Joulu ja appivanhemmat

olkaa kotona ja pitäkää oma stressitön ja ihana joulu.

Luulisi, että kun ihminen on riittävän aikuinen kantamaan vastuun omasta lapsestaan, riittäisi pokkaa olla jouluna missä haluaa! Kumpi on tärkeämpää: appivanhempien joulu vai oman lapsesi joulu?



Me ainakin olemme kotona joulun ja sukulaisvierailut tapahtuvat joulun pyhinä. Ei ole kukaan välejään meihin tämän takia katkaissut.

Me vietetään aatto kotona oman perheen kesken!

Mikä sen ihanampaa kuin tehdä oman näköinen joulu omaan

kotiin.Ei kiirettä mihinkään....

Jos kerran anoppi ei edes ole joulu ihminen,niin miksi te

sinne menette???Jospa anoppikin haluaisi olla jouluna

kotona ilman passaamista ja vieraita!!!!!!

Joulupäivänä (äidilleni).

Anoppi taas ei ole meitä ikinä kutsunut jouluna kylään,joten

sinne ei sitten mennä.(eikä ole väliksikään).

Ihaninta joulussa on juuri se kun saa olla kotona eikä

tarvitse lähteä minnekkään.



Laitahan ukkosi kertomaan äidilleen,että olette tänä

jouluna kotona oman perheen kesken!!!!!!!!!!!!!!!!

vasta joulupäivänä taikka vasta toisena. Ja sellainen " normaali" parin tunnin kyläily, ei mikään koko päivän juttu.



Minäkin tykkään olla joulun kotona ja toisaalta äitini asuu yksin, siskoni asuu lapsensa kanssa, veljeni asuu yksin ja anoppi ja appi asuvat kaksistaan. Minulla on vähän sellainen olo, että kaikkien kanssa täytyy olla jouluna - meillä tosin lapset tykkää anopista ja apesta kuin hullut puurosta eli se ei ole este mihinkään suuntaan. Niin, usein ollaan sitten jouluna koko porukka joko meillä taikka äitini luona - tai jos emme ole jouluna maisemissa, niin pikkujoulu on jo ennen joulua samalla porukalla.

niin nehän voivat olla aivan tyytyväisiä, jos nyt suoraan ilmoitat, että olette jouluaaton kotosalla ja vaikka pistäydytte joulupäivänä tai Tapaninpäivänä. Jos et halua mennä niin ette mene, ja jos et pysty sitä sanomaan, niin hymyä huuleen vaan ja positiivista asennetta.

Meillä on kirottu ihan samaa asiaa vuosikaudet, kun ei haluta kummankaan vanhempien kanssa jouluja viettää. Vaan lasten takiahan on pakko tehdä myönnytyksiä kun eivät ymmärrä miksei mummujen kanssa voisi jouluna olla.



Me tehtiin muutama vuosi sitten päätös että joka kolmas joulu vietetään anopin kanssa, joka kolmas oman äitini ja sitten joka kolmas joulu ollaan ihan vaan oman perheen kesken.



Nyt kyllä sekin päätös kypsyttää ja ollaan ajateltu että tehdään siitä " piinajoulusta" sitten tosi piinaa eli vastaisuudessa ollaan joka toinen joulu omissa oloissamme ja joka toinen kutsutaan molemmat anopit meille. Se on ihan tuskaa mutta toisaalta - meillä anopit ei tule keskenään toimeen eli niinä jouluina he eivät kovin pitkään meillä viihyisi ;-)

Ja jos eivät tule niin olkoon tulematta, me emme enää lasten kanssa lähde jouluina ajelemaan, tulkoot itse meille.



Toivottavasti löydätte hyvän ratkaisun miten joulu tulee sujumaan suht kivuttomasti!

Ihan oman perheen kesken. On helpompi kun ei tarvitse aattona yrittää suunnitella aikatauluja, vaan voi ihan vapaasti rentoutua ja olla vaan. Ei tarvitse myöskään passata vieraita. Tulkoot joulupäivänä. Silloin ei tosin kulje julkiset oikeastaan ollenkaan joten ihan vaan rento oleskelupäivä sekin :)

VArsinkin jos hänellekin joulu on pakkopullaa, varmaan kiroilee mielessään, kun TAAS täytyy viettää sitä typerää joulua ja vielä miniän ym. kanssa!



