Sonjan mahtava flamencoesitys erilaisissa frendeissä

kivasti tehty, aina jäi mukava mieli kun katsoi sitä. Tekijät /osallistujat ovat onnistuneet loistavasti

Muutamia kehitysvammaisia tunnen ja heillä on sellaista älykkyyttä, mikä ns. normaaleilta puuttuu.



Kykyä yhdistellä asioita ennakkoluulottomasti..:)

ja tulin todella hyvälle tuulelle. Hyvin tehty sarja. Tähän jäi heti koukkuun!:)

kesän laihdutuskuurin tulostakin tuuletettiin kun oli laihduttu kokonaista 600 grammaa :DDD Ai kun osaisi itsekin iloita pienistäkin.

positiivista palautetta tekijoille?

Joten et voi jäädä koukkuun.

Toisenlaiset frendit on niin mahtava ja uskomattoman positiivinen sarja, että jokaisen jakson jälkeen tulee itsekin pakosti hyvälle mielelle. Kaikki tyypit ovat sympaattisia persoonia, mutta erityisesti Sanna (Salkkareiden Roosa) saa hymyn aina huulille.



Paljon olisi meillä muka-"terveemmillä" oppimista toisenlaisten frendien elämän asenteesta. Ei oteta turhia paineita elämästä tai hävetä ja piilotella itseään. Ja arvojärjestyskin on kohdallaan: ei juosta rahan ja omaisuuden perässä naapureita kadehtien, vaan nautitaan elämän pienistä iloista ja useimmiten juuri yhdessä kavereiden kanssa.



Viimeinen jakso on valitettavasti jo näytetty. Ehkäpä suunnitteilla on myös toinen tuotantokausi? Toivotaan ainakin!

Taas alkaa tämä "on ne downit niin lutusia joo, ne on ihan eri tavalla älykkäitä kun me tyhmät tavikset"-paska.

Tervemenoa katsomaan sen "Roosan" äksyilyä Herttoniemen mäkkäriin! On kaikkea muuta kuin ihana ihminen, tosi kiukkuinen aina kun osuu saliin ja tönii porukkaa jne.



Ai niin mutta eihän tuollaista saa sanoa :(. Downit = uusi Jeesus.

Taas alkaa tämä "on ne downit niin lutusia joo, ne on ihan eri tavalla älykkäitä kun me tyhmät tavikset"-paska.

Mun mielestä sun lauseesi ja siitä tulkittava asenne kertoo hyvin paljon sun "terveydestäsi".

Ensinnäkin, kaikki sarjassa esiintyvät tyypit ei ole downeja. Oletkohan edes katsonut koko sarjaa? Toivottavasti, olisihan se nyt kornia kommentoida täällä asiaa, josta et edes tiedä mitään.

Musta tuon sarjan plussa on juuri tuo dokkarimaisuus, ihana nähdä miten kaikki me ollaan ihmisiä, hyvine ja huonoine puolinemme, puutteinemme ja vahvuuksinemme, välillä ollaan iloisia ja välillä sitten äksyjä.

Hyvänä esimerkkinä tästä Sonjan äksyily, kun ei saa suklaaherkkuja tai pääse kaverin synttärijuhliin. Välillä kaadutaan flamencossa, välillä lasketaan kesäjuhlia varten hankittavat tarjottavat väärin, mutta so what? Nämä tyypit ei häpeile itseään ja vetäydy neljän seinän sisään, vaan ovat aidosti sitä mitä ovat.

Se pitää luonnollisesti muistaa, että ovathan sarjassa esitellyt varmasti aika etuoikeutettuja asumisjärjestelyineen. Monen muun vammaiseksi luokitellun tilanne ei Suomessa valitettavasti ole varmasti ihan yhtä hyvä.

http://areena.yle.fi/video/1022720

se riitti. Mutta hauskat kotivideot on kyllä huba ohjelma.

että joko tämä downhymistely TAAS alkaa.

