1,5 vuotias jää toisinaan tuijottamaan " tyhjyyteen" pieneksi hetkeksi - syytä huoleen?

..en halua huolestuttaa mutta esim aivojen alueen kasvaimet tai epilepsia voi näyttäytyä poissaolokohtauksina aluksi. Tosin sinun lapsesi kyllä reagoi heti kun sanot hänelle jotain että voi olla vain yliväsymystäkin:)

" hui hui" , niinkuin olisi nähnyt jotain pelottavaa. Pelottavaa....

Kannattaa asiaa toki kysyä vaikka neuvolasta. Jo ihan senkin takia, että saat mielenrauhan.



Jos kysymyksessä olisi poissaolokohtaus, niin silloin lapseen ei saisi kontaktia. Jos lapsi kuitenkin heti reagoi kun vaikka sanot jotakin, niin silloin lapsella ei ole kohtausta.

Joskus poika omia leikkejään leikkiessään ei regoi heti, mutta silloin tuntuu, että hän on vaan niin kesittynyt omiin juttuihinsa, että siksi kestää.



ap

ap

Vierailija:

..en halua huolestuttaa mutta esim aivojen alueen kasvaimet tai epilepsia voi näyttäytyä poissaolokohtauksina aluksi.

Myös neurologisesti normaalin statuksen omaavilla lapsilla esiintyy haaveellista tuijottelua.

Tämä netti on niin helevetin vihoviimeinen paikka, kun lasten ei enään anneta katsella seiniä sekuntiakaan, ilman että joku toitottaa kyseessä olevan epilepsian puhumattakaan aivokasvaimista.

Lapset eivät saa nostella olkapäitään tai siristellä silmiään, ilman että nekin ovat merkki epilepsiasta tai tourette-oireyhtymästä. Tai jostain muusta ihan " hirveästä" , jossa taikasanana on " neurologinen ongelma" .

Voihan kilin vittu, sori vaan. Yksikin luuli pikkuvauvan olevan vammainen siksi kun työnsi sormia suuhun. Antakee kestää.

ja äiti siitä huolestuu, niin se jonka pitää lekuriin mennä on äiti. Vähemmästäkin lapset sairastuu jos niitä tarkkaillaan koko ajan. NORMAALIAhan se on huolestua, mutta NEUROOTTISTA, sangen neuroottista.

Kyllä kaikilla joskus ajatuksissa silmät " nauliutuu" hetkeksi johonkin ja jää tuijottamaan niin että on hankala irrottaa katsetta. Ja erityisesti väsyneenä. Meidän kolme lasta tekee kaikki sitä välillä ja ihan normaaleja ovat.

En voi sille mitään, että pelkään, kyseessä on esikoinen ja kieltämättä hieman ylihuolestunut äiti. Mutt aainakin yritän olla viestimättä tätä lapselle.



Lapsi on näinä hetkinä tosiaan väsynyt, eikä edes tullut mieleen, että siellähän saattaa tosiaan olla pissikin tulossa ja se vetää hetkeksi vakavaksi.



Kamalasti toitotetraan kuitenkin autismista jne jne, joten välillä sitä vaan on tulla hulluksi...



ap

Jos on eka lapsi, eikä kokemusta muidenkaan lapsista ole, mistä hiivatista sitä VOI tietää mikä on normalia.

Epilepsia varsinkin on sellainen sairaus, johon vielä nykyäänkin liitty paljon ennakkoluuloja ja ihan väärää tietoakin.



Itse olen sitä mieltä, että jos joku asia huolestuttaa itseä, niin hyvä sitä on kysyä joltakin ns ammattilaiselta. Mielestäni tyhmää kysymystä ei olekaan kun puhutaan pienestä lapsesta tai omasta lapsesta yleensäkin.



