Narsisti - veteen piirretty viiva
Täällä törmää usein keskusteluihin, joissa keskustelijat syyttävät läheisiään, puolisoitaan, appea tai anoppia narsistiksi.
No jokaisellahan lienee jonkinmoinen käsitys siitä mitä tämä termi pitää sisällään, mutta minun mielestäni tämä käsite on hyvin venyvä ja monitulkintainen.
Olen kiinnostunut aiheesta sikäli, että määrittelisin itse itseni narsistiksi, MUTTA pienin poikkeuksin aivan viralliseen määritelmään. Ensinnäkin, vaikka narsisti, kuten minä, pitää itseään muita parempina, ei narsisti välttämättä eikä yleensäkään ole kovin itsevarma, vaan epäilee omaa paremmuuttaan. Esim. Omalla kohdallani en edes epäile, vaan suorastaan halveksin muutamia ominaisuuksia itsessäni ja tunnen suunnatonta ahdistusta kun en voi olla täydellinen.
Narsisti ei myöskään läheskään aina halua läheisilleen pahaa, kuten "meitä" tunnutaan tulkitsevan, vaan esim. Lapsilleni minä haluan ehdottomasti kaikkea parasta, oman hyvinvointinikin uhalla. Eli lapset ovat minua tärkeämpiä, väittäisin myös ajattelevan puolisonikin hyvinvointia omani edelle. Narsisti kuitenkin on usein, (kuten allekirjoittanu), hyvin kärsimätön ja tiukka tavoitteissaan. Tämä saattaa näkyä esim. Kasvatuksessa kovana kurina. Kirjoitukseeni kirvoittikin eräs keskustelu, jossa mielenterveysongelmista kärsivä äiti oli huolissaan narsistisen ex-miehensä pojalleen pitämästä kurista, muttei nähnyt ongelmana hänen vastakohtaista kasvatustapaansa. Olen itse ottanut oman narsistisuuteni monesti puheeksi ystävieni kanssa, mutta kaikki kiistävät naamatusten tämän piirteen minussa. Olen nimennyt itseni hyväntahtoiseksi narsistiksi.
Ehkä minut on pelastanut pahimmilta piirteiltä se, että olen kovin vaatimattoman näköinen. Jos olisin ulkoisesti(kin) yhtä vahvoilla ja ylivertainen, kun tunnen muutoin olevani, olisin kyllä varmaan melkoinen kusipää. Nyt minun on nöyrryttävä kohtalooni, enkä stereotyyppisen narsistin tavoin ole puolisostani mustasukkainen, vaan oikeastaan halveksin häntä, kun on tälläiseen tyytynyt ;)
Kommentit (27)
Narsu ei kykene välittämään kuin itsestään. Polkee omat lapsetkin surutta jalkoihinsa ja saa niin pahaa jälkeä aikaiseksi, että jotkut eivät selviä siitä ikinä vaan muuttuvat narsun kopioksi.
Mikä on tarkoituskin jotta narsu voi peilata itseään.
Vai onko sulla tapana haukkua lapsiasi, alistaa ja nöyryyttää, valehdella, antaa selkään, ivata jne.
Narsu ei kykene välittämään kuin itsestään. Polkee omat lapsetkin surutta jalkoihinsa ja saa niin pahaa jälkeä aikaiseksi, että jotkut eivät selviä siitä ikinä vaan muuttuvat narsun kopioksi. Mikä on tarkoituskin jotta narsu voi peilata itseään. Vai onko sulla tapana haukkua lapsiasi, alistaa ja nöyryyttää, valehdella, antaa selkään, ivata jne.
Tunnistan tuossa jotakin itseäni, mutta en anna lapsilleni selkään, kannustan kun on vähänkin aihetta, mutta en kykene kovin helposti löytämään kehuttavaa vaikkapa kokeesta, josta on saatu
Sinussa on narsistisia piirteitä, mutta et täytä luonnehäiriöisen kuvaa. Jokaisessa on narsistisia puolia. Terve ihminen pystyy rajoittamaan niitä, koska hänellä on omatunto. Tosinarskulla ei sitä ole.
Jos ap kykenet tuottamaan tuollaista tekstiä, et todellakaan ole narsisti vaan omaat "vain" narsisitisia piirteitä. Tosin hälyyttäväähän sekin on, erityisesti lasten kannalta.
Oma äitini on narsisti alkoholisti ja hän on tuhonnut täysin minun ja veljeni elämän. Alistava kasvatus on ollut hänellä aina kantava voima, sekä fyysinen kuritus (tukkapöllyt, luunapit ja muovivyöllä paljaalle pyllylle piekseminen) että henkinen (olen kuulemma 'saatanan vätys' ja sitä hoettiin joka päivä lapsuudessani). Vasta 30- vuotiaana tajusin millainen on normaali perhe ja perhe-elämä ja että oma lapsuudenkotini oli epänormaali. Olen nyt 35v ja niin särkyvästä lasista tehty, että tuulenpuhallus saa minut rikki. Itsetuntoni on nolla, en kykene tekemään itsenäisesti mitään päätöksiä enkä uskalla puhua ihmeisten kanssa, koska ajattelen aina, että teen tai sanon jotain väärää. Siksi olen aina hiljaa. Silloinhan en voi mokata itseäni.
Mikään ei riittänyt äidilleni. Puhuin väärin. Pukeuduin väärin. Ystävät olivat vääriä samoin kuin harrastukseni, mielipiteeni ja makuasiani. En osannut harrastaa oikeita harrastuksia, enkä olla kiinnostunut oikeista ammattivaihtoehdoista, poikaystäväkään ei ollut riittävän aristokraatti.
