Onko ok mennä kihloihin vaikka ei asu yhdessä?

Me mentiin naimisiin juuri ennenkuin muutettiin yhteen. Ei ole rakkautta mukana sellaisessa väitteessä, että vaikka toista rakastaa, on hänet silti "testattava" ensin jotenkin. Oikea rakkaus on sellaista että se hyväksyy ja löytää sopuisat keinot, olipa se arki millaista vain.

Ihan ok. Siis todella ok. Olette itseasiassa hyvin järkeviä, että ensin lupaudutte avioliittoon ja sitten vasta ehkä vihkimisen jälkeen muutatte yhteen.

Itse menin kihloihin ja naimisiin ennen kuin muutettiin yhteen. Mikä ihme hinku teillä on leikkiä kotia etukäteen?



Mitä jännittävää naimisiinmenossa enää on, jos on asuttu yhdessä? Mikään ei muutu. Korkeintaan jommankumman sukunimi - jos nykyään sekään.

asuttiin vieläpä eri kaupungeissa. häät tänä kesänä. Meillä ei ole arki yhdessä ollut yhtään erilaista kuin erikseenkään. tai sen verran on, että kaikki on paljon helpompaa nyt

Oikein ilomielin vihki meidät, vaikka eri kaupungeissa asuttiinkin. Ja asuttiin niin vielä monta kuukautta vihkimisen jälkeenkin. Kuukausi ennen lapsen syntymää löytyi sellainen yhteinen koti, johon molemmat suostui muuttamaan.



Eikä yhteinen arki oo sen kummemmin yllättänyt. En ikinä olettanutkaan, että tuo mun mies olisi jokin kodin hengetär tai illat ja viikonloput aina kalenterintarkasti mua viihdyttämässä.

miehen omistusasuntoon, teette lapsia ja sina olet kotiaitina sossun turvin.

Mies voi sitten matkustella ulkomailla rahoillaan ja kun tarpeeksi kyllastyy arkeen eroatte.

Joudut tietysti lahtemaan miehen asunnosta tyhjin taskuin mutta ei se mitaan kokeilittehan yhteensopivuutta ennen avioliittoa.

Totta kai voi mennä kihloihin ennen yhdessä asumista. Me menimme naimisiinkin ennen sitä... Ja hyvin on mennyt tähän asti, kohta 10 vuotta aviossa. On se arjen sisältö papin aamenenkin jälkeen selvinnyt.

Me oltiin seurusteltu puoli vuotta kun mentiin kihloihin, siitä kolmen kuukauden päästä naimisiin ja VASTA SILLOIN muutimme yhteen. Hirveetä!

Tietysti.



Me menimme kihloihin ja siitä vuoden kuluttua naimisiin ja vasta häiden jälkee muutimme yhteen. Onnellisia olemme olleet. Kihlaus on aika, jolloin voi sitoutuneesti tutustua toiseen. Kaiken voi perua vielä hääpäivään saakka. Kun kaksi aikuista tuntee toisensa ja haluaa elää avioliitossa, ei suhde kaadu lattialla lojuviin sukkiin. Ihan ihme meininkiä nykyään, että luullaan toisen tuntemisen taustalla olevan vasta yhdessä asuminen.



"Kun luulet tuntevasi toisen, olet luovuttanut." eräs englantilainen teologi

se on vain sormus

HAluan ensin tietää mitä arki miehen kanssa on. Toki joillekin etäsuhde sopii niin sitten asia eri.

yksi vasta naimisiinmenon jälkeen miehensä kanssa yhteen muuttanut. Suurin osa seurusteluajasta (3 vuotta) asuttiin myös eri paikkakunnilla. Kyllä toisen tapoja oppii tuntemaan ihan seuraamalla hänen oman taloutensa pitoa, eikä luonteenkaan tuntemiseen yhdessäasumista tarvita. Onnellisesti naimisissa huomenna jo neljä vuotta.

ompas kumma kysymys. jokainen tekee niinkuin itse tuntee pahaaksi omalla kohdallaan. mun vanhempani aikanaan kyllä menneet kihloihin ja naimisiin ennen yhdessä asumista. onnellisesti ovat olleet naimisissa jo 34 vuotta.

eikä elellä "susiparina"

Ennen olisi ollut todella kauhistus asua yhdessä ennen avioliittoa. Nykyisin on sitten joku kummajainen, jos ajattelee, että vasta avioon mentyä asutaan yhdessä. Mielestäni voi kyllä tutustua ihan rauhassa muuttamatta yhteen ennen naimisiin menoa. Mielestäni ensin sitoudutaan (= mennään naimisiin) ja sitten aloitetaan yhteyselämä (= seksi). Yhdessä asuminen ilman avioliittoa ei takaa yhtään mitään. Yllätyksiä voi tulla ihan yhtä paljon elämässä silloinkin. Mielestäni nykyään pelätään sitoutumista.

Kihlaus on lupaus avioliitosta (tai ainakin pitäisi olla). Mutta miten voi luvata mennä toisen kanssa naimisiin, jos ei yhdessä ole asuttukaan? Arki voi olla hyvinkin erilaista saman katon alla kuin erillään asuessa.

Loppujen lopuksi arki kenen tahansa kanssa alkaa puuduttaa ja ärsyttää. Musta on paljon oudompaa, että yhdessä kyllä voidaan asua ja lapsia vääntää, mutta silti odotellaan vielä "sitä oikeaa". Yök.

Kihlaus on lupaus avioliitosta (tai ainakin pitäisi olla). Mutta miten voi luvata mennä toisen kanssa naimisiin, jos ei yhdessä ole asuttukaan? Arki voi olla hyvinkin erilaista saman katon alla kuin erillään asuessa.

Loppujen lopuksi arki kenen tahansa kanssa alkaa puuduttaa ja ärsyttää. Musta on paljon oudompaa, että yhdessä kyllä voidaan asua ja lapsia vääntää, mutta silti odotellaan vielä "sitä oikeaa". Yök.

mutta joko sitä ollaan yhdessä tai ei olla. Minusta yhteiselämä kuuluu aloittaa kihlauksella ja sitten avioliitolla. Sitten vasta muutetaan asumaan yhteen.

Kihlaus on lupaus avioliitosta (tai ainakin pitäisi olla). Mutta miten voi luvata mennä toisen kanssa naimisiin, jos ei yhdessä ole asuttukaan? Arki voi olla hyvinkin erilaista saman katon alla kuin erillään asuessa.

Mekin mentiin ja olin jopa raskaana, emmekä vielä asuneet yhdessä. Tosin 4kk päästä sitten muutettiin yhteen.

kieltää sen, SUPO jäljittää niskurit ja teille tulee vähintään rankat sakot ellei jopa vankeutta.



No haloo, saahan sitä kihloissa olla, vaikka asuisi eri mantereella. Kihlaus on kahden yksilön välinen lupaus, eikä sitä tarvitse kenenkään muun hyväksyä tai olla hyväksymättä (eikä siihen ole mitään sääntöjä).