Taas tuli todistettua että pettäjät ei muutu!! (piiitkä kertomus)

Puolitoista vuotta kerkesin seurustelemaan miehen kanssa, jonka kanssa tuli ero johtuen siitä että hän vain petti minua ja valehteli. Kerkesin kuitenkin antamaan hänelle anteeksi nämä, kunnes valehteli taas. Annoin anteeksi, luvaten itselleni että tämä on vika kerta. Petti taas. Annoin anteeksi. Ja valehteli. Annoin anteeksi vielä kerran. Ja valehteli sitten viimeisenkin kerran, mutta lopulta pääsin hänestä yli! :)



Hän on kuitenkin jo yli vuoden yrittänyt puhua minua takaisin, hän on kertonut kuinka armeija (oli siis armeijassa siinä välissä) on muuttanut hänet ja hän on kuin eri mies, ja mitään muuta koko maailmassa hän ei toivo kuin että saisi minut vaimokseen. Olin itse jatkanut elämääni, minulla oli mukava miesystävä ja työt pelitti... EN kuitenkaan kertonut exälleni tästä miesystävästä, melkein uskoin että ehkä se ex on sittenkin muuttunut siellä armeijassa, parempaan päin. En kuitenkaan pyörittänyt kahta miestä samaan aikaan, halusin vaan seurata etäältä exäni touhuja ja mitä kaikkea hän minulle lupaili..



Jatkoimme juttelua päivittäin puhelimitse ja mesessä (asutaan sen verran kaukana että ei olla kuitenkaan nähty yli vuoteen, tai siitä asti kun hänet viimeisen kerran jätin) ja hän pyysi minua käymään hänen luonaan kun minulla olisi kesäloma. Sanoin että minulla olisi viikko lomaa ensi kuun alussa, että ehkäpä kenties voisinkin tulla käymään... Tuli sitten riita ja peruinkin koko homman.. Mistä hän suuttui todella pahoin että kuinka voin olla niin itsekäs että perun reissun (jonka olisin siis itse maksanut junaliput ja yöpymiset)



Ja eilen sain sitten selville että hän oli kirjoitellut facebookissa jollekin tytölle tyyliin; kultaseni, suukkoja ja haleja, on ikävä sua jne. Kysyin sitten häneltä näistä ja hän kysyi kuinka tiedän hänen salasanansa jne, oon tiennyt ne jo 2 vuotta :D Lopulta sitten myönsi että kyllä vain, hän on valehdellut, hän olisi halunnut suoraan sanottuna panna tätä tyttöä mutta tyttö ei sitä halunnut vaikka olikin miehen sanojen mukaan ihastunut tähän.



Meni sitten jotenkin paniikkiin,tms. kun sitten sanoi että hän haluaa sulkea koko facebookin että voinko tehdä sen hänen puolestaan ja voinko minäkin poistaa tunnukseni facebookista jne. Naureskelin vaan koko tilanteelle.



Mutta yhtäkkiä ääni kellossa muuttui, hän alkoi syyttämään minua tilanteesta :O Koska minä peruin menoni hänen luokseen (vaikka silloin kun sanoin että voisin tullakin hänen luokseen, hän oli jo tavannut tämän naisen jonka kanssa kirjoitellut jne ja aloittanut yhteydenpidon häneen) tai kertonut tunteistani (tunteita joita ei ole ollut olemassa puoleentoista vuoteen) hänelle, hän ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin että yrittäisi hommata uuden tyttöystävän. Vaikka ei viesteissään ja puheluissaan sanallakaan maininnut muusta kuin siitä että haluaa minun kanssani olla loppuelämänsä :D



"Sinun olisi pitänyt olla täällä pitämässä minut poissa pahoilta teiltä, mutta eiiiii, sinä päätit jäädä sinne viettämään lomasi"



Sitten hän kysyi että onko minulla joku mies täällä, ja nyt kerroin totuuden että kyllä vain, kyllä minulla on. Hän kysyi että tässäkö tää oli nyt sit lopullisesti? Ja ette uskokaan kuinka monta kertaa tämäkin keskustelu on käyty, että nytkö tää on loppu lopullisesti. Kymmeniä, kenties satoja kertoja kolmen vuoden aikana!!



Myöhemmin sitten kun juteltiin (mesessä edelleen) niin hän alkoi uhkailemaan minua ensin että: Eikö sulla elämässä ole muuta kuin vahdata mun facebook profiilia? Voit olla varma siitä et jos sut täälläpäin näen niin mä teen sun elämästä helvettiä.



Ajattelin vaan että ok, ihan miten vaan... sitten hän alkoi pilkkaamaan minun ulkonäköäni. "Painatko sä vieläkin sata kiloa vai jopa sataviiskytkiloa?:D:D:D" Vastasin että ei, ku 250 kiloa.. Sitten hän sanoi että hänen täytyy mennä koska hänen kultansa odottaa häntä.. Ja totesi vielä että "Sun kasvot näyttää ku sä oisit 47-vuotias..." (olen siis oikeesti 21) Vastasin vaan naureskelleen kiitos, miten alas sä voit oikein vajota? =)



Sitten lopuksi hänen perus haukkumiset lihavaksi siaksi ja sitten hän poistui mesestä..



Mua vaan niin naurattaa, onneksi olin kerrankin järkevä (kuten viestin alusta voi todeta, normaalisti olen erittäin sinisilmäinen mitä miehiin tulee) enkä todellakaan pysäyttänyt omaa elämääni täällä, niinkuin ennen tein, vaan elin ja nautin omasta miesystävästäni... :) Ja kun missään vaiheessa en tosissani ajatellut palaavani tämän exän luo.. En edes tiedä miksi kirjoitin tämän tänne, ehkä ihan vaan että sai omia ajatuksia kokoon ja kerrottuani oman tarinan tästä itsekkäästä ääliöstä, josta TOIVON MUKAAN olen lopullisesti päässyt eroon :)



Ja tiedän kyllä että tein väärin itse kun luin toisen facebook viestejä tai että valehtelin itse exälleni miesystävästäni, miesystäväni tiesi tilanteen kuitenkin kokoajan...



Itse kun olen aina ollut sellainen että kaiken paskankin jälkeen mä yritän ajatella kaikista ihmisistä hyvää, niin paljon paskaa kuin tuokin ex on mulle suoltanut, niin kuinkakohan itse pystyn uskomaan kenekään sanomisia. Nykyisessä suhteessa se on ollut hyyyyyvin iso kysymys, miesystäväni on ollut enemmän kuin ymmärtäväinen, aina olen hänen viestinsä saanut katsoa ja puhelinta plärätä ja olen voinut soittaa hänelle mihin vuorokauden aikaan tahansa, kysyäkseni vain että missä hän on ja mitä tekee, voinko tulla käymään..



Tälläinen lyhkänen juttu tällä kertaa :)