Oikea tapa elää olisi kuulemma ollut kirjoittaa 6 laudaturia, soittaa vapaa-aika intohimoisesti pianoa ja olla ammatiltaan juristi. Puolison olisi pitänyt olla lääkäri ja minun olisi pitänyt saada kaksi lasta alle 30-vuotiaana, yksi tyttö ja yksi poika. Vuosi sitten sain kuulla häneltä, että "En tuonut hänelle sitäkään tyydytystä".
Vasta nyt olen päässyt hänen otteestaan, en enää jaksa unelmoida että minulla olisi äiti, joka olisi kiva kaveri minulle ja mukava mummo lapsilleni.
Yhteydenpitomme rajoittuu siihen, että näemme kaksi kertaa vuodessa ja äiti soittaa minulle max 5 kertaa vuodessa. En halua, että hän on tekemisissä lasteni kanssa.
Ei ole olemassakaan hyväntahtoista narsisitia.
Toki piirteitä löytyy varmasti jokaisesta ihmisestä vahvenpana tai lievenpänä, mutta narsisti ei pysty minkäänlaiseen hyväntahtoisuuteen, enpatiaan, sympatiaa yms. edes omia lapsiaan kohtaan. Ja ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä ko. asian kanssa.
Ihmettelen miten joku palsta-maallikko voisi tietää, kuka on narsisti ja kuka ei. Tunnistan ap:n kirjoituksessa paljonkin omia ajatuksiani (etenkin tuo "vaatimaton ulkonäkö ja sitä kautta "alempi" mies"-asia iski täysillä!) ja lisään listaan välinpitämättömyyden muista. Lapseni kiinnostaa minua tiettyyn pisteeseen, mutta mieheni asiat oikeastaan eivät (toki kyselen hänen päivästään jne. mutta ei minua oikeasti voisi vähempää kiinnostaa). Ystävät ovat pettäneet minut kerta toisensa jälkeen joten heiltä en odota enää muuta kuin vastapalvelusta tarpeen vaatiessa.
Oikeastaan tahtoisin asua ihan yksin ja sormia napsauttamalla saisin perheeni ympärilleni kun tahtoisin. Sitten kun väsyttäisi, toinen napsautus ja olisivat poissa.
Itsekkyyttä ja huonoa itsetuntoa kyllä löytyy.
Meissä aivan jokaisessa on narsistisia piirteitä.
On ihmisiä jotka samaistuvat kaikkeen lukemaansa, silloin ei kannattaisi lukea vastaavia kirjoja ym.
Kaikissa persoonallisuushäiriöissä on sama ydin ja se on tuollainen haavoittunut narsismi joka näkyy muitten halveksimisena jne. Itsekin persoonallisuushäiriöisenä tunnistan ilmiön. Mutta haavoittunut narsismi on eri asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö.
väitän että ihminen joka on elänyt narsistin kanssa tunnistaa kyllä puolisossaan narsistin. sinä et ole narsistia ilmeisesti nähnytkään, jos olisit tietäisit että narsisti ei koskaan missään tilanteessa näe itsessään mitään vikaa!!!
Vai onko se vain jokin av-mamman palstailurefleksi =)?
KAIKISSA meissä on kyllä narsistisia piirteitä, tietenkin. Mutta varsinaiseen narsismi-diagnoosiin tarvitaan vähän enemmän.
ja siksi näin sanon, että pyörii oman napansa ympärillä murehtimassa ja märehtimässä, minkälainen on. Eli tarkkailee itseään liikaa.
ja siksi näin sanon, että pyörii oman napansa ympärillä murehtimassa ja märehtimässä, minkälainen on. Eli tarkkailee itseään liikaa.
hän on väistämättä itsekäs eikä siinä ole mitään outoa. Jos sulta itseltäsi olisi reisiluu murtunut ja kokisit kamalaa tuskaa, mitä luulet olisikot siinä tilanteessa kovinkin epäitsekäs? Organismin on eloonjäämisen kannalta edullista keskittyä itseensä silloin kun se kokee tuskaa. Psyyken ongelmat ei ole mikään poikkeus tähän. Ottaa joskus niin aivoon se miten mielenterveysongelmaisia demonisoidaan ja väistämättömistä prosesseista tehdään näiden ihmisten pahuuden osoituksia.
Eli ei saa sanoa tosiasioita, että ap on itsekeskeinen? Hyssytellänkö vaan ja silitetään päätä?
Eli ei saa sanoa tosiasioita, että ap on itsekeskeinen? Hyssytellänkö vaan ja silitetään päätä?
Olet tietämätön ja vaikeahan sitä on kommentoida älykkäästi asiaa josta ei mitään ymmärrä.
eivät kaikki narsistit ole pahoja. Tässä on noitavainon ainesta.
mutta nyt kun kaikki muukin diagnosoidaan, niin hyväntahtoinen narsisti varmaan ajaa saman asian.
Oikeampi sana: itsekäs -> itsekeskeinen.
Jos ap menettäisi miehensä ja perheensä sekä kotinsa sodassa. Hän parantuisi tuosta tilasta jossa elää.
Hän ottaa kaiken itsestään selvyytenä. Tyypillinen rikkaiden vanhempien kasvattama vässykkä. Liian makeaa elämää ja pehmeä luonne.
Elämä on kovaa. Ap ei välttämättä pärjäisi kadulla.
Jos ap menettäisi miehensä ja perheensä sekä kotinsa sodassa. Hän parantuisi tuosta tilasta jossa elää. Hän ottaa kaiken itsestään selvyytenä. Tyypillinen rikkaiden vanhempien kasvattama vässykkä. Liian makeaa elämää ja pehmeä luonne. Elämä on kovaa. Ap ei välttämättä pärjäisi kadulla.
Olette te hauskoja.
;)