsia ilman mitään ongelmia ja itse ei edes haluaisi nähdä niitä....ja sitten siitäkin tuntee syyllisyyttä. Tekis mieli välillä vaan unohtaa koko asia ja välillä tuntuu, että kohta sitä herää pahasta unesta ja tämä kaikki ei olekaan totta...Mutta tämä painajainen vaan jatkuu...

Pitääköhän alkaa purkaa mieltä miehelle:)

Kuinkas teidän piinailujen kanssa kävi?:) Itsellä alkoi (ihme kyllä) menkat ekan clomi-kuurin jälkeen ja kierrosta tuli vain vähän pidempi kuin divinoilla eli 31 päivää. Nyt on toinenkin clomi-kuuri syötynä ja kiertopäivä 10 menossa. Tässä kierrossa käyn sitten katsomassa sen progesteroni-kokeen 25. kiertopäivä eli joskus sitten tammikuussa. Vastaukset pitäs tulla sitten lääkärille, kun menen sinne 18. tammikuuta. Eli rauhaisin mielin täällä elellään ja mielessä on ollut nyt paljon muuta kuin vauvatoiveet:) Ihan positiivinen juttu, kun on jaksanut touhuta kaikkea muuta ja oikeasti taas pitkästä aikaa elää ihan tätä hetkeä. Loma on tehnyt kaikin puolin hyvää ja kivaa on sekin, että nyt on sitten mieskin kotona, eikä enää reissaile muilla mailla:)

.. täällä ollaan myös positiivisia!!! Eli siis olen tässä nyt muutamana aamuna testaillut (4 aamuna, olen vissiin hullu!) ja kahta viivaa on testit näyttäneet!!! Alkuun haalea viiva, mutta tänä aamuna oli jo tumma viiva. Eli raskaana ollaan, kai sitten, jotenkin tuntuu uskomattomalta! Kuukautisten mukaan olisi menossa rv 5+5, mutta jos ovulaatiosta lasketaan ollaan vasta noin rv 4+2. Rinnat eivät ole mielestäni yhtään sellaiset kuin esikoista odottaessa, vain vähän arat. Ja mahaa välillä vihloo niin vietävästi, että jotenkin vain pelkää koko ajan pahinta! No päivä kerrallaan kai tässä on otettava! Ja pitkä on odottavan aika! Laskettu aika menee sinne elo-syyskuun vaihteeseen riippuen siitä mistä laskee. Tämä taisi olla nyt 3. clomikierto jolla onnisti. Kyllä täälllä ollaan aika ihmeissään tämä joulu oltu isännän kanssa!!



T:teippi

Isot onnittelut :-DDD



Näin se onni ihmeellisesti potkii, kaikkea hyvää loppumatkalle

toivottelee Amppis

Hieno juttu ja onnea paljon Teippi!:)

Ihanaa, kun joku onnistuu:)

... jotenkin ei vielä voi tätä todeksi uskoa. Tänne lapsettomuuspuolelle tulen aina ensiksi tsiikaamaan viestejä. Ajattelin, että menen yksityiselle jossain vaiheessa tammikuussa alkuraskauden ultraan, kun noista viikoista ei oikein voi olla varma. Ja siitä syystä en oikein tiedäkkään milloin sinne sitten pitäis se aika tilata!!! Ja neuvolaankin pitäisi tilata aika. Soittoaika vaan on, siihen aikaan että töistä pitäisi soittaa! Mutta peukutuksia sinne teille myös! Käyn kyllä tätä ketjua täällä seuraamassa!



