Miksi täällä todella usein, jos jollain on vaikeaa ja kysyy neuvoa niin ei osata muuta

Jos kaikki ei mene putkeen, se on ihan oma vika; mitäs lähdit lukemaan tuota ammattia, mitäs valitsit tuollaisen miehen, miksi hankit lisää lapsia, miksi sistä ja miksi tätä. Kuvitellaan ilmeisesti ihan tosissaan, että kaikkeen voi varautua ja elämää voi täysin hallita. Ok, jotkut ratkaisut voivat ulkopuolisesta vaikuttaa ihan järjettömiltä, mutta mitä hyödyttää haukkua ja jeeusustella siinä vaiheessa kun ne ratkaisut on jo tehty ja pitäisi löytää keinoja elää niiden seurausten kanssa?

saa kirjoittaa vapaasti, jolloin ihmiset helpommin näyttävät todellisen karvansa ja mielipiteensä.. ja lauman mukana halutaan mennä. Jos täällä kirjoiteltaisiin nimimerkin takaa, niin sävykin olisi todennäköisemmin maltillisempaa.

Kyllä täälä osa kyselee ihan tyhmiä!



Tai sitten jotain ihmeläppää: Mun lapsella on päänsärky -> vedänkö ranteeni auki?

TAI Lapseni ei syö -> jätänkö mieheni?



Semmoset ärsyttää että joku kysyy vaikka kasvimaasta jotain niin joku vastaa siihen että sulla on väärä sivusto, kysy jostain viherpeukalosivulta. Niinkun sieltä saisi vastausta tän kesän aikana.. ;)



Tuki on jees. Mutta kyllä vähän hämäriin viesteihin voi vastata että huhhuh mitä sää ajattelet?

täällä asiat sanotaan jopa rehellisemmin kuin kasvokkain. Esim. jos kaveri on joutunut/saattanut itsensä vaikeaan tilanteeseen, niin harva suoraan syyllistää vaan yrittää tsempata ja kannustaa. Ja silti voi mielessään miettiä, että olisi kannattanut ennakoida ja olla järkevämpi tms.



Tää ei ole aina se paras mahdollinen foorumi hakea ymmärrystä. En muutenkaan ymmärrä, miksi tuntemattomilta pitäisi kärttää ylimääräistä sympatiaa?



Toki se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut ja elämän virheistä oppii. Ehkä noi miksi kysymykset ovat sen takia, että muut haluavat ottaa opikseen etteivät joudu samanlaiseen tilanteeseen. Eli, miten ko. tilanteeseen on päädytty.

Silti useimpiin tulee vastaukseksi: "provo, ei tollasta voi olla".



Varmaan tosi kiva ketjun ap:lle.



Ja tosiaan tuntuu ihan kun palstalla päivystäisi joku ammattimollaaja, jonka mieli-ilmauksiin kuuluvat "olet hullu", "kuka tollasta voi kirjottaa"... jne.

suurimpaan osaan noista löytäisi vastauksen ihan googlettamalla..



sit ne oikeat ongelmat tuovat esiin ihmisten raadollisuuden.. käydään haaskalle.

täällä on ajoittain todella paljon ihmisiä, jotka tuntuvat ihan ehdoin tahdoin ajavan itsensä ja perheensä vaikeuksiin. Tehdään liuta lapsia pienillä ikäeroilla, vaikka ei ole kunnon ammattia tai työpaikkaa ja turvaverkot puuttuvat täysin. Tehdään lisää lapsia, vaikka jo ensimmäisen kanssa ollaan väsyneitä ja avioeron partaalla, kun mies ei osallistu. Hankkiudutaan raskaaksi, vaikka raskaudet ovat vaikeita ja jopa terveysriskejä. Itketään kotiäitiyden raskautta ja miehen pitkiä työpäiviä, vaikka on vapaaehtoisesti jääty kotiin ja pidetään kunnia-asiana lasten hoitamista kotona täysi-ikäisyyteen asti...

ranteeni auki vaan sellaisia ketjuja, joissa jollain on ihan oikea ongelma tai vaikea tilanne niin muuta ei osata kun syyllistää ja kertoa miten olisi pitänyt toimia. Tai sit kirjotetaan ihan aiheen vierestä muka fiksua.

Kyllä täälä osa kyselee ihan tyhmiä!

Tai sitten jotain ihmeläppää: Mun lapsella on päänsärky -> vedänkö ranteeni auki?

TAI Lapseni ei syö -> jätänkö mieheni?

