Lue keskustelun säännöt.
Kuka oli synnytys-sairaalaan vähiten tervetullut vieras?
31.05.2010 |
Kenen olisit toivonut pysyvän poissa lapsia saadessasi?
Kommentit (26)
En olisi toivonut 2 päivän sairaalassa olon aikana mieheni lisäksi ketään. Mutta heidän piti tulla. omalle suvulle sain sanottua että tulevat sitten myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka takia vauva joutui viideksi päiväksi ja vielä eri sairaalaan antibioottihoitoon :-(
perheineen. Kolme lasta. Liikaa hälyä siihen ihan alkuun.
vaikka olin ilmoittanut etten halua vastaanottaa yhtään vierasta.
Esittelin ylpeänä ihanaa vauvaani, olin onnellinen, en vittuuntunut. Sairaalassa kävi useita kavereitani, siskoni, äitini, mieheni ja hänen sisko ja vanhempansa.
En ollut kipeä, tai väsynyt vaan elämäni kunnossa. Enkä tosiaan mikään perseeseen ammuttu karhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olin HYVIN väsynyt valvottuani pari päivää ja synnytettyäni YKSIN koko yön ilman minkäänlaista kipulääkettä. (se onkin sitten jo eri tarina).
Kun vihdoin pääsin salista olisin halunnut mennä vain nukkumaan, niin en todellakaan halunnut nähdä lapsen isää ensimmäiseksi. Jätkä hymyili ja oli kuin oltaisiin viimeksi eilen nähty (katosi siis elämästäni puoli vuotta aiemmin ja kertaakaan en hänestä ollut kuullut). Olin varmasti kuin perseeseen ammuttu karhu ja hän pilasi päiväni ja onneni täysin!
Lähdin samanpäivän iltana kotiin, joten muita vieraita ei käynyt.
Siis ihminen ei ollut pitänyt mitään yhteyttä pariin vuoteen, ja sitten tuli yhteisen ystävämme kanssa mies mukanaan. Purjehti minkkiturkki päällä täydessä meikissä NIIN upean ja freesin näköisenä, ja itse olin nääntyneenä edellisenä päivänä synnyttänyt :(
Eniten ärsytti se, että myöskään tämän visiitin jälkeen hän ei ollut kiinnostunut minusta tai kuulumisistani. Ainoastaan vastasyntynyt vauva oli kiinnostava. Hyväksikäyttöä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joiden mielestä myös minä ja vauvani kuuluttiin huoneen sisustukseen, ja meitäkin saattoi sitten katsoa avoimesti ja unohtaa kaikki käytöstavat ja kellonajat. :(
Minusta sairaalaan ei pitäisi päästää ketään miehen ja vauvan sisarusten lisäksi. Ainakaan niihin huoneisiin. Senkun siellä päivähuoneessa pörräisivät. :(
ahdistuin vain siitä kun vieraita oli liikaa yhtä aikaa. Nuorempien lasten kohdalla oltiin sairaalassa niin vähän aikaa, että ystävät ja sukulaiset tulivat ihastelemaan lapsia kotiin. Sujui paljon mukavammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaanottaa pataljoonaa vieraita. Minä en ainakaan halua vastaanottaa viereisen sängyn vieraita. Tiedän, että mm. imetys ottaa aluksi aikansa ja muutenkin on ihan pihalla hommasta. Siinä vielä jotain vieraita pällistelemässä... huoh.
Enkä mäkään ollut perseeseen ammuttu karhu tai muutenkaan väsynyt tms. Nämä kokemukset siis esikoisesta. Nyt olen menossa synnyttämään perheen toista lasta ja toivon todella, että viereisen pedin asukki ei raahaa koko sukuaan paikalle. Tosin onneksi TYKSissä se on vähän rajoitettuakin.
Isät ja vauvojen sisarukset ovat erittäin tervetulleita. Isovanhemmille taidan myös esittää toiveen, että tulevat sitten vasta kotiin katselemaan.