T.teippi

Pitkästä aikaa:)

Vaikka oon aina ajatellut,että en raskaudesta hehkuta ennenkuin aikaa on kulunut, niin nyt en voi kuitenkaan olla sanomatta sitä:) Vein aamulla yths:lle näytteen ja ajattelin soittaa sinne myöhemmin. Lääkäri kuitenkin ehti soittaa ja kertoi, että kaksi vahvaa viivaa tikussa oli. Olo on ihan epätodellinen ja iloita ei oikein uskalla, kun tietää, että alkuraskaudessa tapahtuu niin paljon keskenmenoja... Olin kaupan kassalla, kun lääkäri soitti ja pasmat meni ihan sekaisin...jäin siihen kaikkien keskelle ja tielle seisomaan kyyneleet silmissä...:) Tämä oli toinen clomi-kuuri divinoiden jälkeen ja kun viimeksi kierto oli 31 päivää, niin en nytkään odotellut mitään. Kierto ehti tulla 33. päiväksi ja kävin just eilen lääkärille valittamassa, etten tiedä, mitä nyt tekisin, kun lääkkeetkään ei auta. En tyhmänä edes tajunnut, että voisin olla raskaana, kun mitään oireita, ei siis mitään, ole ollut. Maha ollut vähän kipeä ja menkkoja olen odotellut. Samallalailla tuntunut ja nyt sitten pelottaakin että ne alkaa hetkellä millä hyvänsä. Toisaalta positiivista on se, että nyt tiedän, että ylipäätään on mahdollista tulla raskaaksi. Jo se on juhlimisen arvoista:) Toivon nyt vain sydämeni pohjasta, että tämä asukas pysyy matkassa:)

Aikas hienoa, oon tosi iloinen puolestanne. Mahtava ylläri.



Mitähän kuuluu Teipille? Huhuu!



Mulla ei viime kierrossa vielä tärpännyt.

Nyt on siiten polilla seurattu munarakkuloiden kasvua (ja miekin passitettiin näytteen antoon ;-) ja lääkärin mukaan olisi tulevana sunnuntaina ovulaatio.

Helmikuun alussa sitten pääsee testailemaan ellei menkat tuu sitä ennen. Toivon pääseväni myös plussajunan kyytiin. Mutta, jos ei juna pysähdy niin seuraavaksi otetaan käyttöön lääkkeet...

...on tosi mukavaa kuulla, että sullakin tärppäsi!! Nyt kun saataisiin vielä tuo Amppis kyytiin! Mäkin olen kovin varovaisesti ollut. En vielä ole edes ilmottautunut tuonne odotuspuolelle. Ei vaan ole uskaltanut.



Neuvolassa olen käynyt 9.1, ei siellä mitään ihmeitä. Ei vielä tosiaankaan kuunneltu sydänääniä. Nyt maanantaina kävin yksityisellä gynellä ultrassa. Sillä mun samaisella lääkärillä joka hoiti mua Yths:llä.

Yksi alkio siellä köllötteli oikeassa paikassa ja sydän löi. Vastasi tuolloin viikkoja 7+3 (kuukautisten mukaan 8+5), mutta mun laskujen mukaan oli just sitä mitä pitikin olla! Neuvola lääkäri on sitten ensi kuun 8. päivä.



Raskausoireita on ollut, paleltaa, väsyttää, rinnat hieman arat ja tuo ihana pahoinvontikin on alkanut. Töissä on tosi vaikeaa. Pitää salaa käydä jotain napostelemassa ja hirveän vaikeaa on syödä isossa porukassa kun välillä meinaa tulla ruoka takaisin päin. Selittele siinä, sitten miksei ruoka maistu! Kyllähän mulle jo yksi työkaveri kommentoi mun väsymystä, että et kai raskaana ole. Minä siihen sitten, että taasko tämä sama virsi alkaa! Kun sitä aina vähän niinkuin vitsinä siellä toisillemme viljelemme!



Eli tällaisia kuulumisia täältä.



