Katsoitteko eilen tv 2:lta dokkaria lestadiolaisperheestä?
Minulle se jätti todella ristiriitaisen olon. Perheen äiti vaikutti mukavalta, vilpittömältä, ja ymmärrän täysin, että hän turvaa uskoon, kun on niin järkyttävä tapaus lapsuudessa taustalla. Oli idyllisiä kuvia ja mukavan näköistä kun yhdessä musisoivat. Sitten tulikin voimakasta ristiriitaa, kun tummiin pukeutuneet vanhat ukot sanelivat sääntöjä, miten elää. Oli ikävää kuulla jonkun saarnaavan " naisen osasta ja kivulla synnyttämisestä " . Järkyttävintä oli silti kuulla kuinka kirkassilmäiset lapset pitivät ehdottoman selvänä, että eriuskoiset joutuvat tulimereen. Ja ne jäykät säännöt seurustelusta kuulostivat niin ulkoaopitulta nuorten suusta. Se nuori mies puhui koko ajan niiden tyttöjen puheen päälle ja tytöt vaikenivat. Ovathan ne ulkoapäin sanellut elämisen raamit turvalliset, mutta kauhea kohtalo on varmaan sillä, joka ei tummapukuisten ukkojen sääntöjä noudata. Nämähän sanelevat tulkintojaan asioista, tuskin Raamatussa sanotaan, että voit käyttää tietokonetta ja katsoa videoita, kunhan et katso televisio-ohjelmia. Tai että saat kyllä permanentata hiuksesi, käyttää koruja ja muodikkaita vaatteita, kunhan et meikkaa tai värjää hiuksiasi.
Kunnioitan jokaisen oikeutta uskoa miten haluaa, mutta tällaiset ajatukset nousi tämän dokumentin perusteella.
Kommentit (30)
että moni tuntuu kuvittelevan KAIKKIEN uskovaisten olevan lestediolaisten tai muiden ääriuskonnolisten ryhmien kaltaisia. Itse tunnen paljonkin uskovaisia ihmisiä, mm. omat vanhempani, jotka elävät aivan tavallista elämää. Eivät tuomitse muita, itse asiassa ovat paljon suvaitsevaisempia kuin useimmat muut, eivät tuputa uskoaan muille, ovat onnellisia, elävät elämänsä valitsemallaan tavalla ja antavat muiden elää omalla tavallaan.
Eli uskovainen ei ole sama asia kuin ahdasmielinen, kaavoihinsa kangistunut ja kaikin puolin omituinen ihminen.
Ja ihan vertailun vuoksi, itsekin opin etteivät suinkaan kaikki lestdiolaiset painosta omia lapsia uskoonsa. Tunsin tällaisen lesta-perheen parikymppisen tyttären. Lapset olivat 5-25-vuotiaita, heitä taisi olla yhdeksän. Neljä vanhinta oli vanhemmilleen n. 15-vuotiaana ilmoittanut, ettei aio lestadiolaisena elää. Minkäänlaista painostusta ja paheksuntaa tämä ei ollut vanhemmissa aiheuttanut, pitivät pääasiana sitä, että lapset saavat viettää onnellisen elämän. Että näin.
Ja jos on onnellinen lestadiolaisena, eikä sillä häiritse muiden elämää, saa ainakin minun puolestani elää ihan miten ahdasmielistä elämää tahansa.
Vierailija:
Kyllä sitä samaa muottiin pakottamista ja ehdollistamista esiintyy joka paikassa. Aivopesu on kyllä hurjan vahva ilmaisu. Kuka muka voi välttyä vaikutteilta, ellei sitten satu asumaan erakkona jossain korvessa? Ei tarvitse kuin katsoa ns. " lasten" ohjelmia niin kyllähän alkaa hahmottua, mitä markkinamiehet ajavat takaa.On tosi helppoa alkaa tuomitsemaan sellaisia arvoja ja tapoja, joita ei itse arvosta tai tunne.
lestojen kaltaisia. Lestat ovat ääriryhmiä kuten muslimitkin ja molemmat ovat juuri sellaisia fanaattisia ryhmittymiä, jotka hallitsevat toisiaan uskon varjolla. Eli aivopesevät ja uhkailevat ja joille nainen ei ole mitään muuta kuin synnyttäjä ja lasten hoitaja.
