Tunnetko ketään, joka olisi ostanut vanhan kotitalonsa vanhemmiltaan markkinahintaan?

joka on ostanut vanhemmiltaan talon reilusti alle markkinahinnan. Oli ainoa lapsi. Kaikki muut on ostanu lähes käypään hintaan...

Tai mitä tarkoittaa tuo edellisen lähes? Tunnen itse asiassa kolem perhettä, joista kukaan ei ole maksanut käypää hintaa. Yhdet vaihtoivat asuntoja vanhan parin kanssa päikseen siten, että voittoa tuli nuorelle parille paljon. Olivat verottajaa varten arvioituttaneet asuntonsa ääripäihin, toinen liian alas ja toinen liian ylös.



Toinen perhe sai asunnon myötä ennakkoperintöä niin, että pystyivät ostamaan talon. Ja kolmannessa tapauksessa vanhempien talon hinta laskettiin niin alas kuin verottaja sen hyväksyy lähiomaiselle myytäessä.

kas kun siinä on muitakin "perillisiä", jotka haluavat osansa, eikä mummon omaisuudesta ole juuri muuta jaettavaa kuin tuo talo niin minähän joudun maksamaan täyden hinnan jotta kaikki saavat oikeudenmukaisen osansa. Kaikki kun eivät ole ainoita lapsia.

Vanhemmilta ostaessa ideana monilla vanhemmilla on laskea hintaa niin alas, että nuorempi perhe pääsisi halvemmalla isompaan asuntoon käsiksi, koska he sellaista tarvitsevat. Vanhemmat eivät sitä rahaakaan niin enää kai siinä vaiheessa tarvitse. Jos puolestaan ostat perikunnalta omaisuutta, tilanne on toinen. Silloin raha menee siskoillesi, veljillesi ym, jotka tuskin edes kykenevätkään taloudellisesti supportoimaan sinua?

Vanhemmilta ostaessa ideana monilla vanhemmilla on laskea hintaa niin alas, että nuorempi perhe pääsisi halvemmalla isompaan asuntoon käsiksi, koska he sellaista tarvitsevat. Vanhemmat eivät sitä rahaakaan niin enää kai siinä vaiheessa tarvitse. Jos puolestaan ostat perikunnalta omaisuutta, tilanne on toinen. Silloin raha menee siskoillesi, veljillesi ym, jotka tuskin edes kykenevätkään taloudellisesti supportoimaan sinua?

Taloudellisen tuen määrä tai ainakin mahdollisuus kaikille lapsille on oltava suhteellisen sama. Ja kylmä tosiasia nyt on, että aika monella perheellä suurin osa omaisuudesta on kiinni siinä asunnossa, eli jos asunto annetaan yhdelle, ei niille toisille enää jää juuri jaettavaa nyt eikä ennakkoperintönä eikä kuolinpesästäkään. Samalla lailla siis vanhempien talosta on tärkeää maksaa markkinahinta, että sisarukset saavat myös oikeudenmukaisen osansa.

kas kun siinä on muitakin "perillisiä", jotka haluavat osansa, eikä mummon omaisuudesta ole juuri muuta jaettavaa kuin tuo talo niin minähän joudun maksamaan täyden hinnan jotta kaikki saavat oikeudenmukaisen osansa. Kaikki kun eivät ole ainoita lapsia.

2:n esimerkissä. Juuri siksi muut ovat maksaneet lähes käypään hintaan koska muitakin "perillisiä" on ja heilläkin on oikeus osaansa.

Lähes käypä hinta tarkoittaa että jos joku ulkopuolinen olisi tarjonnut talosta 160 000e, myyjien lapsi ostikin sen omakseen 155 000e:lla.

Vanhemmilta ostaessa ideana monilla vanhemmilla on laskea hintaa niin alas, että nuorempi perhe pääsisi halvemmalla isompaan asuntoon käsiksi, koska he sellaista tarvitsevat. Vanhemmat eivät sitä rahaakaan niin enää kai siinä vaiheessa tarvitse. Jos puolestaan ostat perikunnalta omaisuutta, tilanne on toinen. Silloin raha menee siskoillesi, veljillesi ym, jotka tuskin edes kykenevätkään taloudellisesti supportoimaan sinua?