T:Teippi rv 7+6

Kiitos onnitteluista, vaikka oma olo on lähinnä hämmentynyt ja epätodellinen. Koko ajan on vaan sellainen tunne mahassa, että menkat alkaa, ihan samallalailla " sattuu" . On muutenkin jotenkin outo olo koko asiasta. Tuntuu hassulta ja väärältäkin sanoa, mutta oon jotenkin koko tämän parivuotisen lapsettomuuden aikana miettinyt vaan tätä projektia, etten oikeastaan ole ollenkaan ajatellut sitä, mitä sitten tapahtuu, jos tulenkin raskaaksi. Eilen tuli jotenkin ihan paniikki koko asiasta ja aloin miehelle tilittää, että kun musta tuntuu, että oon vielä niin nuori ja just muutettiin kivaan, mutta tosi pieneen asuntoon yms...Siis ihan uskomatonta, että mä ylipäätään ajattelen tuollaisia ja noistakin tulee sitten vaan huono omatunto. Just edellisenä iltana ennen raskaustestiä, oltiin miehen kanssa päätetty, että lopetetaan kaikki yrittäminen ja lääkkeet ja seuraavan kerran katsotaan vasta syksyllä uudelleen koko tilannetta. Olin jo jotenkin asennoitunut asiaan...On vaan niin sekava olo. Kuvittelin aikaisemmin, että pomppisin kattoon, jos joskus plussa tulisi:) Helpottavalta tuntuu kuitenkin, että nyt tiedän, että meissä ei suurempaa vikaa ole. Mulla paino oli ratkaiseva juttu, koska clomit ei auttaneet viime keväänä, kun painoin viis kiloa vähemmän...

Ei kai tässä auta kuin mennä päivä kerrallaan. Mieskin oli varovainen puheissaan ja sanoi itsekin, että on aika yleistä, että alussa tulee keskenmeno. Oli lohduttavaa kuulla, kuinka nätisti se puhui siitä ja sanoi, että sitten ei vaan ole vielä meidän aika:)

Nyt toinen " vauva" , koira, vaatii huomiota...lenkki odottaa:)

Toivotaan, että meille kaikille käy lopulta hyvin, oli se sitten jo pienen hetken kuluttua tai sitten vasta vähän pidemmän ajan päästä:)

Olettekos tehneet uuden ketjun, vai onko muuten vaan ollut hiljaista?



Muutama viikko sitten otettiin verikokeet (joista vissiin polilla tutkitaan kaikki mahdollinen... 10 putkellista kerättiin), Muutaman viikon päästä sitten kuulemaan tuomiota tuloksista.



Ihmekin(?) tapahtui eilen; ensimmäiset luomumenkat muutamaan vuoteen alkoivat. Estrogeenihoito siis lopetettiin reilu kk sitten, jonka päälle tuli lusikallinen tuhrua. Nyt sitten on hanat kunnolla auki eli jotenkin on tainnut limakalvoa syntyä (ultrassa lokakuussa ei näkynyt kohdussa minkäänlaista kerrosta). Painoakaan ei ole tullut yhtään lisää, eli indeksi heiluu jossain 18 kieppeillä siis liekö tää niitä henkisen puolen juttuja osittain?



No positiivisemmalla mielellä taas ainakin muutamava viikko eteenpäin.

terkuin Amppis

Kun mua alkoi kiinnostamaan nämä teidän keskustelut. En valitettavasti jaksanut lukea kaikkia läpi kun noita viestejä on niin monta mutta täälä on myös yksi joka syö juuri nyt progynovaa.



Olen menossa ekan ivf:n ekaan PASsiin ja progynovat sain ilmeisesti kahdesta eri syystä: 1. menkat on alkaneet nyt kahdella perättäisellä kierrolla kp21 2. Mun estaradioli oli verikokeessa alarajan kohdalla eli ilmeisesti estrogeeni-tuotanto on alhainen 3. PAs tehdään korvauskiertoon eli siksikin joudun progynovaa popsimaan



Sitten kysymyksiin:

- aiheuttaako teille estrogeeni-lääkitys pahaa oloa/kuvotusta? Mul aon ollut koko tämän ajan kun noita progynovia olen popsinut ihan kammo olo. En kuitenkaan ole oksentanut eli ei niin hirvee olo.

