Lue keskustelun säännöt.
Onko huono jos 35v ei ole ollut koskaan pidempään työelämässä?Kesätöitä vain.
Kommentit (64)
itse 26v ja vaikka on 4 lasta olen ollut 7 vuotta työelämässä ja opiskellut 2 ammattia. omaa laiskuutta!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
32-33-vuotiaana pitäisi saada jotain kunnon hommaa. Yksi tutkinto on ja vähän lisäopintoja eri alalta. Sivutyön tyylisiä hommia pitkältä ajalta, mutta näistä ei mitään konkreettista hyötyä. Muutama kesätyö päälle. Lapsia neljä... Ei ole enää varaa opiskellakaan.
ei edes kesätöistä. Ikää 30v. Ja mt-ongelma löytyy. Tuntuu vaan niin typerältä täyttää työhakemuksia, kun on jo valmiiksi sellainen tunne, että kukaan ei huoli työhön.
Et ole edes omia lapsiasi vaivautunut hoitamaan.
en kehtaisi edes tunnustaa olevani noin laiska.
itse 26v ja vaikka on 4 lasta olen ollut 7 vuotta työelämässä ja opiskellut 2 ammattia.omaa laiskuutta!!!
mutta ei pidä lannistua!
Jos ei ole ammattia tuossa vaiheessa, eikä työkokemusta, niin ammatti on ainakin pakko hankkia ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta muutoin oli sama tilanne. Tulin äidiksi heti valmistuttuani - ja minun alallani ei voi tehdä omia töitä ennen valmistumista. Lapset on hoidettu kotona kolmevuotiaiksi - siitä ei tingitä. Joten lopputulos oli sama, mutta ei siitä mitään haittaa ollut: sain ensimmäisen hakemani työpaikan, ja hyvän sellaisen.
Et ole edes omia lapsiasi vaivautunut hoitamaan.
en kehtaisi edes tunnustaa olevani noin laiska.
itse 26v ja vaikka on 4 lasta olen ollut 7 vuotta työelämässä ja opiskellut 2 ammattia.omaa laiskuutta!!!
Tunnetko sanontaa; liioittelukin on valehtelemista ;-).
Vai oletko jo synnäriltä puhaltanut työpaikalle puuhastelemaan, kätilöthän kätevästi hoitaa osastolla vauvaa :-DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikkei se minun elämääni mullista.
Hän lähti lukiosta suoraan opiskelemaan kirjallisuutta, hyvin verkkaiseen tahtiin, parissa-kolmessa vuodessa ei tullut paljoakaan suorituksia. Sit kyllästyi, lähti pieneläinhoitajksi opiskelemaan oppisopimuksella, jätti sen puoleen väliin, siis yksi vuosi jäi suorittamatta!! (mä olisin tämän vääntänyt vaikka mitenkä päin valmiiksi) Sitten tuli eka lapsi, jossain välissä vaihtoi yliopistolla ihan täysin eri suunnalle kuin missä oli aloittanut aikoinaan, sitten tuli toinen lapsi.... opinnot etenivät jälleen hyvin hitaasti, alan töistäkään ei mitään tietoa. Valmistui kuitenkin pari vuotta sitten 34-vuotiaana, työkokemusta juuri teinivuosien kesäduunista sekä tuo keskenjäänyt oppisopimushommeli. Nyt tekee pätkähommia, omalla alallaan tosin, mutta aika erikoinen ja vähätöinen elämä kaiken kaikkiaan.
Itse olen ollut samaan aikaan pari kertaa ½v. työttömänäkin, mutta opiskellut ammatin, lukion ohessakin olin töissä, kesäduuneja oli useita ja nyt viimeisimmässä työpaikassa olen ollut 10 vuotta putkeen. Lapsia on 3.
