Joulu ja appivanhemmat
Voi itku nyt jo alkoi stressi siitä joulusta kun tietää että täytyy viettää joulua appivanhempien kanssa, KÄÄK!!. Joku voi nyt miettiä että eihän se kamalaa voi olla, mutta kyllä on. Minä itse olen jouluihminen, ja heille se joulu on pakkopulla juttu. Haluaisin niin että lapsemme saa kivan vaikutelman joulusta. Ei kai voi asialle mittään. En oo varmaan ainut jolla tälläset fiilikset. Ollaan niin eri maailmolta ja muutenkin arvomaailma erilainen. Ei tulla yhtään toimeen:(((
Kommentit (34)
Ihmisillä on niin huisin erilaisia odotuksia joulusta, ja jos jotain jännitteitä ihmisten välillä on niin jouluna ja stressissä ja kiireessä ne muutenkin purkautuu. Päätimme, että emme vietä enää joulua missään muualla kuin omassa kodissamme ja se on ollut hyvä päätös. Asumme kohtuuajomatkan päässä molemmista mummoloista, joten on ollut mahdollista vierailla heillä (pari tuntia joulunpyhinä, ihan riittävästi) ja hekin meillä. Samalla on päästy kaikesta turhasta (esim. kauheista jouluruokatarjottavista, jokainen syö kotonaan sitä mihin on tottunut ja mistä pitää). Kaikki voivat nähdä lasten jouluiloa ja meillä säilyy kuitenkin se oma rauha. Suosittelen!
kaikki haluaisi viettää joulua jonkun kanssa yhdessä. Usein meidän perhe kuitenkin on jouluna omalla matkalla eli keskenään, mutta kun ei ole, niin sitten haluan ehdottomasti, että kaikki tulee meille eikä niin että me menemme jonnekin. Meidän perhe on ainut, jolla nykyään joulua viettää yhdessä 2 puolisoa eli 2 sukua - muut ovat sinkkuja taikka yksinhuoltajia.
Tämä on itsekäs tapa minulta ajatella, mutta hassua siskoni kutsua anoppiani heille (näinkin taisi yksi joulu mennä) taikka anopin kutsua minun sukulaisia, vaikka kyllä tuntevat. Äiti on myös joskus kutsunut anopin jouluksi eli se on neutraali vaihtoehto meille muille, mutta itse en tykkää olla sielläkään - enkä tykkää äitini jouluruuista...
Meille siis saa tulla, saa olla yötä ja kirkkokin löytyy vierestä...
Kirjoitit, että kuka arvostaa sinua ja vastaavaa ja kerron, että ei kukaan, ellet tee sitä ensin itse! Miten voit antaa anopin käyttäytyä noin on ihme, mutta se, että hyväksyt moisen käytöksen mieheltäsi on jo jotain aivan käsittämätöntä, jota ei pelkällä ihmeellä selitä. Siis herranen aika, miehesi " joutuu" viettämään joulun sinun ja lastenne kanssa ja soittelee kaipaavia puheluja äidilleen ja mököttää ja odottaa vain joulupäivää, että jälleen näkisi äitinsä... HALOO!!! Ei ole tervettä, ei, mutta ihmeellinen olet itsekin, jos tuota peliä jaksat vielä katsoa...
Ja ymmärsinkö oikein, ilman anoppia ja sinua miehelläsi ei olisi koulutusta...? Anoppi LAITTOI lapsensa kouluun ja sinä PAKOTIT siellä ollessa opiskelemaan...? Aika tossukka tuo miehesi todella on, mitä ihmettä siinä näet?
Jos jatkuvasti makaa lattialla, ei ole ihme, että muut pitää sinua kynnysmattona...
Vierailija:
mies ei puolustanut omaa perhettään vaan myötäili että " mutsi on oikeassa, ehkä sun pitäisi ajatella niinkuin mutsi, mutsi kuuluu meidän perheeseen....jne, jneMies ei tullut vastaan vaan seisoi äitinsä rinnalla. Anoppi soitti miehelleni ja motkotti hänelle, että perheen vieressä pitää pysyä ja puolustaa aina! Sitten vasta mies otti häntä koipien välissä yhteyttä minuun.
