Perheen ruokahuolto ja kulttuurierot

Ei meillä ole mitään suurempia näkemyseroja. Jos toisen tekemä ruoka ei kelpaa niin sitten pitää tehdä oma ruoka. Meillä toinen on kasvissyöjä ja toinen ei joten tämä on aika tavallista.

...koska mieheni sukulaiset ovat surkeita ruoanlaittajia. Eivät käytännössä tee ruokaa lainkaan (leipää syövät). Ei siis todellakaan ole tarvinnut riidellä siitä kumman suvun ruokatyyliä seurataan.



Nopeasti ruoanlaittoomme on tullut myös se oma tyyli. Ei lapsuudenkodissani syöty soijalasagnea ja meillä taas syödään harvemmin kaalikeittoa.



Jouluna nautin sukujemme ruokatapojen eroista. Minusta on mukavaa nauttia myös miehen äidin ja isoäidin ruoista, vaikka ne minun äitini herkut ovat maultaan ja ulkonäöltään aivan toista luokkaa (miehenikin mielestä). On kuitenkin mukavaa noudattaa kummankin suvun perinteitä vuorovuosina. Jos laittaisimme kotonamme jouluruoat todennäköisesti päätyisimme pitkälti minun sukuni ruokiin. Ihan vain siitä syystä että minä olen perheemme pääruoanlaittaja, enkä edes osaa tehdä kunnolla noita hämäläisiä jouluruokia (Eivät kyllä osaa miehen sukulaisetkaan. Siis konkreettisesti kinkku voi olla jäässä ja keitetyt perunat puoliksi pohjaan palaneita. Kyse ei vain ole eri makuisesta perunalaatikosta.)

Molemmat olemme mielestämme ihan normaaleja :D, siitä kai se konflikti tulee. Molemmat luullaan että oma tapa on oikea ja normaali, ja toisen ei.



Minä olen kaupungista ja perheestä, jossa vanhemmat kävivät molemmat töissä ja jossa hyvää ruokaa kyllä arvostettiin, mutta usein syötiin myös kaupan verilettuja valkokastikkeella tai pinaattikeittoa tai uunimakkaraa. Ja pidän niitä nykyisinkin ihan hyvinä ruokina. Ja tietysti oli omien vanhempien valitsemat tavat tehdä makaronilaatikko, spagettikastike, se lihamureke, lihakeitto, kalakeitto, hernekeitto, perunamuussi jne. Sunnuntaisin taas, kun oli vanhemmilla aikaa, tehtiin usein erikoisempia ruokia, tyyliin ravintola-annoksia ja useamman ruokalajin päivällisiä, reseptit joskus oli eksoottisiakin. Aina ei onnistunut mutta jos mausta pidettiin, sitä tehtiin sitten uudemman kerran. Mielestäni ihan hyvällä halulla syön monenlaisia minulle vieraampiakin ruokia.



Mies taas on perheestä, jossa harrastetaan metsästystä, kalastusta, kasvatetaan omat vihannekset ja kerätään metsästä marjat, tehdään mehut ja leivät jne. Äiti on ollut kotona tekemässä ruokia. Heidän perheessä näyttää aina (juhlasta ja vuodenajasta riippumatta) olevan pöydässä yhdenlaista salaattia, ja erilaisia lihoja ja kaloja. Hyvin harvoin on varsinaisia annoksia, vaan kukin saa kerätä noista raaka-aineista haluamansa annoksen. Tärkeää on raaka-aineiden laatu, ja onhan nuo hyviä ja aika näyttäviäkin, mutta tuntuu tylsältä aina sitä samaa. Mies taas selvästi eläisi mieluusti juuri tuollaisilla ruoilla, missä kaikki ainekset on selvästi erillään ja maut selkeitä. Mitä monimutkaisempaa ruokalajia yritän, sitä vähemmän hän niistä pitää. Ei siedä sitä että ruoka on "mössöä" :D. Minä taas en osaa noita lihoja ja kaloja käsitellä, en osaa niitä valmistaa enkä maustaa, eikä meillä läheskään ole aina varaa ostaa niitä hirvenpaisteja ja tuoretta mätiä. Lasten myötä on myös taas keskusteltava siitä, minkälaista ruokakulttuuria perheeseen halutaan. Toivottavasti päästään jonkinlaiseen kompromissiin :D.



























Jos minä teen lihamureketta, se ei miehen mielestä ole niin hyvää, ja minulle kun se on suorastaan lempiruokaa, en voi käsittää miksi toinen ei siitä muka pidä.

Jos ei toisen pöperöt kelpaa niin on hyvä ja laittaa itse mieleistä.



Meillä tästä asiasta ei ole vääntöä, koska mies on itsekin sitä mieltä ettei hänen kotonaan ruualla ollut suurta merkitystä, eikä hänen äitinsä ole mikään mestarikokki. Itse hän ei osaa laittaa ruokaa ollenkaan. Menemme siis minun ruokaperinnölläni.

Miehen kotona syötiin lähinnä lihaa ja perunaa. Kurkkua ja tomaattia saattoi olla.



Minä olen kokki ja opettanut mieheni syömään kaikkea. Hyvin on oppinut :)

Ja liki nelikymppisenäkin oppii koko ajan uutta. Nyt jo uppooaa sushikin hyvin, vaikka muutama vuosi sitten ei millään.

ensimmäisenä tulee mieleen jouluruoat.

Minusta ensin syödään kylmät kalat yms, "alkupala" ja mies ottaa heti kinkkua ja sotkee alku ja pääruokia keskenään. aluksi tämä kammoksutti minua, mutta kukin tavallaan.



sama juttu kesällä. meillä lapsena aina juhlittiin uusia perunoita syömällä silliä ja perunoita, mies haluaa että silloin on myös makkaraa yms.. no meillä sitten pöytänotkuu kun ensimmäiset uudet perunat nautitaan!:)



Ruoanlaittajana minä ehkä enemmän olen "fakkiintunut" äitini ja mummoni ohjeisiin. Mies käyttää enemmän kermaa ja voita läskiä ja lihaa kuin mä.

Olen ainoa meidän perheestä joka syö maksalaatikkoa, edes koiralle ei kelvannut :)