Semmoset ärsyttää että joku kysyy vaikka kasvimaasta jotain niin joku vastaa siihen että sulla on väärä sivusto, kysy jostain viherpeukalosivulta. Niinkun sieltä saisi vastausta tän kesän aikana.. ;)

Tuki on jees. Mutta kyllä vähän hämäriin viesteihin voi vastata että huhhuh mitä sää ajattelet?

mutta mielestäni vain silloin kun keskustelu menee esimerkiksi todella yksinkertaiseksi miesten stereotyypittämiseksi. Sitä näkee täällä AV:lla todella paljon. Silloinkin kuitenkin ainakin pyrin argumentoimaan kantani jollakin tavalla johdonmukaisesti.



Tuon siis omasta mielestäni toista näkökulmaa asiaan. Aina se ei ole sitä, mitä kysyjä halusi kuulla, mutta toisinaan on yksinkertaisesti niin, että kysyjä on oman tilanteentulkintansa kanssa täysin hukassa.



Typerästä vastaamisesta taas pitäisin esimerkkinä hometaloketjuun tullutta "oma moka, turha valittaa! -vastausta. Sillä ei ole mitään muuta funktiota kuin tehdä toisen ihmisen olo huonommaksi. Karvani nousevat pystyyn välittömästi.



Viimeksi tylytin itse tässä ketjussa:



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1173207/miksi_mies_e…



Ketjun AP ei yksinkertaisesti tunnista omaa toimintaansa, ja olettaa automaattisesti, että kaikki yhtyvät päivittelemään miehen kauheutta. Ei se vain kyllä niin kuitenkaa välttämättä ole, jos - kuten linkitetysstä ketjussa - AP itse käyttäytyy melko törkeästi.

vuodattaa tänne mitään sydänverellä, ja toisaalta ainahan omasta mielestä idioottikommentit voi ignoorata? Täällä pitäis muutenkin olla tossa yläpuolella teksti "ei heikkohermoisille tahi huonon itsetunnon omaaville"

ranteeni auki vaan sellaisia ketjuja, joissa jollain on ihan oikea ongelma tai vaikea tilanne niin muuta ei osata kun syyllistää ja kertoa miten olisi pitänyt toimia. Tai sit kirjotetaan ihan aiheen vierestä muka fiksua.

tuomitaan ihminen ilman, että edes tiedetään taustoja vaan tehdään oletuksia joita pidetään totena ja sen perusteella sitten tuomitaan.



Esimerkkinä vaikka tuo ketju, jossa eräs äiti kyseli kokemuksia adoptiosta. Vastauksia siihen on tullut monia, mutta harva on vastannut itse kysymykseen, sen sijaan ne syyt miksi tuon ketjun ap harkitsee adoptiota tuntuu kiinnostavan ja kun ap ei niitä ole kertonut (muuta kuin että vaikea elämäntilanne), niin monet sitten on vetäneet omat johtopäätöksensä ja pitää ap:tä hirviönä kun voi edes harkita adoptiota. Minusta se on hienoa, että joku edes joskus osaa ajatella sen lapsenkin parasta ja jos tietää, että lapsi saisi muualla paremman elämän niin se jos mikä osoittaa hyvää äitiyttä eikä se, että pidetään lapsi itsellä kynsin hampain kun en minä voi omasta lapsestani luopua.



Toisaalta, jos tuon ketjun ap kertoisi elämäntilanteensa, niin varmasti siihen tultaisiin sanomaan, että tuonkin olisi voinut välttää ennakoimalla ym, yhtä fiksua.



Jos taas täällä tekee aloituksen, että harkitsee aborttia niin moni sanoo, että älä tee aborttia, anna vauva adoptioon, jos et itse sitä pysty kasvattamaan niin vauva saa hyvän elämän eikä sitä tarvitse murhata. Nyt sitten kun joku oikeasti harkitsee adoptiota niin siitä onkin yhtäkkiä tullut mörkö, jota ei kenenkään lapsen pitäisi kokea.

täällä on ajoittain todella paljon ihmisiä, jotka tuntuvat ihan ehdoin tahdoin ajavan itsensä ja perheensä vaikeuksiin. Tehdään liuta lapsia pienillä ikäeroilla, vaikka ei ole kunnon ammattia tai työpaikkaa ja turvaverkot puuttuvat täysin. Tehdään lisää lapsia, vaikka jo ensimmäisen kanssa ollaan väsyneitä ja avioeron partaalla, kun mies ei osallistu. Hankkiudutaan raskaaksi, vaikka raskaudet ovat vaikeita ja jopa terveysriskejä. Itketään kotiäitiyden raskautta ja miehen pitkiä työpäiviä, vaikka on vapaaehtoisesti jääty kotiin ja pidetään kunnia-asiana lasten hoitamista kotona täysi-ikäisyyteen asti...

ja joskus totuus sattuu. Siitä olen samaa mieltä, että on toisaalta turhaa itkeä kun paskat on jo housussa ja lyödä lyötyä. Silloin on yleensä ymmärryksen ja tsemppauksen paikka.

