Itku pääsee lapsen kasvatuksessa, kommenoikaas!Kiitos.

mutta tosiaan miehesi kanssa sulla on suurin ongelma, siinä teillä on työsarkaa..

Oletkin jo hyviä vinkkejä saanut.



Sen verran haluaisin vain 3 kovapäisen lapsen äitinä kompata monia muita tässä, että ihan kauheasti ei (rauhalliset ja kovemmat) kehotukset ja pyynnöt leikki-ikäisillä auta. Jos auttaa, ei sitten ongelmiakaan ole. Mutta, tuossa iässä olevia yleensä kehotan kerran ja sitten homma on jo seis tai se karkaa täysin käsistä, kuten teidänkin tapauksessa tuo kylpyjuttu. Rasittavaahan se on, jos jokainen esim. tässä tapauksessa kylpyhetki päättyy toisen lapsen paikalta poistamiseen, mutta näinhän se monilla menee.



Yritä jaksaa ja muista että ne hurjimmatkin pikkusisarusten kiusaajat voivat olla kouluiässä ihan kunnon kansalaisia.



Mutta miehesi kanssa alkaa teillä nyt uudet ajat varmaankin?

että selvittää nyt sitten ihan itse aiheuttamansa sotkun. Eli jos vaikka antaa sitä jäätelöä, kun minä oon juuri kieltänyt, niin mies saa ihan itse selvittää asian niin, että minä jään tyytyväiseksi. Keksiköön itse ratkaisun, kun on tilanteen itse aiheuttanutkin. Näin oppii myös miettimään ennen kuin lupailee asioita harkitsematta.

Olisiko ehkä kannattanut miettiä näitä asioita ja parisuhteen kuntoa ENNEN kun niitä lapsia tekee. Ihan terveeltä ei meinaan sun ja miehes suhde vaikuta. Ukko täys mulkku ja kasvattaa hyvää vauhtia pojastaan samanlaista? Siltä ainakin vaikuttaa.



Mistä teitä sikiää, jotka purematta nielette sen, että teitä kaytetään kynnysmattoina? Ei kyllä hirveesti ymmärrystä riitä noin selkärangattomille naisille. Opetatte vaan lapsistanne samanlaisia alistujia ja muiden tyrannisoijia. Perhemallit periytyy aika ikävästi. Hienoa, että jo 5 vuotias osaa rääkätä pienempiään ja heikompiaan.

...KIERTOON tuollainen mies välittömästi!!!

tuli kans mieleen, että mitenkähän miehen lapsuudenkodissa on toimittu... Siis selvästi jotenkin PELKÄÄ huutamista, tuntuu ajattelevan, että kohta jo kirotaan ja lyödään ja ties mitä. Ehkä ne karkkiaskit on tarkoitettu hänen "sisäiselle lapselleen", heh. Mutta joka tapauksessa yhtä köyttä on alettava vetää. Selitä rauhallisesti miehellesi mitä milloinkin tapahtui, miksi sanoit lapselle mitä sanoit, mitä olisit seuraavaksi tehnyt jne. Väännä rautalangasta. Älä huuda.

tietyt pelisäännöt lasten kasvatuksen suhteen. tärkeintä kuitenkin on ettei koskaan, ikinä, missään tilanteessa toinen vanhemmista kumoa lapsen edessä toisen sanomisia, vaan lapselle annetaan se kuva että vanhemmat ovat yhtenä rintamana. Jos vanhemmat ovat eri mieltä, tai jos jossain tilanteessa toisen vanhemman käyttäytymistä tai sanomisia ei voi hyväksyä, siitä keskustellaan sitten kahden kesken, mutta lasten edessä sitä ei kyseenalaisteta.



Meillä valitettavasti on ollut juuri samanlaisia ongelmia kuin teillä, ja siitä maksetaan nyt hintaa murrosikäisten käytösongelmina. Lapset ovat ottaneet vallan perheessä, kun heille ei ole tullut selkeää käsitystä vanhempien yksimielisestä auktoriteetista. Lapset siis näkevät että tuossa on sopiva rako kumota toisen vanhemman asettamat rajat ja käskyt, varsinkin kun toinen vanhempi hyväksyy sen.