Minulla juuri sellainen tilanne edessä. Meillä on suurperhe. Lapset ei ole olleet hoidossa päivääkään, ei ole siivous-apuja otettu vastaan. Joten niin, tekemistä kyllä riittää! Uskon että kun nuorimmaisen jälkeen koulun käytyäni, saan töitä. Haluasin lasten pariin töihin. (yllätys yllätys)
Ja sillä alalla kokemusta kyllä on. Vuosia. On kokemusta miten tehdä monta asiaa yhtäaikaa. SIivota, pyykätä, kokata, pitää lapsia silmällä ,neuvoa läksyissä, huolehtia ja kuunnella lapsia, helliä ja hassutella jne. Pystyykö samaan nämä kauan koulunpenkillä istuneet?
Nämä kaikki on asioita jotka haluan kokea itse lapsieni kanssa kotona "ollen". Eipä se ihan oleskelua ole, mutta ei lapion varressa heilumistakaan! Jos saan lapseni tehtyä nyt, niin voin näyttää työnantajalle että lapset on tehty, en ole jäämässä äitiyslomalle vaan voin omistautua työlleni sitten. En ole myöskään nuori hupakko vaan vakaan elämäntilanteen omaava nainen, jolla on monta asiaa hallussa. Näistä vois tingata loputtomiin. En näe itseäni luuserina jos haaveitani toteutan omasta mielestäni oikeassa järjestyksessä itseni kannalta. Nuorena lapset kun jaksaa peuhata ja valvoa. Vanhempana työtä, kun ne lapset on tehtynä ja on aikaa sille työlle.
1 ammattipaperi on taskussa mutta ala ei kiinnosta enää yhtään kuten silloin nuorempana.Joten siksi kouluun on suuresti mieli. Ja siihen jaksaa paremmin panostaakin kun on ikää enemmän kuin 20v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Omaa alaa" pääsin opiskelemaan vasta 26-vuotiaana, valmistumisen jälkeen mukulat ja siinä sitä ollaan.
Mielenterveysongelmia? Terapeutin sohvalla tuli maattua viiden vuoden ajan kun omat vanhemmat aikanaan laiminlöivät lastensa hoidon. Muun muassa tämän vuoksi olen halunnut olla lasteni kanssa pitkään kotona.
Näistä tuskin työhaastatteluissa puhutaan vaikka ovat olleet merkittävä syy myöhäiseen kypsymiseeni.
Niin että anteeksi vaan.
Minä oli 28-vuotias kun valmistuin yliopistosta, vasta sen jälkeen menin kokopäivätöihin. Sitä ennen siis vain kesätyö- ja osa-aikatyökokemuksia. Mutta kaipa 28-vuotiaalle se on normaalia, 35-vuotiaalle jo aika erikoista...
Nyt on harmittanut että olin noin vanha kun valmistuin, olisihan sitä joutanut kokopäivätöihin jo vaikka 25-vuotiaana. Mutta alan vaihto minullakin oli syynä venymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi millään halunnut työelämään, alaa vastaava työpaikka kyllä oli jossa vuosia työskentelin osa-aikaisena eli periaatteessa kukaan ei ihmetellyt kun opinnot ei niin kauheata vauhtia edistyneetkään. Se oli ihanaa aikaa, niin vapaata, niin helppoa.
Nyt olen töissä, mutta ei työelämä innosta vieläkään. Onko se vaan niin, että joko hankin lauman lapsia tai kärsin vaan töissä? Päivästä töiseen... Kulutan elämäni työntekoon kunnes olen vanha ja väsynyt ja jään eläkkeelle. Ei, ei paljon huvittais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kyllä parikymppisenä useita vuosia töissä, mutta lähdin opiskelemaan uutta alaa 29 -vuotiaana. Opiskeluissa meni 4 vuotta, sen jälkeen olen ollut lasten kanssa pari vuotta kotiäitinä, koska uskon sen olevan meidän perheelle parasta juuri nyt.
Ei mitään hajua, miten tästä lähdetään työllistymään... ajattelin kyllä opiskella vielä jonkun vuoden kurssin tai jotain ja hakea vaan koko ajan ja kauhealla tarmolla sen jälkeen duunia. Mikä vaan alalle viittaavakin käy minulle.
