Miks ihmiset monesti toteaa äideille, jos valittavat väsymystä, että hoida
nyt ne lapset kun olet ne tehnytkin/halunnutkin? Minä kun oon aina luullut, että lasten tekoon tarvitaan kaks, mutta lienen kai sitten väärässä :)
Meillä on ollut neljä enemmän ja vähemmän vaikeaa/valvottavaa vauvaa ja jos olen erehtynyt valittamaan välillä, että väsyttää niin kommentit on olleet tuota luokkaa, että hoida ne lapses nyt kun kerran olet halunnutkin. Tätä samaa sain kuulla eläessäni vielä lasteni isän kanssa ja nyt kun olen yh.
Eivät kaikki siis ole noin sanoneet, mutta osa sukulaisista ja muutama ystävä. Nämä kaikki sellaisia, joilla ei ole kokemusta millaista on ns. vaativan vauvan kanssa. Helppohan se on sillon sanoa, että vika on minussa tai tavassani hoitaa eikä osata ajatella, että vauvoja on erilaisia. Tai sit vaan todetaan, että hoida nyt kun olet halunnutkin.
Kommentit (30)
Sen voi aina vaihtaa. Eli ontuva vertaus. Lapsiaan ei voi laittaa kiertoon.
Ja vaikka ap ei olisikaan hankkinut sitä neljättä ja ero olisi tullut, ei olisi nyt uuden vaativan vauvan ja kolmen aiemman äiti, vaan vain kolmen lapsen yh. Eli tilanne olisi hänellekin helpompi.
Afrikassa ja Etelä-Europassa naiset auttaa toisiaan
Jos miehesi haluaa lisää lapsia, niin sun on pakko niitä synnyttää?
Miksi mies ei saisi vastustaa ajatusta että pukkaa lisää kersoja?
Ei nainen näitä vaan yksin päätä!
Mutta ap.n aiheeseen takasin: miten se liittyy jaksamiseen että kolkosti vaan todetaan: sun tarttee vaan hoitaa kun olet hankkinut.
Eihön siinä ole muuta ratkasua kuin hoitaa lapsiaan.
Mutta kai nyt jokanen saa väsymystään valittaa? Sekin joka hankkii lapsia eikä ukkoa kiinnosta.
"No on se työpaikkakin oma valinta.
Sen voi aina vaihtaa. Eli ontuva vertaus. Lapsiaan ei voi laittaa kiertoon."
Jaa, ja minä kun olen ollut huomaavinani, että lapset nimen omaan mielellään laitetaan tällaisessa tilanteessa kiertoon? Vanhimmat päiväkotiin, illoiksi mummolaan jne. Osa lapsista viedään kotoa aamuvarhaisella, ja haetaan vasta nukkuma-aikaan muun perheen jatkoksi. Varsin yleiseltä käytännöltähän tuo vaikuttaa.
"No on se työpaikkakin oma valinta.
Sen voi aina vaihtaa. Eli ontuva vertaus. Lapsiaan ei voi laittaa kiertoon."Jaa, ja minä kun olen ollut huomaavinani, että lapset nimen omaan mielellään laitetaan tällaisessa tilanteessa kiertoon? Vanhimmat päiväkotiin, illoiksi mummolaan jne. Osa lapsista viedään kotoa aamuvarhaisella, ja haetaan vasta nukkuma-aikaan muun perheen jatkoksi. Varsin yleiseltä käytännöltähän tuo vaikuttaa.
Pitikö sekään hankkia?
Takaako yksi vaativa vauva sen, että seuraavakin on?
Meillä oli esikoinen sellainen, että vieläkin ihmettelen, miten ihmeessä selvisin vauva-ajasta hengissä.
Tämä toinen on sitten helppo tapaus.
Eihän sitä voi tietää etukäteen!
Olisin halunnut pikkukakkosen heti perään, että tulisi pieni ikäero esikoiseen,
koska siinähän se olisi yksillä valvomisilla mennyt.
Ikäeroa tuli kuitenkin lähes 4v,
eli kun on saanut ensimmäisen nukkumaan kunnolla niin alkaa koko vauvarumba alusta.
Onneksi kuopus ei ole niin vaativa...
Itse sinä tiedät omat rajasi, ei kukaan muu.
Hoida nyt... No ei kai sulla juuri muuta vaihtoehtoa olekaan kuin hoitaa, jos meinaat lapsesi pitää. Mutta tietty kavereilta odottaisi vähintään empatiaa väsyneelle äidille.