Vieläkin on riitoja tyyliin joka kuukausi tästä anopista kun miehen tehtävänä on suojella ja puolustella häntä kaikin tavoin... (" Sinun äitisi on nähnyt lapsemme kaksi kertaa enemmän kuin oma äitini, nyt mutsi pahastui kun kerroit että sun äitis oli meillä yks kerta yötä, mä soitan äidilleni (lähes joka päivä)..." )
Anopin mielestä meidän ei kannata alkaa rakentamaan, meidän ei kannata ostaa säästämillämme rahoilla uutta sohvaa, ei kannata muuttaa miehen työpaikan lähelle(lue:kauemmas hänestä), minun pitäisi olla kaupan tiskillä töissä(koulutukseni ei ole sitä varten), Mieheni on jumala ja hänen tilipussinsa sisältö pitää kuuluttaa kaikille(siis normaali palkka),
minä pakotin hänet öisin lukemaan tentteihin ja kannustin jatkamaan, muuten olisi jättänyt koko leikin, hänen äitinsä oli vain pistänyt hänet tuohon kyseiseen kouluun.
Eli ymmärtääkö kukaan kuinka surkeaksi, harmaaksi kotihiireksi tunnen itseni? Arvoton? Kuka on ylpeä minusta? Kuka tukee minua?
jokaisen lapsen ensimmäinen joulu on meidän perheen keskeinen, jonne anoppi ei pääse. Eli nyt meillä on kaksi lasta ja tämä joulu on meidän perheen. Mies miettii koko ajan mitä äitinsä tekee ja kuinka paha olo sillä on kun ei pääse meidän kanssa vaan on sukulaisten kanssa... Mä en jaksa edes miettiä muuta kuin että tästä joulusta tulee taas painajainen... mies on naama norsunvitulla ja soittelee äidilleen pitkin iltaa (niin oli esikoisen joulu), ja puhui vaan että huomenna mennään sitten mummilla käymään. Eli odotti vain sitä, että nähtäisiin anoppi.
Ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja vaadi sellainen elämä, johon olet tyytyväinen!!!
Ap miten appiukko on perustellut?
Vierailija kirjoitti:
Ap miten appiukko on perustellut?
Ikivanhojen ketjujen nostaja bongattu.
Tuskin tulee ap vuodelta 2004 vastaamaan, 15 vuoden takaa.
Sama täällä. Puolison ja lasten takia pakko. Hampaita yhteen purren katselen kelloa, jokohan avaisin suun, että joko kotia kohti?
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Puolison ja lasten takia pakko. Hampaita yhteen purren katselen kelloa, jokohan avaisin suun, että joko kotia kohti?
'
'
Kuin myös.
Anopin haluamalla tavalla mennään kolme päivää jouluaikana, poikansa kun ei sano äidilleen milloinkaan "ei" sanaa. Onkohan kukaan muu minun lisäkseni mustasukkainen anopilleen? Vuodesta toiseen mietin, milloin se meidän oma joulumme on.
"Jätä se sika" postaajille sanon, jotta älä turhaan kuluta näppäimistöäsi.
Voisiko appivanhempien kanssa keskustella asiasta?
Miksi pitäisi elää anopin ja appin kurjaa joulua?
Ap, teidän pitää miettiä, ketä varten elätte jouluna ja muutenkin.
seurusteluaikana olemme viettäneet joulut heidän kanssaan ja kerran äitinin luona (asuu 500 km:n päässä)
Joulut anoppilassa ei ole mitenkään lämminhenkisiä, minusta:)
Muuttaessamme noin kilometrin päähän anoppilasta ja ollessani tuolloin raskaana kutsuime heidät meille syömään. Seuraavan vuoden olimme äitini luona ja sitten olimme vain keskenämme kun toinen lapsi oli viikon ikäinen ja tästäkin miehen sisko suuttui ihan hirveästi ja anoppi itkseskeli kun olimme niin kauheita. Tämän jälkeen olemme olleet keskenämme ja tehneet joulusta juuri semmoisen kuin me haluamme, onnekseni mieheni on samaa mieltä kanssani. Olisi todella raskasta hänen kanssaan asiasta riidellä. Voimia teille asian kanssa pähkäilevät, tiedän kuinka vaikeaa on joskus auttaa miestään katkaisemaan napanuuoraa äitiinsä!