Tästä on tainnut olla joskus aiemminkin puhetta, mutta MITEN saan 3-vuotiaan tottelemaan?

kerro minullekin ;-)

3-vuotias on tärkeässä kasvuvaiheessa, jossa hänen tehtävä on uhmata ja olla tottelematon kaikin keinoin. Vanhemman tehtävä on tukea, rajoittaa ja säilyttää jotenkin malttinsa ja järkensä. Kolmivuotiaasi kuulostaa tosi normaalilta. Kyllä se sieltä tulee, kun olet asioissa ja kielloissa johdonmukainen ei liian autoritäärinen mutta jämäkkä. Pikkuhiljaa rajat alkavat löytyä ja lapsi jäsentyy. Jos helpottaa, ajattele, että toinen ihminen on aivan sekaisin. Silloin ärtymys itseltä väistyy ja voi ajatella myötätuntoisesti sekopäistä ihanaa raivoajaansa. Tsemppiä tärkeässä kasvatustehtävässä, joka ei aina ole helppoa. Hyvä kirja Raisa Cacciatore Kiukkukirja. Kannattaa lukea

todellakin ollut joskus puhetta ja tulee varmaan aina riittämään ;) Mitä tarkoitat tottelemisella? Siis ettei lopeta toisen lyömistä vai ettei tule paikalle kun käsket vai minkä tyyppisissä asioissa? Oman kokemukseni perusteella sanoisin, ettei 3-vuotiaalta kannata vaatia kovin paljon. Siis lyöminen yms. on ehdoton EI, mutta muuten kannattaa vaatimustaso pitää aika alhaisena. Lapsi on kumminkin vielä pieni eikä ole hyvä, että koko päivä on yhtä vaatimusta, jossa toisen tökkääminen saksilla ja jalan polkeminen lattiaan tuntuvat olevan yhtä kiellettyjä.



Entä mitä tarkoitat sillä, ettei lelujen kerääminen onnistu niin, että pidät kädestä kiinni? Ajattelen, että kyse on Wahlgrenin opista ja sehän kai onnistuu aika väkisinkin. Väliä ei ole sillä rääkyykö lapsi tai suostuuko jatkamaan siivoamista omin päin. Kun lelut on yhdessä kerätty tehtävä on suoritettu ja lasta kiitetään (vaikka yhä huutaisi pää punaisena).



Mutta kyllä minäkin mielelläni ottaisin neuvoja vastaan ;)

isä ja poika ja äiti ja tyttö olivat joukkueita ja siivosivat "kilpaillen". ja niinpä meillä sitten illalla oikein innoissaan "kilpailtiin" siivouksessa eli lelujen keräämisessä.. tyyliin "viepäs nyt tämä äkkiä koriin että voitetaan.." jne.



3v on vielä tosi pieni eikä muista kun sekunnin mitä on käsketty ja usein siltikin kokeilee rajojaan. kannattaa miettiä mistä pitää kiinni ja mistä joustaa. esim. saksilla tökkiminen kiellettyä -> sakset niin ylös ettei niitä saa ja jos saa leikata niin itse istuu sitten vieressä ettei töki muita vaan leikkaa paperilla.



tsemppiä!

Koko päivä yhtä taistelua ja huutoa. Tuntuu, että tekee koko ajan kiellettyjä tai vaarallisia asioita ja kun vaikka on esim. sylissä, saattaa silloinkin yrittää muka purra tms. Siis ihan tahallaan. Tietää kyllä, että ne ovat kiellettyjä, tarkoituksena onkin siis vain rajojen rikkominen.



Ymmärrän kyllä sen, että kaiken elämässä ei pitäisi olla kiellettyä, mutta meillä on pieni 2 kk vanha vauva, jonka turvallisuus on jatkuvasti uhattuna toisen rajujen leikkien takia. Tiedän reagoivani liian helposti mutta vaaratilanteita tulee päivittäin ja niitä yritän ehkäistä.

ilman pissalle/ ei pissalle/ puetaan/ ei pueta/ puen itse/ äiti pukee/ mennään/ ei mennä -showta kiljumisineen ja lattialla pyörimisineen, ja että lapsi ei rääkkäisi pikkusiskoaan heti kun selkäni käännän, ja että joka pyyntöön ei huudettaisi heti ei ja reagoitaisi kieltoihin huitomalla. On varmasti tyypillistä uhmaikäisen käytöstä, mutta tosi väsyttävää.