Olen nuorekas, tarmokas ja erittäin motivoitunut ja optimistinen. Jos en kelpaa tälläisenä, sitten en kelpaa. En aio lakata yrittämästä kuitenkaan, koska tiedän sisimmässäni olevani ihan hyvä ihminen ja loistava potentiaalinen työntekijä. ; )
Nuorimmainen on vasta 1 v, joten ajattelin kyllä vielä odottaa 6kk-1v, ennenkuin teen mitään asian suhteen. Sitten panostan opiskeluun/työnhakuun oikein urakalla.
Elämä ei ole täydellistä kellään, kaikki me teemme omat ratkaisumme.
P.S. laiskaksi en ap:ta kuvailisi. Laiska ihminen ei hae töitä, eikä tulevaisuus kiinnosta.
Mistä näkyy se, että ap:ta kiinnostaa tulevaisuus? Minusta kaikki kielii tasan päinvastaisesta.
Ja kyllä minusta 36-vuotias jolla ei ole pätkääkään oman alan kokemusta, suunnitelmissa lusmuilua kotona ja paljon lapsia on aika pönttö kuvitellessaan että joku oikeasti moisen ihmeolennon palkkaa.
Minä olen palkannut, ja monia. Parempia työntekijöitä saa hakea: lapsiluku täynnä, ei pinttyneitä rutiineja tai luutuneita käsityksiä, ja helvetin kova motivaatio ja innostus työn tekemiseen! Upeita naisia ovat kaikki olleet.
on aika pönttö kuvitellessaan että joku oikeasti moisen ihmeolennon palkkaa.
muutkin alle kouluikäisiä ja se työnhakija ilmeinen haahuilija.
Pelkkä hössötys ei paljon auta, jos ihminen on nelikymppisenä täysin vieraantunut työelämästä, eikä ole sitä omaa alaa edes nähnyt muuta kuin kirjoissa, jos sielläkään.
Minä olen palkannut, ja monia. Parempia työntekijöitä saa hakea: lapsiluku täynnä, ei pinttyneitä rutiineja tai luutuneita käsityksiä, ja helvetin kova motivaatio ja innostus työn tekemiseen! Upeita naisia ovat kaikki olleet.
on aika pönttö kuvitellessaan että joku oikeasti moisen ihmeolennon palkkaa.
Olen tuo aiempi 36 v vastaaja. Minulla einakin alkaa olla jo ihan älytön motivaatio duunin tekemiseen. TIEDÄN olevani hyvä työntekijä ja tiedän myös, että enempää lapsia ei meille tule, joten mitään hoitovapaitakaan ei ole tulossa...
Vuoden päästä aion olla töissä. Toivottavasti joku huolii ahkeran akateemisen. : )
Todellakin mieluummin otan töihin jonkun jolla lapsiluku on täynnä ja nuorin on 3v, kuin sellaisen joka tulee suoraan äitiyslomalta töihin, jäädäkseen taas reilun vuoden päästä uudestaan. Ja miksi olisi täysin vieraantunut työelämästä (minä esim. olen samalla alalla kuin mieheni ja sitä kautta varsin perillä)? Ja minkä perusteella on haahuilija? Ja miksi hössöttää?
muutkin alle kouluikäisiä ja se työnhakija ilmeinen haahuilija.
Pelkkä hössötys ei paljon auta, jos ihminen on nelikymppisenä täysin vieraantunut työelämästä, eikä ole sitä omaa alaa edes nähnyt muuta kuin kirjoissa, jos sielläkään.
35v. useimmilla jo ainakin 10v. työkokemusta + sitten ne kesätyöt ENNEN sitä siis teininä ja opiskeluaikana. Mutta jos olet ollut lasten kanssa kotona ja sulla on kuitenkin joku koulutus hankittuna, niin etköhän saa töitäkin, kunhan otat aluksi vastaan pieniä pätkiä ja myös työtä, joka ei ehkä ihan vastaa koulutusta. Jos siis tässä mielessä kysyit.