Peräänkuulutan SILTI yksilön vastuuta omista ratkaisuistaan ja järjen käyttöä. Kyllä, jo etukäteen voi varautua yhteen sun toiseen, vaikkei elämää kukaan voikaan täysin hallita.

annetaan ymmärtää, että esim. miehen työtapaturmaan, työttömyyteen, onnettomuuteen jne. voi ennakoida ja suurin piirtein tietää osuuko niitä meidän perheelle. Siis miten tuo on mahdollista, selvänäkijähän siinä pitäis jo olla!

täällä on ajoittain todella paljon ihmisiä, jotka tuntuvat ihan ehdoin tahdoin ajavan itsensä ja perheensä vaikeuksiin. Tehdään liuta lapsia pienillä ikäeroilla, vaikka ei ole kunnon ammattia tai työpaikkaa ja turvaverkot puuttuvat täysin. Tehdään lisää lapsia, vaikka jo ensimmäisen kanssa ollaan väsyneitä ja avioeron partaalla, kun mies ei osallistu. Hankkiudutaan raskaaksi, vaikka raskaudet ovat vaikeita ja jopa terveysriskejä. Itketään kotiäitiyden raskautta ja miehen pitkiä työpäiviä, vaikka on vapaaehtoisesti jääty kotiin ja pidetään kunnia-asiana lasten hoitamista kotona täysi-ikäisyyteen asti...

ja joskus totuus sattuu. Siitä olen samaa mieltä, että on toisaalta turhaa itkeä kun paskat on jo housussa ja lyödä lyötyä. Silloin on yleensä ymmärryksen ja tsemppauksen paikka.

Peräänkuulutan SILTI yksilön vastuuta omista ratkaisuistaan ja järjen käyttöä. Kyllä, jo etukäteen voi varautua yhteen sun toiseen, vaikkei elämää kukaan voikaan täysin hallita.

annetaan ymmärtää, että esim. miehen työtapaturmaan, työttömyyteen, onnettomuuteen jne. voi ennakoida ja suurin piirtein tietää osuuko niitä meidän perheelle. Siis miten tuo on mahdollista, selvänäkijähän siinä pitäis jo olla!

pitäisi olla selvänäkijä, ei tietenkään ole mahdollista täysin varautua. Eikä tavallaan pidäkään -- ei ole hyvä elää pelossa jatkuvasti pahimpaan varautuen.

Ja jos kysyjä ei todellakaan vieläkään edes itse tajua sitä, pakkohan se on sanoa, ettei hän kohta taas ole pulassa.

ja he todella uskovat, että kaikkeen voi vaikuttaa omilla valinnoilla ja harkinnalla.

ja harkinnalla.

sairastun vakavasti? Elämäntavat ym. oli terveelliset ja kaikki puhui sitä vastaan, että minä sairastuisin, mutta niin vain kävi.

Kaikkea ei todellakaan pysty ennakoimaan, mutta sitä ei kaikki täällä ymmärrä.

22 kaikkeen voi vaikuttaa omilla valinnoilla ja harkinnalla.

puidaan jonkun ulkopuolisen lapsen tapaturmaista kuolemaa. Av-mamma kun osaa kääntää joka ikisen onnettomuuden ÄIDIN SYYKSI. Lisäksi av-mammalla on voimakas tarve korostaa, että HÄN ei ikinä antaisi lapsensa pudota, hukkua, tukehtua tai jäädä auton alle.



Jotenkin tuntuu, että tämän syyllistämisen taustalla on pakko olla oman ahdistuksen ja vajavuuden kieltämistä. Sen verran vaikea on uskoa, että ihmiset pystyisivät kirjoittamaan toisista niin hirveän ilkeästi ihan pelkkää piruuttaan. Tai sitten vain olen liian optimistinen ihmisluonnon laadusta. :(

jolla psyykataan itseä siihen, että elämä olisi hallittavissa. Se on aika simppeli suojakeino simppeleille imisille.