Lue keskustelun säännöt.
Hemmetti, mulla alkaa meneen hermo tuohon koulun touhuun.
25.05.2010 |
Yhden lapsen liiksanumero tippui kympistä kasiin ihan ilman syytä.
Toine joutuu joka päivä välitunnit jälkkäriin kun vei huuliharpun kouluun ja kaverinsa soitti sitä kun huuliharppufobiainen poika oli paikalla. Huuliharppu vietiin ja molemmat pojat tosiaan joka päivä välkät jälkkäriä.
Kommentit (63)
Tuohon arviointiin en osaa ottaa kantaa, mutta jälki-istunnosta voin sanoa sen verran, että sen pitää olla 1 h tai 2 h koulun jälkeen, ei välitunteja ja näissä asioissa on "kuultava" vanhempaa eli vanhemman pitää olla tietoinen, että lapsi jälki-istuntoon jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riippuen opettajasta. Jokaisella oma tyylinsä!
Eihän siinä ole mitään järkeä.
Yksi antaa hyvän numeron jo siitä, että on tunnilla ja kantaa mukanaan kirjoja tai varusteita.
Kumma, ettei vanhemmat ole älähtäneet isommin asiasta!!
Lapsethan on erilaisia kropiltaan ja jotkut nyt on vaan urheilullisempia kuin toiset. Mä sain aina liikunnasta 6-7 vaikka AINA osallistuin, pidin liikunnasta, mutta olin ehkä muita kömpelömpi! Ja sitten nämä jotka ovat vaan urheilullisempia saivat 9-10. Eikö yrittämisestä pitäisi palkita ja siitä että kumminkin osallistuu aina ja on innokas.. Tekis mieli joskus käydä kysymässä vielä siltä akalta että miksi mun numero oli tuollainen.. Siksikö että olin pullea lapsi!
ja arvostaa erilaisia asioita kun annatte numeroita!
Liikunnannumerosta vielä sitä mietin että jos lapsi ei yksinkertaisesti pidä liikunnasta, mutta osallistuu aina niin eikö sillon pitäisi kumminkin olla se 10!! Kaikki eivät pidä kaikesta ja minusta yrittäminen pitäisi palkita. Vähän sama kun esim. käsitöissä jos teet kaiken oikein muttet pidä kumminkaan käsitöistä niin saat 19-0 numeroksi. LIikunnassa pitäisi olla sama, jos lapsi ei ole liikunnallinen ja vihaa liikuntaa niin jos hän kumminkin osallistuu ja yrittää kaikkea niin numeron pitäisi olla kiitettävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuosta huuliharpusta: mistä olet kuullut tapahtumien kulun? Lapsen kertomana vai onko opettaja valottanut tilannetta? Tuntuu siltä, että jos pitempään joutuu olemaan välituntisin "jälki-istunnossa" niin huuliharpun kanssa on pelleilty useampaan otteeseen, kielloista huolimatta ja tahallaan kiusattu pelkäävää lasta.
Jos huuliharppua on soitettu kerran, toisen lapsen pelosta ei ole tiedetty, homma on uskottu ensimmäisestä sanomisesta ja huuliharppu on pysynyt sen jälkeen kassissa - silloin rangaistus on kohtuuton.
Väitän tosin, että taustalla on enemmän kuin "soitin kerran".
Lapset kun harvemmin kertovat kotona koko totuutta.
Liikunnan numeroista: arvosteluun vaikuttavat niin asenne kuin taidotkin. Mikään liikuntaharrastus ei itsessään nosta numeroa, ellei se näy asenteessa ja taidoissa kokonaisvaltaisesti. 8 on normaali hyvä numero, 9 ja 10 sellaisia, joihin tarvitaan jo erityisen hyviä taitoja + asennetta. 10 vaatii jos lähes täydellistä suoritusta nykyään.
eiköhän sielläkin arvosanan taustalla ole ops:ssa määritellyt kriteerit. Taitoaineissa myös, vaikka omasta mielestäni niistä ei tarvitsisi peruskoulussakaan antaa arvosanaa.
Ainahan vanhempi voi opettajalta tiedustella, miksi lapsen numero on tippunut tai vaatia selitystä sille jos kokee lapsensa saaneen rangaistuksen väärin perustein. Peruskoulussa oppiaineen (liikunnan) numeroon ymmärtääkseni vaikuttaa myös se, miten tunnilla käyttäytyy, onko tarvittavat varusteet jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitte pyytää lastenne opettajilta ne luettavaksi.
Arvioiti tietenkin on aina subjektiivista, eikä koskaan kovin helppoa.
Muistakaa, että ette ole koulussa katsomassa, miten se oma lapsi asioita tekee. Se, mitä puhuu kotona ei aina välttämättä ole kuin osa totuus.
AP:n myös kannattasi miettiä asiaa muultakin kannalta kuin pelkästään oman lapsen kertomaa. Opettajaan saa ja on hyväkin ottaa yhteyttä, jotta kuulee, miten opettaja on tilanteen nähnyt ja miksi on toiminut niin kuin toimi.
Ei siellä kouluissamme nyt ihan pelkästään ja ainoastaan mielivaltaa harjoiteta, kuten täällä palstalla saa välillä kuulla. Kannsuta puhumaan enemmän opettajan kanssa ja palstailemaan vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin se tuskin tapahtuu "ihan ilman syytä".
Lapsen mielestä tietenkin mitään ei ole tapahtunut.