Me emme koskaan jouluna käy missään eikä meilläkään käy ketään. Ollaan ihan oman perheen kesken kaikki joulunpyhät oltu alusta asti. Eikä kukaan ole valittanut. Luulen että ainakin minun vanhemmat ovat ihan tyytyväisiä kun saavat viettää joulunsa kahdestaan eikä tarvitse ketään passata eikä valmistella etukäteen, enkä usko että anoppikaan kaipaa meitä passattavakseen eivätkä itsekään halua lähteä mihinkään matkustamaan.

viihdy! Meillä ei tulisi mieleenkään, että vietettäisiin joulua omien tai appivanhempien seurassa, toki kylässä käydään, mutta kyllä joulu kuitenkin vaan ihan oman perheen kesken vietetään! Sehän se on tärkeintä joulussa, että on " hyvä, lämmin, hellä, mieli jokaisen" :-). Mulla kyllä joulu menisi ihan piloille, jos pitäisi se appivanhempien kanssa viettää, eikä mieheni ikinä sitä kyllä vaatisikaan.

Meillä tosin anoppi mässäilee meillä MINUN jouluruokiani! Kutsuu itsensä, appiukon ja miehen aikamiespoikaveljen meille joka hemmetin joulu:(((.



Olemme aina viettäneet joulua omien vanhempieni kanssa ja miehenikin tykkää tästä järjestelystä. Teemme ja hankimme äitini kanssa ruoat puoliksi ja syömme ja jaamme lahjat yhdessä.



Mutta, appi ja miehen veli menettelisivät, mutta anoppi on niin rasittava tapaus... huh, joulumieltä vaan kaikille...



Anoppi on kukkakaupassa töissä ja joulunaika on sillä alalla suhteellisen kiireistä. Anoppi ei ehdi siis laittaa joulua kotonaan ollenkaan, joten tulevat AINA meille! Ja ihmettelijöille, ei siinä ole paljon nokan koputtamista meikäläisellä, kai niille on ovi avattava kun siellä takana kolkuttelevat...

Tuskin ne sinne änkeää perässä...

Vierailija:

Meillä tosin anoppi mässäilee meillä MINUN jouluruokiani! Kutsuu itsensä, appiukon ja miehen aikamiespoikaveljen meille joka hemmetin joulu:(((.

Olemme aina viettäneet joulua omien vanhempieni kanssa ja miehenikin tykkää tästä järjestelystä. Teemme ja hankimme äitini kanssa ruoat puoliksi ja syömme ja jaamme lahjat yhdessä.

Mutta, appi ja miehen veli menettelisivät, mutta anoppi on niin rasittava tapaus... huh, joulumieltä vaan kaikille...

Anoppi on kukkakaupassa töissä ja joulunaika on sillä alalla suhteellisen kiireistä. Anoppi ei ehdi siis laittaa joulua kotonaan ollenkaan, joten tulevat AINA meille! Ja ihmettelijöille, ei siinä ole paljon nokan koputtamista meikäläisellä, kai niille on ovi avattava kun siellä takana kolkuttelevat...

Kuule kerro anopille että ette ole kotona!Sano että menette

sinun äitisi luokse aattona.Tuskin tulee tarkistamaan teidän pihalle

oletteko kotona vai ette.

Ja voittehan te piipahtaakin äidilläsi ja tulette sitten ajoissa

kotiin aattoiltaa viettämään.Meilläkin anoppi kutsui itse itsensä muutama vuosi sitten (+appiukon ja oman tyttärensä perheineen)

meille.Kaiken kukkuraksi meillä oli 3kk ikäinen vauva

ja en olisi jaksanut passata ketään.Kerroin sitten että aiomme

mennä illalla äitini luokse,joten eivät voineet olla kovinkaan kauan.

Kannattaa vaikka sitten valehdella päin naamaa jos et suoraan

kehtaa sanoa.Ihmiset ovat joskus todella röyhkeitä.

