Mä en ole koskaan onnistunut olemaan työttömänä kuukautta kauempaa
Edellisen laman aikaan olin just valmistunu ja ajattelin etten ikinä saa töitä, ja lähdin reppumatkalle Kiinaan kaverin kanssa. Sillä aikaa oli menny yks työpaikkahaastattelu sivu suun, mut heti seuraavalla viikolla paluumme jälkeen hain toista paikkaa ja sain sen. Sen jälkeen en ole kertaakaan ollut työttömänä eikä mun ole kertaakaan tarvinnut edes hakea töitä, vaan mut on rekrytoitu aina edellisestä paikasta uuteen. Ikää mulla on nyt 42 ja menossa kuudes työpaikka. Enkä ole minkään alan huippuspesialisti vaan ihan "tavisakateeminen".
Kommentit (32)
Aina on löytynyt töitä.
t: kohtalotoveri
olen 28 v kahden lapsen äiti.
töitä olen tehnyt lähestulkoon aina.
ensimmäinen kesätyöni oli 16 vuotiaana.
itseni olen elättänyt 18 vuotiaasta.
vanhempainvapaallakin olin töissä osa-aikaisesti.
olen tehnyt kahta työtä samanaikaisesti vain siksi että en ole halunnut nostaa kelasta tukia.
töiden ohella olen toiminut erilaisissa luottamustehtävissä ja nuoresta iästäni huolimatta olen ollut jopa erään yhdistyksen puhjeenjohtaja kaksivuotta.
olen opiskellut ja valmistunut juuri.
nyt olen työtön. 10 vuotta olen tehnyt aina jotain.töitä olen aktiivisesti hakenut yli puolivuotta, vaan ei tärppää. haastatteluissakin olen ollut mutta jäänyt kakkoseksi. läheltä on liipannut niin monta kertaa että tuntuu pahalta. en voi muuttaa työnperässä koska on perhe. asun pienessä kaupungissa.
että repikää joku jotain viisasta tästä sitten! :(
humanisti, takana 2 pv työttömyyttä joskus yli 20v sitten.
Olenko nyt vielä parempi ihminen kuin ap?
Pidän vain itseäni törkeän onnekkaana ja iloitsen tilanteestani, kun lomautukset pyörivät omalla ja mieheni työpaikalla ja potkujakin on osalle tullut. Tuurilta tuntuu vaan ja kiitollinen olenkin yläkertaan. (firman tj:llä huone siellä) Jumalan olinpaikkaa en tiedä..
olen 28 v kahden lapsen äiti. töitä olen tehnyt lähestulkoon aina. ensimmäinen kesätyöni oli 16 vuotiaana. itseni olen elättänyt 18 vuotiaasta. vanhempainvapaallakin olin töissä osa-aikaisesti. olen tehnyt kahta työtä samanaikaisesti vain siksi että en ole halunnut nostaa kelasta tukia. töiden ohella olen toiminut erilaisissa luottamustehtävissä ja nuoresta iästäni huolimatta olen ollut jopa erään yhdistyksen puhjeenjohtaja kaksivuotta. olen opiskellut ja valmistunut juuri. nyt olen työtön. 10 vuotta olen tehnyt aina jotain.töitä olen aktiivisesti hakenut yli puolivuotta, vaan ei tärppää. haastatteluissakin olen ollut mutta jäänyt kakkoseksi. läheltä on liipannut niin monta kertaa että tuntuu pahalta. en voi muuttaa työnperässä koska on perhe. asun pienessä kaupungissa. että repikää joku jotain viisasta tästä sitten! :(
että työtön on työtön omasta halustaan ja laiskuus saa ihmisen työttömäksi. mutta ei tämä ihan niin menekkään. edellinen
Eri asia on sitten kun useimmille ei kelpaa mikään työ, ei mitkään työajat eikä minkäänlainen palkka. Pelkällä peruskoulun päättötodistuksella pitäisi saada vähintään neljäntonnin kk-liksa...
Mulla on sellasia kokemuksia että kun on työttömänä sitä työtä ei millään tahdo saadakaan. Mutta annas olla kun saat työpaikan, niin jo vain sulle tyrkytetään muitakin työpaikkoja.
Toiset meistä ei ole olleet päivääkään, mutta eivät tee siitä isoa numeroa saatika tee avauksia netissä siitä ylpeilläkseen.
Eri asia on sitten kun useimmille ei kelpaa mikään työ, ei mitkään työajat eikä minkäänlainen palkka. Pelkällä peruskoulun päättötodistuksella pitäisi saada vähintään neljäntonnin kk-liksa...