Liikunnannumerosta vielä sitä mietin että jos lapsi ei yksinkertaisesti pidä liikunnasta, mutta osallistuu aina niin eikö sillon pitäisi kumminkin olla se 10!! Kaikki eivät pidä kaikesta ja minusta yrittäminen pitäisi palkita. Vähän sama kun esim. käsitöissä jos teet kaiken oikein muttet pidä kumminkaan käsitöistä niin saat 19-0 numeroksi. LIikunnassa pitäisi olla sama, jos lapsi ei ole liikunnallinen ja vihaa liikuntaa niin jos hän kumminkin osallistuu ja yrittää
kaikkea niin numeron pitäisi olla kiitettävä!
Kyllä tarvii osatakin sen edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, että lapset/nuoret eivät liiku tarpeeksi kun heitä ei kannusteta.
liikunnan arvosanoille. Ks. edu.fi, löydät sisällöistä tietoa, lisäksi monien kuntien/kaupunkien nettisivuilla määritelty miten arvosana muotoutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, että lapset/nuoret eivät liiku tarpeeksi kun heitä ei kannusteta.
Miten olisi juokseminen, hiihtäminen, luisteleminen? Eivät ikävä kyllä ole itsestäänselvyyksiä tänä päivänä. Äkkiseltään tulee mieleen myös oman kehon hallinta, lihaskuntoliikkeet, erilaiset pallopelit jne. Kyllä itse miellän, että osaaminen liittyy mm. näihin.
Ei ihme, että lapset/nuoret eivät liiku tarpeeksi kun heitä ei kannusteta.
sitä, että osaa jollain tasolla tehdä niitä koulussa tehtäviä, opetussuunnitelman mukaisia juttuja ja että yrittää parhaansa opetella.
Opettaja nimenomaan sekä opettaa että kannustaa.
Koulun liikuntatunnit tuskin ovat syy lapsien/nuorien liikkumattomuuteen - liikuntatottumukse omaksutaan jo varhaisessa vaiheessa kotoa.
liikkanumero kasista kutoseen.
Poika osallistuu aktiivisesti tunneilla ja onpa jopa hyvä telinevoimistelussa. Mutta muuten kömpelö jalkojen rakennevirheiden vuoksi. Lisäksi astma, mikä varsinkin keväällä aiheuttaa pahojakin hengenahdistuskohtauksia eli ei pysty juoksemaan kun saa astmakohtauksen.
Edellinen opettaja kehui joskus, että todella hyvin osallistuu tunneille, vaikka joutuu joskus kesken jalkapallopeliä ottamaan ventolinea kun on niin huono olo.
Toinen opettaja perusteli numeron sillä, että oli cooperin tulos ollut huono, koska sai astmakohtauksen kesken juoksua.
No toinen opettaja saavutti tavoitteensa. Murkkupojan itsetunto liikunnallisesti on nykyään ihan nolla. Pelkää liikkatunteja ja morkka itseään nykyään läskiksi ja huonokuntoiseksi ja ihan paskaksi ja vihaa astmaansa, vaikka sille nyt ei voi kukaan mitään. Ei edes se liikkaope, vaikka kuinka haukkuisi.
Niin kauan kun liikunta ja taitoaineita arvostellaan samalla asteikolla kuin lukuaineita, niiden arvosanaa ei asenteen pitäisi vaikuttaa muuta kuin alentavasti. Ts. huonosta asenteesta rangaistaan, mutta jos tekee ja yrittää saa sitten sen 7-8 vaikkei olisikaan liikunnalisesti lahjakas. kiitettävän saa ne jotka osallistuu ja on taitavia, ihan niin kuin vaikkapa matematiikassakin.
Eri asia on sitten, mitä järkeä on ala-asteella arvostella taitoaineita samalla skaalalla. Minusta niissä voisi hyvin olla koko ala-asteen vain kolme arvoasanaa: hyväksytty, hyvä ja erinomainen. Hyväksytyn saisivat laiskat ja uppiniskaiset, ylemmät määräytyisivät taitojen mukaan.
se osaaminen. Numero tulee suoraviivaisesti siitä, kuinka hyvän tuloksen saat kilpailusta.
Eräs esimerkki, miksi oppilaan liikkanumero tipahti. Venäytti nivelsiteet ja joutui pitämään viikon kipsiä ja nilkan kuntoutus kesti parisen kuukautta.
Sinä aikana osallistui liikkatunneille, mutta ei jaksanut 6km hiihtolenkkiä, koska nilkka turposi uudelleen. Samoin juoksukisassa jäi viimeiseksi, koska löysä nilkka rassasi vielä.
Numero tippui ja perusteluna, että ei ole tehnyt liikuntatunnilla mitään.
Oppilaan nykyinen motivaatio liikuntatunnilla totaalinen nolla.
Miten olisi juokseminen, hiihtäminen, luisteleminen? Eivät ikävä kyllä ole itsestäänselvyyksiä tänä päivänä. Äkkiseltään tulee mieleen myös oman kehon hallinta, lihaskuntoliikkeet, erilaiset pallopelit jne. Kyllä itse miellän, että osaaminen liittyy mm. näihin.
Ei ihme, että lapset/nuoret eivät liiku tarpeeksi kun heitä ei kannusteta.
täällä toinen liikkaope ei anna ollenkaan kymppejä ja toinen antaa kympin jos harrastaa jotain urheilua. Miten nämä sitten ovat toisiinsa verrattavia kun samanikäiset lapset arvioidaan eritavalla opesta riippuen