Lelujen kerääminen yhdessä on hankalaa siksi, että lapsi riuhtoo vihoissaan niin kovasti, että pelkään käden lähtevän sijoiltaan. Pukeminen on vaikeaa samasta syystä, mutta itse ei suostu pukemaan, vaikka minun pukemanani huutaa ja kiemurtaa.

Kiukkukirjan olen joskus lukenut, mutta taidankin lukea uudestaan, kiitos muistutuksesta.

Olisipa kiva, kun tämä vaihe loppuisi joskus.

Minulla 2 poikaa, joista toinen temperamenttinen 4,5v ja toinen vajaa vuoden oleva aurinkoinen ihanuus.



Musta tuntuu, että tuolla esikoisella on ollut uhmaikä päällä jostain 1,5 vuotiaasta asti. Olen nyt pikkuhiljaa alkanut ajatella, että jeps, ei se taidakaan olla uhmaikää vaan ihan sen lapsen luonne. Se on on kärsimätön ja lyhytpinnainen, tunteet kiehuu nopeasti ja se näkyy joku itkuna (jos asiat ei mene toiveiden mukaan) tai huutamisena/ovien paiskomisena jos suuttuu.



Meillä on aika kova kuri. Tietyt asiat on kiellettyjä ja niistä pidetään kiinni. On aina ollut ja jotenkin kaikessa tässä sekametelisopassa jotain sinne päähän on tarttunutkin. Mutta kieltoja saa aina toistaa, lapsen kanssa huomaa toistuvasti huutavansa kilpaa (kyllä, tänään viimeksi huusimme pää punaisena toisillemme... järkevääkö...no ei tod.) ja sitten se yhtäkkiä kaiken sen raivoamisen jälkeen kömpii kainaloon ja pyytää lukemaan karhuherra Paddingtonin vielä kerran.



En minä tiedä, miten näitä pitäisi kasvattaa. Kaikki "hyvän äitiyden normit" on meillä jo rikkoutuneet aikoja sitten, mutta mennään tällä meidän tavalla. Ja on se ainakin puhelias, iloinen, avoin, kiltti ja tottelevainenkin -tosin aika villi, kuten kai 4-vuotiaan pienen pojan kuuluukin olla. Mutta osaa se pyytää anteeksi ja huolehtii toisinaan, ettei kukaan kiusaa ketään. Ja pientä veljeään hoitaa niin kauniisti.



Että kai tässä on jotain tehty oikein?



2-3 vuotiaana meillä tehosivat jäähyt. Silloin istuttiin portailla miettimässä tekosia parin minuutin pätkiä. Toisinaan se istui siellä vartin välein ja sitten meni viikko ilman jäähyä. Yleensä riitti kun sanoi "jos vielä teet näin, joudut portaalle istumaan" ja kielletty asia loppui.



Vanhempana jäähyt on jääneet ja tilalle on tullut vaan yksiselitteinen komentaminen ja se perinteinen uhkailu-lahjonta-kiristys... "jos vielä teet näin niin sitten et saa sitä tai tätä" -ja kun pitää tuosta uhkauksestaan myös kiinni niin sillä alkaa olla katetta.



4,5 vuotiaalle voi selittää, miksi joku asia on kiellettyä.

pojan äiti kamppailee samanlaisen kiukkuhirviön kanssa. Ongelmaksi muodostunut eniten se, että meillä on vähän isompi hoitolapsi, jota meidän poika päivittäin repii ja lyö.. Tietää että niin ei saa tehdä, yritän ensin n. 5 kertaa toistaa siinä tilanteessa rauhallisesti että "ei saa lyödä, lopeta heti" Ei vaikutusta. Sitten palaa pinna. Samaa tekee myös meille vanhemille mutta harvemmin. Ja mikään ei auta! rasittaa...