Meidän saikulle ei onneksi muut kuin perheenjäsenet pääse, joten ei tullut yllätyksiä. Ainoa mikä häiritsi, oli yksityisyyden puute neljän hengen huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joiden mielestä myös minä ja vauvani kuuluttiin huoneen sisustukseen, ja meitäkin saattoi sitten katsoa avoimesti ja unohtaa kaikki käytöstavat ja kellonajat. :(
Minusta sairaalaan ei pitäisi päästää ketään miehen ja vauvan sisarusten lisäksi. Ainakaan niihin huoneisiin. Senkun siellä päivähuoneessa pörräisivät. :(
Erityisesti vieraat aikuiset ihmiset jotka pysähtyivät suu auki ihmettelemään imetystä, kuin tosiaan olisin ollut joku näyttelyesine :D
on rajoitettu vieraiden määrää. Tuon possutaudin aikoihin on moneen sairaalaan tullut rajoitus, että vain isä ja lapsen sisarukset pääsevät katsomaan. Joissakin paikoissa sallitaan isovanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai onko ihmiset törkeitä?
täällä päin ei ole saanut vuodesta -96 käydä muutakuin mummut ja papat.(eli myös anopit yms.)? tietty lapsen isä ja omat lapset.
Ei siis olla varsinaisesti ystäviä kunhan työn kautta tunnetaan toisemme. On mielestäni rasittava ihminen enkä ole kiinnostunut pätkääkään olemaan yhteyksissä työajan ulkopuolella ja töissäkin vain pakolliset.
Oli töissä kuullut että vauva on syntynyt ja soitti synnytyssairaalaan. Oli ensin hermostunut sairaalan vaihteen tyypille joka oli sanonut ettei hän voi kertoa ketä potilaita sairaalassa on. Sen jälkeen oli soittanut osastolle ja pyytänyt pokkana yhdistämään minulle. Kun vastasin, aikoi rynnätä parin tunnin päästä koko perheensä kanssa vauvaa katsomaan (hänellä 4 lasta). Olin valvonut koko yön ja sitä edeltävän yön nukkunut tosi huonosti, erittäin väsynyt siis. Kerroin että mieluummin lepään pari päivää ja sitten kotona otetaan vieraita vastaan. Puhelu loppui aika lyhyeen sen jälkeen.
ärsytti miehen siskon perhe, joka änkesi molemmilla kerroilla synnärille heti ekana päivänä. He eivät ole meihin juurikaan yhteydessä ja heidän omaa vauvaansa sai tulla katsomaan vasta kahden viikon ikäisenä, mutta meidän lapset piti nähdä heti parituntisena...
huoneeseen, kun jo ryntäsivät paikalle. Syy: heillä oli KIIRE MÖKILLE!!!
vaikka en ole (enkä ollut) ikinä ko. serkun kanssa puhunut mitään sen kummepaa, kuin joskus sukujuhlissa "moi, mitäs kuulu, hyvää kiitos"
eikä muuten olla ikinä pidetty mitään yhteyttä tai edes lähetellä joulukortteja tai mitään. Hänen miestään olin nähnyt ehkä kerran vilaukselta, hänen kanssaan en ollut vaihtanut sanaakaan ikinä.
Sitten vaan tulivat katsomaan synnärille kun esikoisen sain. Ärsytti. Muutenkin lappasi vieraita ja sitten vielä jotkut miltei ventovieraat...
Tuli lähinnä sellainen olo, että tulivat sinne ihmettelemään ja katsomaan miten nyt oikein pärjään ja millainen olen äitinä, kun olin tosi nuori lapsen saadessani (19 v.) enkä edes naimisissa silloin vielä.
No, tästä nyt kuitenkin yli 10 vuotta jo aikaa. Ja olen naimisissa nykyään, by the way :D (ehkä suku ei enää niin paljoa paheksu, heheh)
ja olin juuri päässyt huoneeseen 8 aikaan aamulla kun lapsen isä paukkasi sairaalaan. En ollut nähnyt häntä puoleen vuoteen enkä ollut ilmoittanut hänelle lapsen syntymästä. Rupesi vituttamaan samantien aivan armottomasti. Olisi voinut pysyä poissa.