Yksi ja sama henkilö vastailee itselleen? Taas alkaa tämä "on ne downit niin lutusia joo, ne on ihan eri tavalla älykkäitä kun me tyhmät tavikset"-paska.

mukavan positiivisesti tehty. Itsellä on lievästi kehitysvammainen sisko ja monia hänen piirteitään tunnistin sarjan henkilöistä. Sarja antoi itsellekin ajateltavaa.



Itse kiinnitin huomiota siihen, että sarjan päähenkilöt eivät paljon kameroita arastelleet. :)

Tervemenoa katsomaan "Roosan" äksyilyä Herttoniemen mäkkäriin! On kaikkea muuta kuin ihana ihminen, tosi kiukkuinen aina kun osuu saliin ja tönii porukkaa jne. Ai niin mutta eihän tuollaista saa sanoa :(. Downit = uusi Jeesus.

Kieltämättä tuo Sanna (aka Roosa) on aika hallitsevan oloinen persoonallisuus, sehän nyt tulee esiin selkeästi jo sarjasta. Sellaistahan se elämäkin on: toiset meistä on dominoivampia ja toiset tulee perässä, sekä kehitysvammaiseksi määriteltyjen että ns. "normaalimpina" pidettyjen keskuudessa.

Luulen, että Sanna on maksunut tuon hallitsevan roolinsa osittain myös siksi, että on selkeästi hyvin toimintakykyinen ja erottuu omastakin asuinporukastaan taitojensa kautta. Varmaan myös esiintyminen Salkkareissa ja siitä saatu huomio on tuonut hänelle enemmän itseluottamusta ja rohkeutta.

Sarja oli mukavan positiivisesti tehty. Itsellä on lievästi kehitysvammainen sisko ja monia hänen piirteitään tunnistin sarjan henkilöistä. Sarja antoi itsellekin ajateltavaa. Itse kiinnitin huomiota siihen, että sarjan päähenkilöt eivät paljon kameroita arastelleet. :)

Komppaan täysin.

sarja tosissaan antoi paljon ajattelemisen aihetta. Hyvä esim tuo koko kesän mittaisen laihdutuskuurin tulos 600 grammaa. Ja miten onnellinen laihduttaja olikaan! Vitsi kun ite osaisi iloita samalla tavalla ja olla vähempään tyytyväinen. mut omasta asenteestahan se on paljon kiinni.

et tuo tanssija oli minun näköinen, mut se en ollut minä..(tai jotain sinnepäin) Olikohan alkoholilla sit osuutta asiaan..?

Paras oli, kun Sonja sanoi et tuo tanssija oli minun näköinen, mut se en ollut minä..(tai jotain sinnepäin) Olikohan alkoholilla sit osuutta asiaan..?

:D Joo, tiedä sitten miten ovat pätkät editointivaiheessa leikanneet.

Mut tuohan saattaa vaan kertoa, kuinka ihminen perustelee omia mokiaan itselleen. Sonjalle itselleen tuo flamencossa kaatuilu saattoi kuitenkin olla aika kova paikka (korkokengät pehmeällä nurmikolla on aika haastava juttu kenelle vaan), vaikkei sitä jaksossa tuotukaan esiin. Mahdollisesti jonkunlainen psykologinen defenssimekanismi siis, joka tässä Sonjan tapauksessa tuodaan henkilön itsensä toimesta avoimesti kaikille esille.

symppisbiisi alku- ja lopputunnareissa, vaikken Mikael Konttista fanitakaan. Kepeän kesäinen.

Oliko tämä sarja tosiaan nyt sit tässä? Aika vähän oli loppujen lopuksi jaksoja, toivottavasti tulee vielä lisää!!



Vois vaikka syventää henkilöihin lähemmin, esiteltäis päähahmojen henkilöhistoriaa ja esim. lähiperhettä, kerrottais elämäntarinat, ne surulliset ja iloiset jutut. Olisi mm. kiinnostava kuulla, miten kaikki ovat asuntolaan päätyneet.