Yleisesti ottaen muuten epilepsiakohtaus voi tulla niin huomaamattomana että edes lääkäri ei sitä pelkällä katsomalla huomaa (esim sekunnin murto-osan poissaoloja tai pientä silmän nykimistä tai joku tietty ilme tms) Tällöin diagnoosin ja sitä myötä myös oikean hoidon määrittely on todella vaikeaa.



Toisaalta varmasti jokainen meistä jää tuojottelemaan tyhjyyteen väsyneinä, rakastuneina, haaveissaa, jne eli ihan normaalia ovat nekin ;)

On siis ihan mahdollista, että pieni lapsi voi olla samalla lailla " ajatuksissaan" hetken kuin minäkin? Tyhmä kysymys, kai, mutta kysyn.

Sehän on vaan sen merkki että lapsesi päässä on jotain älyllistä elämää...

Miksi AINA pitää alkaa vittuilemaan,jos joku asiallisesti kysyy?

t.Ei ap

en. Ei neuvolan tätikään kaikkitietävä ole, vaikka hyvä hommassaan onkin.



ap

Minä kyllä oletan, että yksi jos toinenkin lapsi tekee noin, niinkuin aikuinekin.

No mikä se syy oli, vai oletko joku sairas pelleilijä?

Aika törkeetä.



ap

eli jää välillä omissa aatoksissaa tuijottelemaan hetkeksi. En ole huolissani, tyttö on ihan normaalisti kehittynyt (keskosseurannassa, eli ihan neurologinkin mukaan hyvin kehittynyt). Sisariani muistuttaa, hekin " haaveilijoita" . Enemmänkin musta kertoo siitä, että lapsella on omaakin maailmaa. Työssäni näen myös poissaolokohtauksia, eikä tämä ainakaan ole sitä. Jos kontaktin saa helposti, ei ole kyseessä kohtaus. Autismi taas on ominaisuus, joka on pysyvämpi, ei hetkellinen.

joillakin epilepsialapsilla saattaa kohtaustoimintaa olla koko ajan päällä ilman mitään erityisiä juttuja. Hyvin pienellä osalla normaalisti kehittyneistä lapsista on epi. Hyvin usein se liittyy kehityshäiriöön, -vammaan TAI aivovaurioon.



Kehityshäiriöt: siis autismi, adhd, tourette, add, dyspraksia, viivästynyt myelinisaatio...muu toiminnallinen häiriö aivoissa



Kehitysvamma: yhdistettynä oireyhtymään tai ilman



Aivovaurioon: moneen oireyhtymään voi liittyä aivovaurio/varurioita/muutoksia, tai sitten vaurio voi olla onnettomuudessa saatu, aivoleikkauksesta (esim kasvain) tullut arpikudos, CP-vamma



Edellisillä ryhmillä on suurentunut riski epiin.



Ihan normaalilla lapsella voi lyhyet poissaolokohtaukset olla todella vaarattomia ja ne ehkä huomataankin vasta kouluiässä, lievinä oppimis/keskittymisvaikeuksina tms.



Monet kokeneet neurologit ovat sitä mieltä, että vanhemmat, varsinkin äidit ovat kaikkein parhaita arvioimaan lapsen ulkoista käytöstä ja tulkitsemaan heidänkin ohitseen, onko lapsella kohtauksia vai ei. Tämä mielipide on siis maan johtavassa sairaalassa. Jos kohtaus on vain tietty ilme, ei neuro välttämättä osaa sanoa tuntemattomasta lapsesta, mikä ilme tarkoittaa mitäkin.



Jos lapsellasi olisi kohtaustoimintaa, uskon että et edes arvuuttelisi. Meillä poissaolokohtauksia ei sairaalan henkilökunta läheskään aina erottanut, sen sijaan he usein saattoivat epäillä tavallista katsomista poissaolokohtaukseksi. Poissaolokohtaus näyttäytyi lasimaisena katseena ja vahamaisena ihona, vähän sinertävinä huulina. Muiden puolesta en osaa sanoa.