- oletteko te kaikki tässä ketjussa keskustelevat hoikkia/alipainoisia josta syystä siis ilmeisesti estrot on alentuneet? (Itse en todellakaan ole alipainoinen/hoikka BMI nyt 24.1 aikaisemmin olen ollut lievästi ylipainoinen ja olen juuri laihduttanut 8kg) Jos joku kaipaa lihomis-vinkkejä niin multa saa niitä kyllä ;)

Taustalla lisäksi pco eli se ilmeisesti vaikuttaa noihin mun estrogeeneihin.

Hiljasta on ollut, kun ei sitten mitään tapahdu:) Tai oikeastaan paino-rintamalla jotain sentään:) Kävin just tänään lääkärissä ja painoa oon saanut nostettua, niin että se on korkeampi kuin kertakaan 7. vuoteen! Lääkäri oli ihan innoissaan ja tuli itsellekin hyvä mieli. Vielä se vaan kehotti sitä pari kiloa nostamaan...heh...aina sama käsky:) Mut siis nyt toi bmi alkaa olla 19 ja itsestä kyllä ehkä tuntuis kans kivalta nostaa painoa vielä pari kiloa, kun aika hoikassa kunnossa olen vieläkin. Harrastan paljon liikuntaa ja lihakset sitten kai painaa aika paljon, kun olen tosi hentoisen näköinen muihin samankokoisiin verrattuna...Mutta tämänpäivän positiivinen juttu oli siis toi paino. Ehkä se sitten jossain vaiheessa auttaa myös tähän oikeaan ongelmaan, joka on koko ajan ollut tavoitteena..raskauteen...

Divinaa pitäs syödä vielä viikko ja sitten kun kuukautiset alkaa niin clomeja 4.-8. päivä. Ja sitten ois verikoe kierron 25.-29. päivä. Sen jälkeen tehdään sitten taas uus sunnitelma...niin se lääkäri tänään meinas:) Pitkänsitkeää touhua. Ei meinaa välillä oikein huumori riittää. Mitenkäs muilla?



Hieno muuten Amppis, että jotain oli tapahtunu. Luomumenkat on ihan huippujuttu!:)

testi näytti negaa aamulla, kp 36 menossa ja viimeisen terolutin otin keskiviikkona. Eli vuoto alkaa huomenissa jos vanhat merkit paikkansa pitää. Siinä lyhyesti tämän hetkinen tilanne. Clomeja en siis ole syönyt ja seuraaavaan kiertoon sitten 2 tabletin annostuksella. Teroista huolimatta naaman iho on pysynyt yllättävän hyvänä! Kanarialle ollaan lähdössä reilun kahden viikon kuluttua, eli taitaa sattua parhaat kierron päivät etelän lämmön kohdalle. Toivottavasti saadaan tuoda sieltä positiivisia kanarian tuliaisia!!!



T:Teippi

..tuo kuukautisten alkaminen. Eli viikko viimeistä tabusta kuukautiset sitten alkoivat eilen aamulla, vihdoin!! Eli clomit lähtee kehiin sunnuntaina (kp 5) ja 2 tabua per päivä ja meinaan ottaa ne molemmat kerralla ja illalla. Aamulla kuitenkin kiireessä unohtuu ottaa!! Ja kahden viikon päästä ollaan kanarialla, voi kun sais sieltä tuoda niitä mukavia kanarian tuliaisia. Tilasin taas just ovistestejä netistä. Viime clomikierrossa tikut jo jotain näyttivät, vaan vanhempieni viikonloppuvierailu sotki meidän petipuuhat!!



Mites muilla menee??