Älkää oikeasti te toistako niitä virheitä mitä me ja monet muutkin ovat tehneet. Me olemme nyt sitten perheneuvolassa opettelemassa miten lapsia kasvatetaan ja kuinka tärkeää on vanhempien ehdoton yksimielisyys lasten edessä kasvatusasioita koskien.



Pakko sanoa sekin, että minä kyllä tämän tiesinkin, mutta meillä mies käyttäytyi juuri niinkuin teilläkin :o)

siitä kuinka tärkeää on että olette kasvatuksen suhteen samalla sivulla. Trakoittaen siis että mies ei joka kerta mitätöi komentojasi.



Meillä mies yritti usein tulla väliin kun minä komensin ja selitin tälle miksi minä en koskaan mene väliin ja mitätöi isää kun hän komentaa lasta vaikka kuinka tuntuu lapsen puolesta pahalta.



Tuollainen on pitkän päälle (ja nyt jo) todella vahingollista koska poika oppii ettei äitä tarvitsekaan totella. Ja lahjominen ihan turhaa jos ei olla käyttäydytty nätisti (myös) äitiä kohtaan ja toteltu!



Ja pahinta mitä mies voi tehdä, on uhkailla että äiti lähtee (Vaikka vaan lenkille) jos te käyttäydytte tuhmasti!

kuin se, että keskustelet asiasta vakavasti miehesti kanssa. Sun pitää rauhallisesti selittää asiat sun näköäkannastas. Ja toki olet oikeassa. Ja jos tuntuu, että mies ei usko, niin sitten otat vaikka neuvolaan yhteyttä ja keskustelette terkan kanssa yhdessä asiasta. Sovitte pelisäännöt. Itsenne ja lastenne takia.



Ei munkaan mies asiaa ymmärtänyt, ennen kuin väänsin asian rautalangasta. =)

kolmannella lähtee ilkiö tilanteesta sänkyyn.



Meillä siis ei kuumaa vettä olisi niskaan tullut ja poika olisi ollut sängyssä ennen miehen kotiin tuloa



Tuossa tilanteessa olisi kyllä häipynyt mies sinne kävelylle ja minä kiehunut kiukusta.



Otapa nainen lusikka kauniiseen käteen äläkä ole ovimatto jonka yli kävelee jo 5v miehen alku.

Tosi vaikea tilanne. Taalla kun aina suositellaan perheneuvolaa, sinne jos saisit tuollasen ukon raahattua... Ehka kuuntelisi puolueetonta vierasta ihmista, ja saattaisi nahda kuika typerasti torpedoi sun kasvatusyritykset.

Uskon että asia on juurikin noin ja näin se meilläkin menee jo ennen murrosikää jos ei nopeasti muutosta saada..



Olen yrittänyt sanoa kanssa että jos on minulle sanottavaa jutellaan siitä kahden kesken,eikä aina vetäisi minua matalaksi/ kumoaisi.



Surullista tämä on, en ikinä osannut kuvitella että joskus ongelmamme voivat olla tällaisia. Niin sydäntä raastavia.



Tekisi meille varmasti hyvää tuo perhe-neuvola jos sielä tuon yksimielisyyden oppisi. Itse en ikinä vaikka olisi tuhansia kertoja tehnyt mieli puuttua siihen mitä mieheni komentaa.. Mutta aina olen vain hiljaa.



Kyllä teidän murkuista vielä kunnon kansalaisia kasvaa kun kuitenkin yhdessä asiaa nyt hoidatte

Meilläkin vähän samaa ongelmaa, mutta ei onneksi laisinkaan noin pahaa... Kun mies kieltää, mies MINUSTA kieltää liian helposti ja kovaa ja jos minä niin sitten toisin päin (mutta onneks ei koko ajan ja puheiden tasolla ollaan suunnileen samossa kasvatusperiaatteissa.



Tuli muuten mieleen tuosta kieltämisestä kun toinen kiusaa. Itse puolustan kiusattuja viimeiseen asti, koska veljeni kiusasi minua kun olin pieni (ikäeroa 2 v 6 kk, paha ikäero ton suhteen!!) ja äiti ja isä ei siihen mielestäni tarpeeksi kovinottein puuttuneet...veli tosin sai muista tuhmuukista remmiä vai mistä lie saanut..). Tiedän siis hyvin miltä kiusaaminen tuntuu ja tuossa vaiheessa se olis hyvä alkaa kitkemään pois (ainaha sitä on pikku nahinaa, mutta varmasti siitä kiusatustakin tuntuu hyvältä, kun näkee, että vanhemmat tekee jotain!)