Ap saa monelta ohjeeksi viettää joulu ihan oman perheen kesken. Mutta sen ratkaisun tiellä saattaa olla monta estettä. Mies haluaa viettää joulunsa ehkä lapsuudenkodissaan, ja vaikka anoppi ei olisikaan jouluihminen, ei se ehkä tarkoita, että hän ei vietä joulua. Oma äitini on kyseisen kaltainen ihminen, jolle kaikki jouluvalmistelut ym. ovat yhtä helvettiä, mutta mistään hinnasta hän ei suostuisi, että en lapsineni kävisi heillä aattona syömässä. Inhoan joulua siksi, mutta inhoan myös tapella jouluna oman äitini kanssa tästä asiasta. Joten olen päättänyt, että viisaampi (=minä) annan myöten. Läheiset ihmissuhteet ovat riippuvaisia niin monesta seikasta, että ulkopuolisen on täysin turha antaa helppoja ratkaisuja. Jotain voi ehdottaa, mutta ei huutomerkin kanssa, kai.

sitten päätettin, että kotona on lasten kanssa helpompaa ja kivempaa. Nyt isovanhemmat vuoro jouluin meillä. Ja hieman nyyttäri periaate. Teen toki suurimmat jouluruoat, mutta ei meille tyhjinkäsin kukaan tule;))

Kyllä meillä miehelleni oli rankkaa, etten halunnut olla hänen sukunsa kanssa jouluisin. Ei hänkään halunnut minun sukuni seuraa ;-). Kokeilimme siis kumminkin päin. Olemme tyytyväisiä nyt kumpikin oman joulumme kanssa.

Ja jokainen on vastuussa itse itsestään. Äitisi vastuussa omasta olostaan, samoin sinä. Jos muutosta haluaa, itsestään se pitää aloittaa :-).

Minäkään en tule anoppini kanssa toimeen. Yksi joulu mentiin sinne, kun anoppi oli joulun alla loukannut minua todella pahasti. Koko joulu oli pilalla kun pelkäsin menemistä. Silloin anoppi vaan nuoleskeli ja oli niin kaveria. Miehen takia menin, mutta kun hän on huomannut kuinka paha olo mulla on ajatuksestakin olla jolu siellä, hän ei enää halua että menemme.



Anoppi on tästä ollut tietysti raivoissaan, mutta olkoon. Mitäs on sellainen ilkeä vanha nainen.

Se on sinusta kiinni, ei muusta.

Niin se on ettei yhden miehen sydämeen mahdu kaksi ämmää. Anoppi on teillä se toinen. Kyseessä on selvästi läheisriippuvaisuus -suhde. Molemminpuolin. Aivan luonnoton ja henkisesti raskas. Olen itse kokenut saman. Meillä se on vuosien myötä lieventynyt, mutta aina välillä asiasta tapellaan. Tätä kirjoittaessani muistot palaa mieleen ja tuntuu pahalta. Miten paljon olen yrittänyt! Kaikki ne joulut ja muut juhlat. Hammasta purren yritin ettei tule riitaa. Yksikin joulu anoppi ei istunut joulupöytään. Seisaaltaa rääppi ja valitti kun on liian paljon kaikkea (=olin tuhlaavainen ja ahne läski). Lapset saivat liian paljon leluja kun ovat olleet niin vaikeita! Viime jouluna kiitti poikaansa, että hienot ruuat hait kaupasta. Koska näki tämän tulevan jouluostoksilta ruokakassien kanssa. Laiska akka vaan odotti kotona ruokia! Eipä minua kiittänyt vaikka olin tehnyt vaikka mitä. Suuttui kun ei saanut istua joulupukin viereen vaan siinä istuimme minä ja lapset. (ei päässyt kuvaan) Ja ne lukuisat muka hauskat kortit mitkä olivat tod. loukkaavia. Ensi joulun vietämme kotona. Jos mies ikävöi äitiänsä, painukoon sinne! Sinulle, liikaa kokeneelle, haluan neuvoa, muuttakaa kauemmaksi miehesi äidistä. Jos mies ei suostu, se kertoo jo paljon!

Meidän perhe joutuu viettämään joulua anopin kera. Siis mieheni äiti asuu yksin ja mielestäni roikkuu mukanamme. Itse olen tottunut jouluihin oman perheen kesken, mies tottunut sukulaisten kera.

Minä vaan en kestä tuota anoppia erinäisistä syistä joita en jaksa alkaa luetella.



