Miksi mä hätäännyn niin paljon lapsen tapaturmista?
Olen aina ollut sellainen, että onnettomuuden sattuessa toimin ripeästi ja järkevästi. Säikähdys tulee vasta siinä vaiheessa, kun asiat on hoidettu ja tilanne ohi, oli kyseessä sitten itselle tai toisille sattunut onnettomuus.
Mutta sitten, jos omalle lapselle tapahtuu jotain, mä hätäännyn ja ylireagoin aivan täysin. Annan tietenkin ensiavun ja sillä tavalla toimin järkevästi, mut olen ihan poissa tolaltani ja mun pitää tosiaan hillitä itseni etten lähde turhaan viemään lasta lääkäriin. En ollenkaan ymmärrä, miksi mä reagoin niin voimakkaasti, vaikka just lapsen kohdalla ois äärimmäisen tärkeä olla tyyni ja rauhallinen että lapsikin vois rauhoittua. Onko muilla samanlaista?
mutta, kun tilanne on ohi ja avut saatu tms, sitten mulla tulee se kamala olo, palelen, itken tms.