Mutta vielä tuosta karkkilaatikosta. Onko teillä ma karkkipäivä? Jos ei niin kuullostaa vähän omituiselta. Oletko puhunut millainen oli miehesi kasvatus? Mitä mies hakee lapsiltaan siltä, että yrittää olla ns. kaveri/hyvä jätkä, miten sen nyt sanois, mutta ei ainakaan KASVATTAJA.



Mutta Kun minun poika oli saman ikäinen kun sun poika ja pikkusiskonsa on vuotta nuorempi niin teki ton kuuman veden kanssa ihan samalla tavalla (ilmeisesti ne oikeasti tajua vaaroja)

Meilläkin vähän samaa ongelmaa, mutta ei onneksi laisinkaan noin pahaa... Kun mies kieltää, mies MINUSTA kieltää liian helposti ja kovaa ja jos minä niin sitten toisin päin (mutta onneks ei koko ajan ja puheiden tasolla ollaan suunnileen samossa kasvatusperiaatteissa.



Tuli muuten mieleen tuosta kieltämisestä kun toinen kiusaa. Itse puolustan kiusattuja viimeiseen asti, koska veljeni kiusasi minua kun olin pieni (ikäeroa 2 v 6 kk, paha ikäero ton suhteen!!) ja äiti ja isä ei siihen mielestäni tarpeeksi kovinottein puuttuneet...veli tosin sai muista tuhmuukista remmiä vai mistä lie saanut..). Tiedän siis hyvin miltä kiusaaminen tuntuu ja tuossa vaiheessa se olis hyvä alkaa kitkemään pois (ainaha sitä on pikku nahinaa, mutta varmasti siitä kiusatustakin tuntuu hyvältä, kun näkee, että vanhemmat tekee jotain!)



Mutta vielä tuosta karkkilaatikosta. Onko teillä ma karkkipäivä? Jos ei niin kuullostaa vähän omituiselta. Oletko puhunut millainen oli miehesi kasvatus? Mitä mies hakee lapsiltaan siltä, että yrittää olla ns. kaveri/hyvä jätkä, miten sen nyt sanois, mutta ei ainakaan KASVATTAJA.



Mutta Kun minun poika oli saman ikäinen kun sun poika ja pikkusiskonsa on vuotta nuorempi niin teki ton kuuman veden kanssa ihan samalla tavalla (ilmeisesti ne oikeasti tajua vaaroja)

Kiitos vielä kaikille vastanneille



terveisin AP

Älkää oikeasti te toistako niitä virheitä mitä me ja monet muutkin ovat tehneet. Me olemme nyt sitten perheneuvolassa opettelemassa miten lapsia kasvatetaan ja kuinka tärkeää on vanhempien ehdoton yksimielisyys lasten edessä kasvatusasioita koskien.

ehdotonta yksimielisyyttä pitää ja voikaan olla, mutta ei kuitenkaan noin räikeitä eroja,.

Uskon että asia on juurikin noin ja näin se meilläkin menee jo ennen murrosikää jos ei nopeasti muutosta saada..

Olen yrittänyt sanoa kanssa että jos on minulle sanottavaa jutellaan siitä kahden kesken,eikä aina vetäisi minua matalaksi/ kumoaisi.

Surullista tämä on, en ikinä osannut kuvitella että joskus ongelmamme voivat olla tällaisia. Niin sydäntä raastavia.

Tekisi meille varmasti hyvää tuo perhe-neuvola jos sielä tuon yksimielisyyden oppisi. Itse en ikinä vaikka olisi tuhansia kertoja tehnyt mieli puuttua siihen mitä mieheni komentaa.. Mutta aina olen vain hiljaa.

Kyllä teidän murkuista vielä kunnon kansalaisia kasvaa kun kuitenkin yhdessä asiaa nyt hoidatte

miehen kanssa puheväleissä (tai siihen on ainakin mahdollisuus) niin PUHU miltä sinusta tuntuu. Näytä vaikka tuo viestisi. Lapsuudestaan se on ehkä jotenkin mallin saanut. Mites miehes sitten komentaa? (Onko ihan konkreettista esimerkkitilannetta?)

täytyisi aiemmin puuttua tiukasti isomman lapsen kiusantekoon/tottelemattomuuteen, otat tiukat rajat sille, kuinka voi käyttäytyä, ja näytät, että äiti todellakin on tosissaan.