Samoin kaupassa on ihan kamalaa, poika rimpuilee niin etten saa häntä kärryihin istumaan ja sitten kun annan kävellä niin juoksee kuin päätön kana ympäri cittaria. Miljoona kertaa on sanottu että ei juosta mut ei vaan mene jakeluun. Tuntuu että muiden muksut kyllä edes jotenkin käyttäytyy kaupassa.

Onko teidän uhmikset sellaisia että kun se huuto alkaa niin ei ota loppuakseen? Meidän poika on sellainen, että vaikka asia on sovittu, ollaan halattu yms niin huudosta ei päästä yli. Ehkä pojalla on vain sellainen luonne että asioista yli pääseminen kestää kauemmin..

Kun lapsi testaa tuossa iässä, voiko luottaa sinuun, teetkö niinkuin hän haluaa jne...



Käskyt, kiellot ja huutamiset ainoastaan pahentavat tilannetta!



Lähentykää!

että muilla on yhtä "kamalia" uhmaikäisiä. Mun poika 3v 4kk päivät päiväkodin jälkeen on silkkaa taistelua.

Ainiin mut jos isi on paikalla ni sit elämä on ihanaa, mut ku se isi sattuu olee hemmetin paljon töissä..



Päiväkodissa on kuulemma ihan herranenkeli, kilteimpiä lapsia siellä. Että kai se sit tasoittaa tilannetta alkamalla kotona huudon sillä sekunnilla ku ulko-ovi saadaan kiinni.

Mut huutaminen ei oikeesti tepsi, mä en kylläkään ole huutanut pojalleni, joskus korottanut ääntä ja katunu syvästi. Ja huomannu ettei auta....pysykää vaan ite rauhallisena, mielummin antaa huutaa sen tenavan hetken yksin ja ite ajatella jotain ihan muuta.

Jos lapsi lyö toista lasta, se estetään heti. tarkoitan fyysistä estämistä, otetaan lapsi syliin ja nostetaan kauemmas. Ei siinä pyydellä viittä kertaa, ettei löisi.

Olet paska hoitaja.

pojan äiti kamppailee samanlaisen kiukkuhirviön kanssa. Ongelmaksi muodostunut eniten se, että meillä on vähän isompi hoitolapsi, jota meidän poika päivittäin repii ja lyö.. Tietää että niin ei saa tehdä, yritän ensin n. 5 kertaa toistaa siinä tilanteessa rauhallisesti että "ei saa lyödä, lopeta heti" Ei vaikutusta. Sitten palaa pinna. Samaa tekee myös meille vanhemille mutta harvemmin. Ja mikään ei auta! rasittaa...

Kun sanoin, että olet paska hoitaja. Mutta mieti, antaisitko sen hoitolapsen repiä omaa lastasi ja itse vain pyytelisit vieressä, että älä lyö.

puutun tilanteeseen sanoilla silloin kun oma poikani vastaa uhkaa lyödä tai aloittaa "huitomisen". Tietty vedän rajan sille millon vien hänet Heti pois, ei toista saa vahingoittaa hetkeäkään.

Enkä ymmärrä tätä neuvoa käytännössä. Siis kun pitäisi lähteä puistoon, ja lapsi ei suostu pukemaan/puettavaksi, niin komentamisen sijaan alkaisinkin pussailla häntä? Eikö sitten sinne ulos lähdetä ollenkaan, vai mitä tarkoitit? Tyttö rupeaa kirkumaan ja huitomaan, jos yritän halailla kesken kiukuttelun.

AP

Kun lapsi testaa tuossa iässä, voiko luottaa sinuun, teetkö niinkuin hän haluaa jne... Käskyt, kiellot ja huutamiset ainoastaan pahentavat tilannetta! Lähentykää!

Kuulosti vain ensin, että avuttomana pyytelet vieressä, kun toinen lyö. Sori.