Tavalliset uskovaisethan eivät näin fanaattisia ole !!!!!
en yhtään vähättele yhden tai kahden lapsen äidin kokemusta äitinä olemisen rankkuudesta. vl-äiti myös
Vierailija:
Tää varmaan tympii monia, mutta en millään jaksaisi kuunnella ei uskovaisen yhden tai kahden lapsen äitien valitusta väsymyksestä, masennuksesta, ei pääse irrottautuun=ryyppään, miehet vaan makaa ja vahtaa töllöä kaljapullo kädessä jne... Eräskin ystäväni pohti kovasti eroa tällaisesta miehestä jolla oli yksi lapsikin edellisestä suhteestaan. Tuntui jotenkin kovin kevytkenkäiselle touhulle, tosin sanoin suoraan hänelle mitä olen asiasta mieltä ja kehottaisin kyllä yrittään parisuhdetta hoitaan edes pienen lapsen takia kuin lähtä vetään heti ku elämä potkii pyllylle... Tää siis mun näkökanta ja mun mielipide niistä ei vl ystävistä. Ihmisenä ovat ihan ok, mutta tällaisia eroja meidän ajatusmaailmoissa on, minkä vuoksi minusta on paljon helpompaa ja antoisampaa olla uskovaisen äidin kanssa ystävänä. T.vl äitiVierailija:
minua jäi mietityttämään, voiko lestadiolaisilla olla ei-lestadiolaisia ystäviä lainkaan. Tuli mieleen, kun ne nuoret puhuivat epäuskoisista ja äitien kekkereissäkin oli vain lestadiolaisia. Taitaa olla tässäkin uskonnossa erilaisia suuntauksia, kun minulla oli lestadiolaisia opiskelukavereita, enkä huomannut muuta eroa meihin muihin kuin että eivät katsoneet televisiota.
heistä " puhtaita" kaiken" likaisen" keskellä.
Ohjelmasta sai sen käsityksen, että " lestat" ovat läpikäyneet lobotomian tai ovat muuten vaan vähä-älyisiä. Miksi he haluavat elää harhassa?
Hyväksyvätkö " lestat" esim. vammaisia vai poistetaanko heidät yhteisöstä?
Voiko " lesta" työskennellä aloilla jossa törmää todelliseen elämään : huumeet, alkoholi, abortti, puukotus, pahoinpitely vai hoitaako heidän uskonsa nämä asiat joten he voivat pyyhkiä kätensä yhteiskunnan paska pyykistä.
Mielestäni " lesta" on vähä-älyinen pelkuri jolle usko on , kuin huume jonka taakse voi turvallisesti piiloutua.
Tietenkin hyväksymme vammaiset aivan yhtälailla kuin eritavoin uskovat! Meitä vanh.lestadiolaisia on hyvin monenlaisissa ammateissa... Eikös esim poliisi ja lääkäri joudu kyseisten asioiden kanssa lähes päivittäin tekemisiin? Ja näitä ja monen muun ammatin edustajia löytyy myös meistä. Mulla henk. koht. ärsyttää tavattomasti nämä vanh lest mollaamiset... Mulla oma isä ja puolet sisaruksista eivät ole vanh lest, mutta pidän heitä aivan yhtä rakkaina kuin muitakin. Ja meihinkin mahtuu monenlaista tallaajaa. Ei voi sanoa yleistä käsitystä, jos ei tiedä kuin esim yhden perheen. Joops, mutta en aio lisätä vettä tähän myllyyn. Hyvää viikonloppua kaikille!
T:töissäkäyvä vl-äiti
eli me myös hyväksymme vammaiset niinkuin tekin... (jos siitä lauseesta sai väärän käsityksen...). Ja minä hyväksyn myös muut ihmiset ihmisinä, mutta en kaikkia tekoja.
Minulla on paljon ystäviä, jotka ovat lestadiolaisia. Heidän kanssaan on mukava olla ja nyt omien lasten kanssa on mukava tavata heidän lapsiaa. Tosi mukavia ihmisiä edelleen. Kyllähän se mielessä mulla on, että voi kamala kun joutuvat joka ikinen vuosi synnyttämään uuden lapsen. Mutta ei heidän elämänsä tunnu siitä kärsivän. Samanlaista perhe-elämää viettävät kuin muutkin. Ovat vain ehkä enemmän lastensa kanssa, kuin me tavalliset työssäkäyvät äidit...
Eli naiset tekevät lapsia yli 20 vuotta elämästään. Kun äiti saa vielä nuorimmaisiaan, niin tytär on samaan aikaan jo synnyttämässä ensimmäisiään. Joskus mietin, ajattelevatko nuoret etukäteen, mitä naimisiin mennessä tuleman pitää. Tuntuuko oikeasti mukavalta ajatus jatkuvista synnytyksistä.
aioin kerran vastata lestadiolaisen äidin kirjeenvaihtoilmoitukseen, mutta ei taida jatkossa sitten kannattaa, jos ei siitä sen syvempää ystävyyttä ole edes mahdollistakaan syntyä...
t. viiden lapsen luterilainen, ei-ryyppäävä äiti