Mikä voi olla syynä jos vanhemmat ei pidä kaverisynntäreitä lapselleen?

olen halunnut pitää synttärit vielä ihan vain omien sukulaisten kesken - ja hyvin on kelvannut!

talvisynttäreillä teatterissa, kylpylässä yms.

10: minusta on ihan ok jos 4-vuotiaalle ei ole pidetty, ei heille kavereiden merkitys ole vielä niin suuri kuin kuoluikäiselle.

Itse olen syntynyt 1975, ja ainakin meillä ja kaveripiirissäni kaikki pitivät synttärijuhlat isolle porukalle noin 4 v alkaen (ja varsinkin ala-asteella). Siis niin että vanhemmat järjestivät. Juhlinta lopahti ehkä 13-14-vuotiaana.

En tiedä ketä kutsua. Olen yrittänyt kysellä lapsilta ja ne sanoo aina yhden tai kaksi nimeä. Ja kun en tunne näitä, en tiedä tulisivatko edes, kun heidän vanhemmat ei minua tunne. Eikä nämä ole koskaan kutsuneet lapsiamme synttäreille, niin senkin vuoksi epäilen että kukaan ei tulisi lastemme synttäreille.



Itselläni ei ole yhtään ystävää, joten en voi senkään puolesta kutsua jotain tuttua äitiä lapsineen meille synttäreille.



Huono omatunto on asiasta, mutta kyllä me aina synttäreitä vietetään perheen kesken.



Jos jollain on ideoita miten voisin järjestää synttärit, niin otan niitä mieluusti vastaan.

Lapset täyttävät seuraavan kerran 8v ja 6v.

Nuorempi lapsi on 6-vuotias, ja hänellä ei ole ollut ns. varsinaisia kaverisynttäreitä. Synttärit on aina pidetty ja vieraina on ollu sukulaisia ja ystäviä, toki heillä joillain on lapsia.

Nuorempi on syntynyt heinäkuussa, loma-aikaan.

Ensi vuonna olisi tarkoitus pitää ensimmäiset kaverisynttärit. Pidetään ne sitten vähän myöhässä elokuussa kun ovat koulut jo alkaneet.

lapselle asia ok, meillä on kaksi iid-juhlaa vuodessa jolloin saa lahjoja yms,

samoin pidän kerran vuodessa lastenjuhlat jonne kutsutaan kavereita; mitään lahjoja ei tarvitse tuoda tms...

Ja mulle ei pidetty kertaakaan kaverisynttäreitä kun olin ala-asteiässä... Kerran tai pari olin jonkun kaverin luona synttäreillä mutta muistelen etteivät muutkaan niitä pitäneet! Näin siis Pohjanmaan maaseudulla...



Tiedän kyllä vieläkin tällä seudulla niitä jotka eivät pahemmin pidä kaverisynttäreitä. Itsekin pitäisin lapsilleni jos olisi kavereita keitä kutsua! No kutsun muutaman ja katellaan jos tulevat sitten...

yhteistiedot. Eikö lapsillanne ole tosiaan yhtään kaveria, joka kävisi teillä kylässä?

Näin tänä vuonna. Ja ihan sosiaalisia ollaan ja ev.lut kirkon jäseniä :) Se miten synttärit juhlimme on mielestämme meidän perheen asia, eikä luokkakavereiden tai heidän vanhempien.

Esikoiseni ei ole tähän mennessä halunnut ns. kaverisynttäreitä, sellaisia, joihin kutsuttaisiin päiväkotikavereia. Nyt tänä vuonna on ekan kerran halunnut ja ne myös järjestetään (täyttää nyt kuusi). Naapurissamme asuu ihan samalainen poika, hän ei halua synttäreitä vieläkään.

Kyllä meillä sitten kutsutaan ihan rajoitettu määrä lapsia kun sen aika tulee, tai tuleehan se jo ensi vuonna. Ollaan päätetty, että esikoisen synttärit pidetään Hoplopissa tms. paikassa. Ja sinne kutsutaan lapsen hyvät leikkikaverit (osa ihan serkkuja). Ja ajattelin sitten jättää ne perinteiset sukulaisjuhlat pois, mutta kuopukselle sellaiset vielä järjestetään.

Mä en halua kotiini isoa lapsikatrasta, koska meidän nykyinen asunto on sen verran pieni ja toiseksi koiramme ei pidä isosta lapsimäärästä (kaikki lapset eivät osaa jättää koiraa rauhaan). Juuri ja juuri kestän, että kerran vuodessa on tuo lähisuku ahtautunut meidän kämppään, ja siis silloin kyseessä kuopuksen synttärit, joka ei vielä kavereista perusta.

Ja kouluikäisille voi tarjota vaihtoehdoksi vaikka elokuvailtaa muutaman hyvän ystävän kera tai viedä lapsen pari hyvää ystävää uimaan tms. Näin siskoni lapsilla ja heidän kavereillaan. Ei kait sitä koko luokkaa tarvitse kotiinsa kutsua?

Minusta on ihan sama onko niitä kaverisynttäreitä vai ei, kunhan lapsi huomioidaan omana syntymäpäivänään.

Mieheni ei ole niistä koskaan tykännyt. Hän ei ole syntyperäinen suomalainen ja hän sanoo, että ei hänenkään kotona synttäreitä vietetty. Toisaalta hänen Yhdysvaltoihin muuttaneet sisarensa pitävät synttäreitä lapsilleen silloin tällöin eli ovat oppineet sen tavan siellä.



Miehen veli oli meillä käymässä, kun kävin lasten kanssa erään kaverin synttäreillä ja hän ihmetteli, kun tultiin jo kahden tunnin päästä takaisin. Tämän lisäksi hän yritti kysyä, mitä synttäreillä tapahtui - oliko tanssia yms. Sanoin, että ei ollut, kun se ei ole suomalainen tapa. Hän oli ihmeissään tästä, että suomalaiset syntymäpäivät olivat niin tarkkaan rajatut ja että mitään suurta ei siellä tapahtunut.



Olen iloinen, että kaksi kolmesta lapsesta on syntynyt kesällä parhaimpaan loma-aikaan. Ei ole paineitakaan tästä asisasta, koska kaikki ovat matkustaneet pois ja siten ei olisi kavereitakaan, joita kutsua synttäreille. Pari kertaa yritin järjestää synttärit muualla kuin kotona, mutta kun kaverit olivat matkustaneet, niin luovuin tästä. Kun mieskään ei halua synttäreitä ja siten niitä ei kotona voi järjestää, niin olen vain iloinen, että kaveritkaan ei niitä sitten kaipaa.

moi