Erään suuren riidan aikana (jolloin olin evakossa kuukauden vanhan esikoiseni kanssa vanhempieni luona), jonka anoppi ja mies saivat aikaan (mies ei puolustanut omaa perhettään vaan myötäili että " mutsi on oikeassa, ehkä sun pitäisi ajatella niinkuin mutsi, mutsi kuuluu meidän perheeseen....jne, jne" ), Huusin vihdoin ja viimein oman pahan oloni pois: Haista ja sitä rataa. Soitin anopille joka rukoili mm. ylhäältä anteeksi antoa ja lupasi parantaa tapojansa (ja p...) ja myönsi mm. sen etten ole huono äiti(voi herran tähden, kuukauden vanhan lapsen tuore äiti on huono äiti, sillä pelästyin, että hän kaatuu lapseni kanssa kävellessään. Hänellä on toinen jalka 5 senttiä lyhyempi ja välillä menee sananmukaisesti seiniä pitkin.), en ole mieheni riippakivi (kun en mene töihin kun lapsi on 9kk vaan aion olla 2v. kotona. Anoppi itse meni töihin mieheni ollessa 2v.) ja kaikkea niitä muitakin syytöksiä, jotka aiheuttivat tämän koko sodan. Mies ei tullut vastaan vaan seisoi äitinsä rinnalla. Anoppi soitti miehelleni ja motkotti hänelle, että perheen vieressä pitää pysyä ja puolustaa aina! Sitten vasta mies otti häntä koipien välissä yhteyttä minuun. No tästä kaikesta seurasi maidonloppuminen ja hirveät itkut ja mieheen luottamus osittain katosi, samoin Suuri Lempi.



Vieläkin on riitoja tyyliin joka kuukausi tästä anopista kun miehen tehtävänä on suojella ja puolustella häntä kaikin tavoin... (" Sinun äitisi on nähnyt lapsemme kaksi kertaa enemmän kuin oma äitini, nyt mutsi pahastui kun kerroit että sun äitis oli meillä yks kerta yötä, mä soitan äidilleni (lähes joka päivä)..." ) Riidat on suukopua enää, mutta turruttaa silti. Jos mies hellittäisi hieman otettaan niin mitäköhän tapahtuisi. Ei meidän asiat kuulu anopille, ei hänen hyväksyntää tarvitse joka asiaan... Anopin mielestä meidän ei kannata alkaa rakentamaan, meidän ei kannata ostaa säästämillämme rahoilla uutta sohvaa, ei kannata muuttaa miehen työpaikan lähelle(lue:kauemmas hänestä), minun pitäisi olla kaupan tiskillä töissä(koulutukseni ei ole sitä varten), Mieheni on jumala ja hänen tilipussinsa sisältö pitää kuuluttaa kaikille(siis normaali palkka), Hän on nähnyt suurta vaivaa kun aikanaa pisti pojan käymään koulun läpi ja sai hyvän työpaikan(mieheni mukaan se on minun ansiota, minä pakotin hänet öisin lukemaan tentteihin ja kannustin jatkamaan, muuten olisi jättänyt koko leikin, hänen äitinsä oli vain pistänyt hänet tuohon kyseiseen kouluun. Harmi ettei mies koskaan sitä sano ääneen kun anoppi kehuu itseään, yleensä kerran kuussa kun nähdään ja töissä tuo sama virsi on varmasti tukehduttanut hänen työkaverinsa...). Eli ymmärtääkö kukaan kuinka surkeaksi, harmaaksi kotihiireksi tunnen itseni? Arvoton? Minä olen ylpeä lapsistani! Kuka on ylpeä minusta? Kuka tukee minua? Mieheni on vain osaksi minun ja " minun" perheeni. Omat vanhempani ovat tukenani.





No kuitenkin...Loppujen lopuksi, siis sen suuren riidan päätteeksi sain myös itselleni sellaisen myönnytyksen, että jokaisen lapsen ensimmäinen joulu on meidän perheen keskeinen, jonne anoppi ei pääse. Eli nyt meillä on kaksi lasta ja tämä joulu on meidän perheen. Mies miettii koko ajan mitä äitinsä tekee ja kuinka paha olo sillä on kun ei pääse meidän kanssa vaan on sukulaisten kanssa... Mä en jaksa edes miettiä muuta kuin että tästä joulusta tulee taas painajainen... mies on naama norsunvitulla ja soittelee äidilleen pitkin iltaa (niin oli esikoisen joulu), ja puhui vaan että huomenna mennään sitten mummilla käymään. Eli odotti vain sitä, että nähtäisiin anoppi.



Eli kenellä sitten onkaan ihana joulu niin nauttikaa siitä. Minä toivon joululahjaksi monta ihanaa joulua ilman anoppia ja nyt pian alan toivomaan sitä myös ilman miestäni (en halua eroa muuta kuin anopista ja miehen äiti-riippuvuudesta). Tai sitten haluan miehen joka on perhettään varten siis omaa perhettään.



Kiitos jos jaksoit lukea, minua helpotti hieman kun sain purkautua.