Taloudellisen tuen määrä tai ainakin mahdollisuus kaikille lapsille on oltava suhteellisen sama. Ja kylmä tosiasia nyt on, että aika monella perheellä suurin osa omaisuudesta on kiinni siinä asunnossa, eli jos asunto annetaan yhdelle, ei niille toisille enää jää juuri jaettavaa nyt eikä ennakkoperintönä eikä kuolinpesästäkään. Samalla lailla siis vanhempien talosta on tärkeää maksaa markkinahinta, että sisarukset saavat myös oikeudenmukaisen osansa.

Jos kuvitellaan, että kolme sisarusta, joista yksi saa ostaa vanhempiensa 150 000 arvoisen talon ennakkoperintönä, hän saa sen 100 000 eurolla. Vanhemmille jää rahaa se 100 000, jolla he ostavat uuden ja pienemmän asunnon. Kun vanhemmat kuolevat, jäljelle jäänyt vanhempien omaisuus jaetaan kahden muun sisaruksen kesken. Kolmas, joka osti sen asunnon halvemmalla, ei saa enää mitään. Mikä tässä on epäreilua?

Ostin oman kotitalon konkurssipesältä todella alhaiseen hintaan. Onneksi verottaja hyväksyi kauppasumman, vaikka vähän pelotti, että olisin joutunut maksamaan vielä lisää..

Vanhemmilta ostaessa ideana monilla vanhemmilla on laskea hintaa niin alas, että nuorempi perhe pääsisi halvemmalla isompaan asuntoon käsiksi, koska he sellaista tarvitsevat. Vanhemmat eivät sitä rahaakaan niin enää kai siinä vaiheessa tarvitse. Jos puolestaan ostat perikunnalta omaisuutta, tilanne on toinen. Silloin raha menee siskoillesi, veljillesi ym, jotka tuskin edes kykenevätkään taloudellisesti supportoimaan sinua?

Taloudellisen tuen määrä tai ainakin mahdollisuus kaikille lapsille on oltava suhteellisen sama. Ja kylmä tosiasia nyt on, että aika monella perheellä suurin osa omaisuudesta on kiinni siinä asunnossa, eli jos asunto annetaan yhdelle, ei niille toisille enää jää juuri jaettavaa nyt eikä ennakkoperintönä eikä kuolinpesästäkään. Samalla lailla siis vanhempien talosta on tärkeää maksaa markkinahinta, että sisarukset saavat myös oikeudenmukaisen osansa.

Jos kuvitellaan, että kolme sisarusta, joista yksi saa ostaa vanhempiensa 150 000 arvoisen talon ennakkoperintönä, hän saa sen 100 000 eurolla. Vanhemmille jää rahaa se 100 000, jolla he ostavat uuden ja pienemmän asunnon. Kun vanhemmat kuolevat, jäljelle jäänyt vanhempien omaisuus jaetaan kahden muun sisaruksen kesken. Kolmas, joka osti sen asunnon halvemmalla, ei saa enää mitään. Mikä tässä on epäreilua?

saa tavallaan 50 000e perintönä kun sai ostaa talon sen verran halvemmalla. Se 100 000 jaetaan kahdelle muulle lapselle perintönä eli 50 000e per perillinen. He maksaa kuitenkin verot, eli perivät loppujen lopuksi vähemmän kuin talon ostanut lapsi...

Jos kuvitellaan, että kolme sisarusta, joista yksi saa ostaa vanhempiensa 150 000 arvoisen talon ennakkoperintönä, hän saa sen 100 000 eurolla. Vanhemmille jää rahaa se 100 000, jolla he ostavat uuden ja pienemmän asunnon. Kun vanhemmat kuolevat, jäljelle jäänyt vanhempien omaisuus jaetaan kahden muun sisaruksen kesken. Kolmas, joka osti sen asunnon halvemmalla, ei saa enää mitään. Mikä tässä on epäreilua?

ensinnäkin, on siis oltava ihan satavarmaa että näillä kahdella muulla sisaruksella ei ole eikä tule tarvetta samaan taloudelliseen tukeen ennen vanhempien (molempien) kuolemaa. Vain yksi voi saada 50 000 tuen näiden elinaikana, koska loppusumma on sitten kiinni näiden asunnossa.