T:Teippi

Meillä alkaa sitten samana päivänä clomit:) Otin tänään vipan divina-lääkkeen ja heti alkoi menkat. Yleensä niiden pitäs alkaa vasta kolmen päivän päästä lääkkeiden lopettamisesta, mut mulla ei kestä koskaan edes päivää...Clomeja syön sitten 4.-8. päivä. Mutta, mutta...Iso mutta tässä touhussa on se, että sitten kun ois ne kriittiset päivät touhuilla, niin helkutin mies ei millään voi olla täällä, mikä pistää mut kiehumaan! Syönkö mä ihan turhaan kaiken maailman lääkkeitä, kun ajoitus menee aina päin seiniä! Vaikka tietty tärkeetä mulle ois, että saisin oman kierron kulkemaan ilman lääkkeitä, mutta luovutan kyllä muille säännölliset kierrot, jos vauvan saisin:) No, i varje fall tämä on nyt tilanne eikä sitä voi muuttaa vaikka kuinka toivois. Toivon kuitenkin, että kuukautiset tulis ilman lääkkeitä ens kerralla, kun oon kerran painoakin saanut jonkun verran. Muuten sitten joudun TAAS aloittamaan divinat eikä raskautuminen ole mahdollista kuin unissa...

Onnea yritykseen Teippi:)

..kun osuu noin clomit samoille päiville. Kiva saada vähän piinailuseuraa. Montako kriittistä päivää se sun mies on poissa paikkakunnalta otolliseen aikaan?? Mä en kyllä tässä vaiheessa osaa sanoa vielä milloin mulla ovis on!?!? Viime clomikiertohan oli 44 päivää ja se ovis oli vasta siellä kp 30. Täytyy testailla noilla ovistesteillä. Ja harrastaa säännöllisesti petipuuhia! Otatko sä sen yhden tabletin päivässä? Mulla nyt se kaks. Toivotaan, että tulosta tulee! Onnea yritykseen sinne myös!! Ja viesteillään kuulumisia, oireita yms.



T:teippi

Pitkästä aikaa olisi kiva tietää, mitä teille kuuluu?:) Olen tänne palstalle vuodattanut varmasti enemmän asioitani kuin kenellekään tutulle, kun ei kellään ole ollut samantyyppistä ongelmaa ja siksi " vertaisiltaan" onkin aina kiva kuulla kuulumisia:)

Eilen kävin yksityisellä ensimmäistä kertaa ultrassa tarkistamassa onko raskaus oikea, kun täällä meillä ei tarjota kuin yksi ultra viikolla 18! Ja siellä se oli oikeassa paikassa ja vastasi kuukautisten mukaan laskettuja viikkoja 8+6. Nyt vaan on kuitenkin huoli siitä, pysyykö pieni matkassa. Hieman huolta aiheutti gynekologin maininta, että mulla on kuulemma ollut polykystiset munasarjat (PCO?), mutta tätä ennen ei kukaan lääkäri oo mulle sanonut, että yleensä ne pelkästään vaikeuttaa raskaaksi tuloa aika tehokkaasti. Kaikki on vaan puhuneet painosta...Että piti vielä tämäkin vaiva löytää itsestä kaiken muun lisäksi. Eli en nyt sitten loppujen lopuksi tiedä, mistä meidän lapsettomuus on johtunut.

Pari viikkoa oli pahaa oloa 24 tuntia päivässä ja silloin kyllä olo oli sellainen, että oikeasti mietin, kuinka jaksan, jos se jatkuu ja jatkuu. Nyt on enää yleensä iltaisin ja muuten olo ollut ihan ok. Huolestuttaa vaan kamalasti, miten kaikki menee, kun tietää, ettei se raskautuminen ole missään vaiheessa meille helppoa ja kauhistuttais aloittaa kaikki alusta. Vaikka kiitollinen olen siitä, että edes tämä raskautuminen oli meille mahdollista:)

Kertokaa mitä teille kuuluu:)

Kiva kuulla 24wannabe sun kuuluisia. Olen yrittänyt aina välillä käydä katsomassa täällä palstalla onko ketju noussut. Nyt oikein haulla hain kun ajattelin, että laitan omat kuulumiseni.



Täällä mennään tänään rv 12+5, niskapussiultrassa tarkennettu laskettu aika on siis elokuun viimeinen päivä. Ultrassa oli kaikki hyvin eli ei ollut liikaa niskaturvotusta. Tuossa ultrassa kävin viime keskiviikona ja sitä edellisenä viikonloppuna mua vähän säikäytti pieni rusehtava ja vähän myös verinen vuoto, joka johtui kuulemman mukaan polyypistä. Kävin myös silloin näyttätymässä naistenklinikalla, kun ajattelin että kesken menee ja kun olen vielä kaiken lisäksi Rh-.