Jos meillä ei parin sanomisen jälkeen uskota, niin pääsee jäähypenkille (sisällä, portaiden alin askelma) miettimään saako kyseistä hölmöilyä jatkaa. Jos esim. kylvyssä kaadellaan pienemmän päälle vettä, ja se ei ole sallittua, isompi lähtee kylvystä pois parin, viimeistään kolmannen sanomisen jälkeen. jne.



Se on kyllä äärettömän kurjaa ja epäreilua, että mies "kävelee sinun ylitsesi", se täytyisi pystyä puhumalla selvittämään. Mutta ihan aluksi sinun kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että lapsen on uskottava sinun komentojasi, näytät, että olet tosissaan!

Älkää oikeasti te toistako niitä virheitä mitä me ja monet muutkin ovat tehneet. Me olemme nyt sitten perheneuvolassa opettelemassa miten lapsia kasvatetaan ja kuinka tärkeää on vanhempien ehdoton yksimielisyys lasten edessä kasvatusasioita koskien.

ehdotonta yksimielisyyttä pitää ja voikaan olla, mutta ei kuitenkaan noin räikeitä eroja,.

LASTEN EDESSÄ. Siis nimenomaan niin, että lasten edessä ja kuullen ei toisen sanaa kumota eikä toista kyseenalaisteta. Erimielisyydet keskustellaan sitten ihan aikuisten kesken vaikka jälkikäteen, mutta lasten edessä ollan toisen vanhemmat tukena.

Vaikka kuinka tuntuisi että on asiasta täysin eri mieltä, sitä ei sanota lasten aikana, vaan kysytään sitten jälkikäteen kahden kesken että miksiköhän mahdoit toimia näin tai sanoa näin.

alkumetreillä ja käskenyt pitää päänsä kiinni, kun ei kerran tiedä mistä on kyse. Ja sama ton karkkikopan kanssa, olisin ilmoittanut, ettei poika todellakaan oo ansainnut mitään karkkeja ja mennyt hakemaan vaikka sen pois pojalta. Ja oisin pannut miehen perustelemaan, että millä perusteella jakaa lapsille karkkia.



Eli ota sinäkin tämä asiaksesi, äläkä vaan katsele vierestä, kun mies syö sun kasvatustyötä. Eihän se mies voi tajuta, jos et infoa sitä. Ja aina se tieto ei mene perille ihan vain mutisemalla, vaan pitää ilmaista itseään selkeästi.

Älkää oikeasti te toistako niitä virheitä mitä me ja monet muutkin ovat tehneet. Me olemme nyt sitten perheneuvolassa opettelemassa miten lapsia kasvatetaan ja kuinka tärkeää on vanhempien ehdoton yksimielisyys lasten edessä kasvatusasioita koskien.

ehdotonta yksimielisyyttä pitää ja voikaan olla, mutta ei kuitenkaan noin räikeitä eroja,.

LASTEN EDESSÄ. Siis nimenomaan niin, että lasten edessä ja kuullen ei toisen sanaa kumota eikä toista kyseenalaisteta. Erimielisyydet keskustellaan sitten ihan aikuisten kesken vaikka jälkikäteen, mutta lasten edessä ollan toisen vanhemmat tukena.

Vaikka kuinka tuntuisi että on asiasta täysin eri mieltä, sitä ei sanota lasten aikana, vaan kysytään sitten jälkikäteen kahden kesken että miksiköhän mahdoit toimia näin tai sanoa näin.

jätskejä antaa kerran viikossa vai joka päivä. Esimerkkinä tilanne, jossa lapset olisi juuri äsken kysyneet äidiltä, että saako ottaa jätskiä ja äiti olisi kieltänyt, mutta sitten tuleekin isä kotiin ja lapset kysyy isältä ja isä antaa. Niin mitä sitten? Kuoleeko siihen joku. (siis kun tuossa ei voi äiti kieltää "just sanoin" kun kumoaa isän sanat, mutta sitten isä on kumonut äidin sanat)