Lyömisgallup?

1. On löynyt, tai pikemminkin tönäissyt, huitaissut, tms. epämääräistä kiukkuista käytöstä.



2. Olen lyönyt, kerran vain ns. kunnolla (kämmenellä poskelle), muutamana muuna kertana tehnyt mieli tai olen ollut vähällä lyödä, mutta olen saanut sen viime hetkessä purkautumaan johonkin muuhun.



Nämä jonkun erittäin kiihtyneen riidan keskellä, sekavassa tilanteessa. Ei kuulu meillä " tapoihin" , mutta siis pari kertaa on mopo karannut käsistä.

2. kerran ja vieläkin kadun sitä, huitaisin avokämmenellä kasvoihin tilanteessa, josta en tuntunut pääsevän eteenpäin. aikaa on kulunut mutta vieläkin harmittaa.

a) ei. Mieheni ei ole ikinä lyönyt minua, ei ole ollut lähelläkään.



b) en. Kerran oli lähellä mutta...

1. On lyönyt kerran -takaisin. Yleensä tyytyy aina vain kiukutellessani pitelemään kiinni. Sanoo ettei naista löisi koska se sattuisi pahasti.



2. Ja itse olen häntä lyönyt useastikin. Olin ihan kauhea kiukuttelija yhteen vaikeaan aikaan suhteessamme, ja kun päre paloi se paloi kunnolla. Itsekään en ymmärrä mikä päässäni liikkui. Anteeksi olen pyytänyt ja saanut, mutta mies ei koskaan voi unohtaa. Kerran riehuessani tulin katsoneeksi peiliin enkä nähnyt itseäni vaan jonkun ihan sekopään akan. Siitä alkoi paraneminen - mutta päivä kerrallaan mennään ja sittemmin olen yrittänyt joka ikinen kerta suuttuessani muistaa etten ole enkä tahdo olla sellainen hirviö.

Ehkä enemmän kuin mieheni -jota rakastan maailman eniten- lyöminen hävettäisi lyödä lasta. Toivon koko sydämestäni etten sitä ikinä tuleville lapsilleni tee. Toivon myös että virheitteni tunnustaminen on tie parannukseen... mikään ei oikeuta lyömään toista.

1) Ex-mieheni hakkasi aina ohimennen, mutta nykyinen mieheni ei ole koskaan satuttanut minua.



2) Olen muutaman kerran leikilläni huitaissut miestäni, kun hän on kehunut jotakuta naikkosta kauniiksi tai muuta sellaista =)

Eli 1. ei ja 2. ei

2. itse olen muutaman kerran takonut miehen rintaa nyrkeillä, kun mies ei ole päästänyt irti halausotettaan ja minä olen ollut kovin kiihtyneessä tilassa.

useammankin kerran, enkä ole siitä yhtään ylpeä. Pahasti suuttuessani en pysty hillitsemään itseäni ja joskus tulee lyötyä, potkaistua tms. Koskaan tosin ei mitään vammoja ole tullut mutta silti en voi hyväksyä tällaista käytöstä keneltäkään, saatika itseltäni. Mieheni ei minua ole lyönyt, joskus puolustautuessaan vähän " heitellyt."

1. Ei.



2. Raivokohtauksen saatuani olen huitaissut monta kertaa ja yleensä mies estää minua lyömästä tms. pitämällä käsistä tiukasti kiinni tai pitämällä minua tiukassa otteessa kunnes rauhoitun. Heittelen myös kaikkia tavaroita miehen päälle mitä eteen sattuu.



Miksi aina puhutaan pelkästään väkivaltaisista miehistä vaikka onhan väkivaltaisia naisiakin...

1. joo on, pari kertaa ollu mulla silmä/huuli mustana/turvoksissa...

2. olen minäkin lyönyt ja mäiskinyt, arpi miehen otsassa muistuttamassa...



Mutta ei tätä ole tapahtunut enää pitkään aikaan, nyt menee hyvin ja meille tulee kohta lapsikin!!!



T: Tankki

1) On

2) Olen

2. Olen kerran lyönyt miestäni ja kerran yrittänyt heittää käännykällä... nauretaan sille vieläkin, meni aika pahasti ohi...=) ja meillä nämä typerät riidat yleensä päättyy aika herkkiin tapahtumiin. Eli riitely on yleensä aina mukavaa ku tietää mitä tapahtuu ku viha laskeutuu.

No eikö nyt ole niin, että näiden vaimojen miesten pitäisi välittömästi lähteä kävelemään. Kun miehet lyö sanotaan aina, että yksikin lyönti on liikaa. En itse ole sitä mieltä, mutta kummallista tuo nyt vaan on. miksi meille naisille pitäisi aina antaa kaikki anteeksi, mutta miehet ei saa tehdä virheen virhettä.

Nostaja iski