Mutta nyt siis taas kaikki kunnossa. Alkaa myös tuntumaan, että pahoinvointi alkaa vähenemään. Paino on tippunut noin pari kiloa joulusta, kun on tullut halailtua pänttöä! Paino nyt 50,5 kg! Nyt vaikka ei ole tarvinnut ehkä noin viikkoon oksentaa ja vaikka olen omasta mielestäni syönyt oikein hyvin, ei paino ainakaan vielä ole lähtenyt nousemaan. Vatsa toimiii liian hyvin eli on löysällä! Mutta en kyllä haluakkaan tälllä kertaa samanlaista painonnousua, kun esikoista odottaessa. Painoa tuli tuolloin 16 kiloa lisää, nyt kyllä 10 kiloa saa riittää!



Ensi viikon torstaina seuraava neuvola eli pääsee taas kuulemaan sydänäänet. Ei olla vielä kerrottu sukulaisille eikä edes tulevalle isosiskolle. Töissä oli pakko kertoa pomolle, kun jouduin silloin viime maananatai aamuna käymään siellä naistenklinikalla tarkastamassa sen tilanteen. Pomo arvasi tilanteen kun sanoin, että mitenhän tän asian kertoisi. Onnitteli ja oli aavistanut tilanteen. Otti tilanteen hyvin ja käski ottaa iisisti ja sanoi, että asia olisi kohdallani arvattavissa kun esikoinenkin täytti jo 4 v.



Vaikeaahan tämä raskautuminen on tosiaan ollut. Mutta olen onnellinen, että molemmat raskaudet ovat saaneet alkunsa clomeilla eikä ole tarvinnut sen vaikeimpiin hoitoihin lähteä. Meidän lapsiluku on sitten täynnä, jos ja kun tämä raskaus toivottavasti päätyy hyvin elokuussa. Mä olen vähän epäillyt kanssa niitä polykystisia munasarjoja, mutta en ole saanut siihen vastausta omalta gynelta vaikka olen kysellyt.



Kylläpä tästä tuli pitkä vuodatus! Voitaisiin muuten 24 wannabe pistää uusi oma ketju vaikka tuonne plussanneisiin lapsettomiin??! Kiinostaisko?! Niin voitaisiin vaihdella paremmin kuulumisia! En ole vieläkään saanut liitettyä itseäni tuonne syyskeijuihin odotuspuolelle, kun olen vähän pessimisti ja sitten nuo vuodot säikäytti juuri kun olin ajatellut että sen ultra jälkeen liityn sinne listalle. Mutta eihan se vielä myöhäistä ole! Milloin muuten se sun laskettuaika on??



Ja mitähän mahtaa kuulua Amppikselle????????



Iloisin terveisin: Teippi

Kiva kuulla että siellä on kaikesta huolimatta kaikki hyvin!:)

Niin ja laitetaan vaan uusi ketju tuonne plussaineiden lapsettomien puolelle, jonne amppiskin toivottavasti pian liittyy:)

Meillä oli eka neuvola eilen ja paljon tuli asiaa ja lappuja täyteltiin. Ekalla lääkärikäynnilla kuunnellaan sit sydänäänet ja se on kahden ja puolen viikon päästä. Eilenkin terveydenhoitaja yritti kuunnella, mutta kun viikkoja oli vasta 9+2, niin ei saanut kuin satunnaisesti kiinni siitä sydänäänestä. Sanoikin, että on kyllä yksi mahdollisuus miljoonasta, että mitään kuuluu:) Ja kun kävin ultrassa just torstaina, niin ei säikäyttänyt.

Paha olo tulee ja menee. Iltasin kyllä lähinnä tulee...

Nyt jos lähtis kuntoilemaan:)