Toisenakin, vanhemmat itse joutuvat elämään kädestä suuhun ja miettimään, että jotain jaettavaa olisi hyvä jäädä heidän jälkeensäkin. Eivät siis voi itse kuluttaa omaa omaisuuttaan. OK tätä voidaan tasata niin että ne asunnon halvalla saaneet lapset maksavat sitten tasinkoa - toivottavasti he eivät ole sairastuneet tai menneet konkurssiin tai muuten maksukyvyttömiksi, koska edes ulosotto ei saa niitä rahoja tulottomilta ihmisiltä.

kolmantenakin, eikö ole epäreilua, että yhdet saavat sen 50 000 nyt ja voivat siis myös sijoittaa sen johonkin, mistä he parhaassa tapauksessa saavat korkotuottoa, tai ainakaan heidän ei tarvitse maksaa asuntolainan korkoja mutta toiset saavat sen vasta paljon myöhemmin ja menettävät kaiken tuon korkohyödyn?

Vanhemmilta ostaessa ideana monilla vanhemmilla on laskea hintaa niin alas, että nuorempi perhe pääsisi halvemmalla isompaan asuntoon käsiksi, koska he sellaista tarvitsevat. Vanhemmat eivät sitä rahaakaan niin enää kai siinä vaiheessa tarvitse. Jos puolestaan ostat perikunnalta omaisuutta, tilanne on toinen. Silloin raha menee siskoillesi, veljillesi ym, jotka tuskin edes kykenevätkään taloudellisesti supportoimaan sinua?

Taloudellisen tuen määrä tai ainakin mahdollisuus kaikille lapsille on oltava suhteellisen sama. Ja kylmä tosiasia nyt on, että aika monella perheellä suurin osa omaisuudesta on kiinni siinä asunnossa, eli jos asunto annetaan yhdelle, ei niille toisille enää jää juuri jaettavaa nyt eikä ennakkoperintönä eikä kuolinpesästäkään. Samalla lailla siis vanhempien talosta on tärkeää maksaa markkinahinta, että sisarukset saavat myös oikeudenmukaisen osansa.

Jos kuvitellaan, että kolme sisarusta, joista yksi saa ostaa vanhempiensa 150 000 arvoisen talon ennakkoperintönä, hän saa sen 100 000 eurolla. Vanhemmille jää rahaa se 100 000, jolla he ostavat uuden ja pienemmän asunnon. Kun vanhemmat kuolevat, jäljelle jäänyt vanhempien omaisuus jaetaan kahden muun sisaruksen kesken. Kolmas, joka osti sen asunnon halvemmalla, ei saa enää mitään. Mikä tässä on epäreilua?

saa tavallaan 50 000e perintönä kun sai ostaa talon sen verran halvemmalla. Se 100 000 jaetaan kahdelle muulle lapselle perintönä eli 50 000e per perillinen. He maksaa kuitenkin verot, eli perivät loppujen lopuksi vähemmän kuin talon ostanut lapsi..

vähintään 75% markkinahinnasta, muuten erotus katsotaan lahjaksi jota verotetaan lahjaveron mukaan. Verottajalta voi pyytää (maksullisen) ennakkopäätöksen paljonko tuo markkina-arvo on.



www. vero.fi löytyy lisää tietoa

Kauppaa tehdessä kaikki oli mullekin ok;

nyt kun veli suunnittelee kotitilan myymistä venäläisille... ...asia hieman mietityttää.

Veli on köyhä ahtaaja, ja mun palkka on puolet hänen palkasta jne, veljellä ei ole tunnustettuja lapsia, mä olen todistettavasti jatkanut sukua