Töitä olen hakenut aktiivisesti jo 20 vuotta. Koko opiskelu ajat, lukio, amis ja AMK olen ollut töissä, mutta valmistuttuani ei töitä ole koskaan löytynyt kuin lyhyitä pätkiä. Olen miesvaltaiselta alalta ja miehet menevät aika työpaikkojen valinnassa edelle. Työnantajat ovat aina kehuneet ja työkaverit soittelevat ja haikailevat saavani minut uudestaan työkaveriksi, joten kyse ei ole siitä että olisin hankala tai huono työssäni vaan töitä ei vain ole. Edes lisäkoulutus ei auta.
Yritänkin vaihtaa alaa naisvaltaisemmaksi, mutta talouden tilanne ei sitä salli, eikä koulutetulla ole mitään asiaa esim. myyjän tai siivojan töihin.
Ei pääse siivoojaksi, ei assariksi jne. sillä kukaan ei halua palkata maisteria, joka lähtee heti kun saa oman alan työtä. Tämä on sanottu päin naamaa minulle ja monelle tutullekin. Työhaluja olisi, mutta ainoa mahdollisuus lienee oman firman perustaminen.
Töitä saa jos haluaa ja viitsii etsiäEri asia on sitten kun useimmille ei kelpaa mikään työ, ei mitkään työajat eikä minkäänlainen palkka. Pelkällä peruskoulun päättötodistuksella pitäisi saada vähintään neljäntonnin kk-liksa...
Mutta mun kohdalla ei niin positiivista ja kivaa: mieluummin olisin vähän aikaa työttömänä kuin joka helvatan päivä eri paikassa töissä: sairaanhoitaja olen ja kun kutsu käy niin on lähdettävä vaikka joka päivä eri osastolle. Kyllähän sitten joskus tärppää ja annetaan pidempiä sijaisuuksia, mutta tämä alkuvaihe on rankkaa (uusi paikkakunta ja siksi ei vielä vakkaripaikkaa).
Olen kypsynyt omaan alaani. Paska ala: sijaisuuksia annetaan, jos hyvin käy, kolmen kuukauden pätkissä. Kaksi vuottakin tuolla meiningillä olen ollut samalla työnantajalla, kesälomaa ei kerry ellei itse pidä puoliansa, että työsopimuksia ei tahallisesti katkota päiväm, parin työttömyydellä. Harkitsen alanvaihtoa. En siksi ettenkö työstäni tykkäisi. Työ on ok, mutta työntekijöiden kohtelu todella paskaa.
olen itsekin miesvaltaisella alalla ja mä olen päässyt hyviin paikkoihin just sen takia että olen nainen, ilmeisesti vähän niinkuin alaa pehmentämään, mua on siis nimenomaan sukupuoli auttanut mutta mulle se on yks ja sama, tykkään työstäni ja se on kohtuullisen hyvin palkattua
Mun anoppi oli samassa tilanteessa kymmenen vuotta sitten. Se meni ja täydensi opintojaan psykiatrian puolella, opiskeli lisäksi jotain hallintojuttuja avoimessa yliopistossa ja rupesi yksityisyrittäjäksi henkilöstökoulutusalalle. Nyt tekee kovaa tiliä kouluttajana firmoissa.
kerran ilmoittauduin työttömäksi ja 2 h päästä olin kirjoittanut jo työsopimuksen ja aloitin saman tien. Ja ikää on yli 40v ja useita työpaikkoja, osa sijaisuuksia opiskelujen aikana yms. Aina kun työtä olen halunnut/voinut tehdä sitä on löytynyt. Työpaikkoja on ollut laidasta laitaan, taimien istutuksesta, suntion töistä tutkijaksi ja tietokirjan toimittajaksi, opettajantöistä puhumattakaan.
tuollaisia avauksia kannata laittaa, nämä kotona makaajat hermostuu ihan tyystin...
ja tuollaiset ylemmyydetunnetta tihkuvat kommentit todellakin hermostuttavat. Viitsitte v**lla, kun ihan takuulla tiedätte, että kaikki työttömät eivät ole ns. samasta puusta, työtävältteleviä, kouluttamattomia luusereita.
tuollaisia avauksia kannata laittaa, nämä kotona makaajat hermostuu ihan tyystin...
:=DDDDDDDDDDDD, sano ihan suosiolla vaan että pätkätyöläinen
Koulutustason tuohon laitoin siksi että tuossa yllä viitattiin "peruskoulun käyneeseen". Mikä tässä oli niin hauskaa?
:=DDDDDDDDDDDD, sano ihan suosiolla vaan että pätkätyöläinen
myös ekonomeja, diplomi-insinöörejä ja muita aiemmin hyvin työllistyneitä akateemisia. Ja useimmat eivät työllisty ihan kahdessa päivässä.. vaikka toki epätodennäköisemmin jäävät pitkäaikaistyöttömiksi.
Jos saa työuran alkuvaiheessa luotua hyvän suhdeverkoston, toki työllistyminen on jatkossa helpompaa. Se ensimmäinen työ on todella tärkeä, ja nyt monella vastavalmistuneelle on vaikeuksia saada edes ensimmäistä työpaikkaa, hakijoita voi olla satoja.