Kertokaa mulle hyviä syitä miten jaksan tässä rakkaudettomassa avioliitossa
Yksi lapsi on ja hän on ehkä se suurin syy että en halua erota ainakaan vielä. Intohimoista rakkautta ei kai koskaan ole ollutkaan, enemmän sellaista kaverirakkautta, vaikka olin kyllä alussa ihastunut mieheeni. Tuntuu että elän pystyyn kuolleena seksuaalisesti. Kaikkea on mietitty ja yritetty mutta tämä on tilanne. Kunnioitusta ei ole puolin ja toisin. Riitoja on aika paljon, tosin välillä riidatontakin. Toisen naama ällöttää. Kaipaan rakkautta. Usein ei jaksa olla samassa huoneessakaan. Usein on paha olo ja pelkään että terveyskin kärsii tästä.
Tuhlaan ainoaa elämääni tässä ja ehkä parhaita seksuaalisia vuosiani. Syitä joiden takia yritän jaksaa ovat taloudelliset ja lapseen liittyvät syyt sekä yhteinen omaisuus kuten koti. En haluaisi riitaisaa eroa. Mies on kunnollinen ja hyvä isä. Ja muutenkin ihan hyvä mies, en voi häntä syyttää tästä tilanteesta, mutta en toisaalta itseänikään, koska hyvässä uskossa menin naimisiin ja luulin että se kestäisi loppuiän.
Hellyyttä ja läheisyyttä meillä on, se on sellaista kaveriläheisyyttä. Seksiäkin on mutta siinä on vaikeuksia koska kipinää ei ole.
Kommentit (7)
Samassa veneessä kellutaan. En osaa auttaa :/
Osaisiko joku muu?
Toimimattoman seksin vuoksi vaiko jostain muusta syystä?
Oletko koskaan saanut orgasmia hänen kanssaan? Miehesi varmasti on... Rakastaako mies sinua? Onko mies fyysisesti mitäänsanomaton sinulle?
Kaipaan kehuja ja imartelua mutta vaimoltani en sellaista enää saa. Hän ei enää kunnioita minua kaiken tekemäni jälkeen. Perustin perheenkin hänen kanssaan oikeastaan pohjimmiltaan siksi, että lähentelin jo keski-ikää ja pelkäsin minua pidettävän muuten luuserina. Tässä nyt sitten ollaan - totuus: helvetin katkerana.
Alkuvuosina kunnioitusta kyllä oli. Mies on vain vääränlainen minulle, ei sytytä seksuaalisesti (sekä ulkonäköön että luonteeseen liittyviä syitä).
Olen kyllä saanut orgasmin aina ennen hänen kanssa mutta nykyään ei enää sekään onnistu koska en kiihotu tarpeeksi.
En tiedä rakastaako mies minua ja millä tavalla tällä hetkellä. On ainakin ennen rakastanut intohimoisella tavalla.
En voi sanoa että mies olisi fyysisesti mitäänsanomaton minulle. Kyllä minä seksiä hänen kanssaan haluan jonkin verran ja joskus, mies on kuitenkin ihan katseenkestävä. Mutta sitten on niitä tökkiviä piirteitä.
ap
En pysty varsinaisesti neuvomaan kun itselläni ei ole kokemusta liiton rakkaudettomuudesta, mutta eikö pariterapia ole se vakioneuvo tuollaisissa tilanteissa? Itse voisin kuvitella meidän hakeutuvat sellaiseen jos tulisi jotain.
itse kasvoin rakkaudettomassa kodissa ja vieläkin kylmää ajatus miten vanhemmat karttelivat toisiaan ja pystyivät keskustelemaan riitelemättä vain säästä ja kauppalistasta.