Miten saan sanottua miehelleni että musta ei ole kuin kotiäidiksi?
Kun tiedän että se suuttuu kun en harjoittelupaikkaa löytänyt ja taitaa olla etten valmistu, eikä mulla muutenkaan ole ammattia. Suuttuu tosissaan ja paiskoo tavaroita ja ovia ja huutaa. Mitä mä voin tehdä?tosissani olen yrittänyt mut en ole onnistunut en saamaan töitä en pärjää opiskeluissa. Pitäisikö erota jos mieheni ottaa sen noin raskaasti?neuvokaa.
Kommentit (15)
sanot sille suoraan, ettei susta ole kuin kotiäidiksi. Se joko hyväksyy sen tai haluaa erota susta.
mutta se kyllä ehdottaa eroa ja paiskoo tavaroita mutta sitten se taas hyväksyy asian vähäksi aikaa.
jos ryhtyisit vaikka perhepäivähoitajaksi? Minusta on suurta lahjakkuutta jos on taitava lastenhoitaja, itse pärjään vain joten kuten, ja siksi olen pitänyt lyhyet äitiyslomat.
Tottakai ukkoas ärsyttää se, että yhden tuloilla eletään, kun toinen ei viitsi tehdä töitä.
siivous, lehtimyynti yms. ei vaan kukaan huoli. Kysyin pääsenkö perhepäivähoitajaksi kaupungilta ja sieltä tuli kieltävä päätös koska tässä kaupungissa kuulemma hoitopaikkoja tarpeeksi. Täytyy ilmeisesti sitten ottaa ero.
En ollenkaan usko, että sinusta ei olisi muuhun kuin kotiäidiksi.
Enkä sano tätä siksi, että halveksisin kotiäidin virkaa. Itsekin oli kotiäitinä kolmen lapsen kanssa kaiken kaikkiaan yli kuusi vuotta ja senkin jälkeen osittain, kun opiskelin jne. Ihan kunnioitettavaa on hoitaa lapsensa itse, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että lapset eivät tarvitse sinua lopunelämääsi. Sinulla on elämää senkin jälkeen ja sitä pitää suunnitella jo nyt.
Luulenpa, että olet luovuttamassa liian nopeasti, koska et oikeasti nyt muuta haluakaan tehdä. Ymmärrä hyvin , jos miehesi tuosta suuttuu. Kotiäityis valitettavasti on asia, jossa tarvitsee olla myös miehen suostumus. Pitää olla yhteinen päätös siitä, miten yhteiset lapset hoidetaan. Nyt tuntuu siltä, että oletat vaan, että miehesi sinut elättää, kun kerran et asialle muka mitään voi. Kyllä voit, jos oikeasti haluat!
ja todellakin olen yrittänyt työhön päästä, inhoan meinaan kotiäitiyttä sieluni pohjasta ja mieheni tietää että mitään muuta en maan päällä niin paljon halua kuin löytää työpaikan. Luuletko että on lapsellekkaan mukavaa kun äiti on vastoin tahtoaan kotona kun ei muuhun kykene?heti menisin töihin jos pääsisin.
Onko valmistumisesi harjoittelupaikasta kiinni? Kaikki muut olet jo tehnyt? Kyllä kotiäitikin voi saattaa opintonsa loppuun.
Kuinka paljon olet lähettänyt hakemuksia, kuinka monen paikkaan soittanut ja kysynyt töitä? Tietääkö miehesi miten ahkerasti olet töitä hakenut? Vai oletko ehkä vähän tarmoton?
Kyllä mäkin ottaisin sen aika raskaasti jos mieheni ei tekisi töitä. Mutta pakko kai siihenkin olisi sopeutua.
Koita löytää jotain hyvää siitä, että miehesi elättää teitä ja sinä olet kotona. Puhutte ja raivoatte ja riitelette tämän asian selväksi, kyllä se varmaan siitä.
Tutustu yritykseen, lähetä hyvä hakemus (pyydä, että joku muu lukee hakemuksesi) ja soita. Keksi jotain järkevää kysyttävää, ei tuliko hakemukseni perille. Keksi jotain kerrottavaa itsestäsi. Ole kohtelias.
Kysy joltain, vaikkapa ystävältäsi,rehellistä mielipidettä, miksi hän arvelee, että sinä et saa työpaikkaa. Kuuntele rauhassa palaute ja opi siitä.
ole lehtiäkään päässyt myymään? Varmaan johonki suoramakkinointi-yritykseen pääset kunhan tarpeeksi kyselet: liittymämyyjä, lehtimyyjä, hyväntekeväisyysmyyjä jne...
mana opilaitoksesi opintojen ohjaajalle ja pyydä apua harjoittelupaikan löytämiseen. Koulut saavat rahansa valmistuvien mukaan, joten on myös koulun etu, että saavat sinulle paperit.
Myöhemmin opintojen täydentäminen on tuskaista, nyt on tilaisuutesi. Harjoittelupaikoista tulee aika usein työpaikkoja ja joka tapauksesa tutkinto on plussaa työmarkkinoilla (tai sen puute miinusta)
ja olen lehtimyyntiin yms hakenut vaan en ole päässyt. Tajuan kyllä ettei mieheni velvollisuus ole minua ikuisesti elättää ja tarmokkaasti olen hakenut kaikkia paikkoja. Nyt kuitenkin näyttää etten valmistu ja siksi aion erota ja jättää lapsen hänelle näin hänen ei tarvitse elättää kuin lapsensa.
sellaseen lehtimyyntiin missä on vaan provisiopalkka? Niitä firmojahan on pilvin pimein... Tuntuu että niihin kerjätään porukkaa.
en vain pääse sellaiseenkaan mieheni luuleekin että sellaiseen edes syksyllä pääsisin jos tietäisi etten siihenkään niin ero tulisi.
tosta sun pelkäämäästä reagtiosta mitä miehes ehkä tekee, kun siitä saatko töitä vai et.
Noh, ehkä mä siks oonkin ollu niin kauan sinkku, kun en siedä mitä tahansa käytöstä miehiltä. Jos mulla olis pelko että mies "suuttuu tosissaan, paiskoo tavaroita, ovia ja huutaa", että mä en oo saanu harjoittelupaikkaa, niin ei, en kattelis sellasta miestä.