Minulle ei ole sanottu tuosta kun olen väsymystäni valittanut, mutta ovat kyllä kertoneet, että kyllä heillä vauva nukkui hyvin kun teki näin ja näin ja sit kertovat, että varmasti nukkuisi jos tekisin näin. Eivät vaan ymmärrä, että olen jo kokeillut nuo ja paljon muutakin.
Hoida nyt... No ei kai sulla juuri muuta vaihtoehtoa olekaan kuin hoitaa, jos meinaat lapsesi pitää. Mutta tietty kavereilta odottaisi vähintään empatiaa väsyneelle äidille.
Kyse onkin epäempaattisuudesta, siis siitä, että ei olla myötätuntoisia/tukevia toisen epätoivon edessä vaan nimenomaan syytellään ja syyllistetään, kun kerran omat kokemukset lapsien vauvaiästä tai uhmaiästä ovat toiset tai sitten ehkä jopa olemattomat. En käsitä tätä. Juuri äideillä on suurin riski sairastua masennukseen, kun tuo vertaistuki jopa nettipalstoilla on juuri tällaista jälkiviisasta syyttelyä. Eihän kukaan sano syöpään sairastuneellekaan, että mene nyt vaan hoitoihin äläkä valita. Syöpää ei voida juurikaan ennaltaehkäistä mutta masennusta voisi. Ihan sellaisella yleisellä myötätunnolla, vinkeillä ja vertaistuella.
Ihan varmasti on ihan hirveää valvoa vuositolkulla.
Ehkä sanojia riittää sen vuoksi, että olet kuitenkin halunnut neljä vauvaa, vaikka jo ensimmäisten kanssa oli vaikeaa. Ihan totta puhuen en ymmärrä itsekään, miten joku vaikeasti valvottaneen vauvan vanhempi vielä haluaa noin monta lasta.
jos jo yhden, kahden tai kolmen kanssa on valitettava jatkuvaa väsymystä, niin mitä järkeä väsätä vielä lisää valvottajia? Sama kuin ostaisi viisi dobermannia ja valittaisi, että koko ajan pitää ravata lenkillä.
jos vauva todella valvottaa poikkeuksellisen paljon.
Mutta sitten on niitäkin kirjoittajia, jotka on niin maan mahdottoman poikki, kun vauva on jo puolivuotias, ja herää vielä kahdesti yössä. Kun kuvitellaan, ettei kenenkään muun vauva tee niin, kun on ihan epärealistiset odotukset ollut alunperinkin. En minä tuollaisissa tapauksissa ihmettele yhtään, että tekee mieli tiputtaa toista vähän maanpinnalle, että sellaista se vaan usein on, ettei niitä parhaiten nukkuvia vauvoja voi osua ihan jokaisen kohdalle.
Meinaan vaan, että kyllä mullakin olisi jo neljä lasta, jos olisin jaksanut. Mutta kun kaksi ekaa oli niin valvottavia ja ensimmäinen muutenkin vaativa, niin pakko vaan oli pitää vähän paussia lapsenteossa ja hengähdystaukoa ihan just sen oman jaksamisen vuoksi.
Että kyllä siinä totuutta on, että lapsia tehdään oman jaksamisen mukaan, ja kun sä kerran oot ne lapses tehnyt, niin varmaan olet silloin jaksamisesikin miettinyt.
Mutta vaikka ajattelenkin vähän samoin kuin nuo jotkut tuttavasi, niin toki mulla on sen verran käytöstapoja, etten menisi toiselle kasvotusten ihan noin suoraan sanomaan.
ja myös valvoi kolmen aiemman kanssa välillä.
Meillä ei lapset ole kyllä putkeen tehty, esikoisella ja toisella lapsella on ikäeroa n. 4v ja toisella ja kolmannella 5v ja kolmannella ja neljännellä ikäeroa 9v. Viimeisin sai alkunsa pillereistä huolimatta, mies halusi, että teen abortin, minä en siihen kyennyt tai sitä halunnut ja siksi mies halusi eron. Todellinen syy tais olla kyllä toinen nainen.
Yritän kyllä olla välittämättä noista kommenteista, mutta heikkoina hetkinä ne satuttaa.
ap
Ja neljännen lapsen jälkeenkö vasta huomasit, että isä ei osallistu??
Ja sinähän toteat juuri, että lapsillasi on pitkät ikäerot ja vain nuorimman kanssa olet joutunut olemaan omillasi.
Sukulaisten, ystävien, naapureiden? Kysyitkö ennen vauvahaaveita, että sopiiko teille, että teen lapsi ja te muut sitten ne hoidatte?
En ole ap, mutta vastaavaa kokenut. Minullakin oli/on auttava mies lastenhoidossa ja lapsistamme kolme on ollut valvottavia tapauksia ja se jatkuva itku on jokaisella kestänyt sen ekan vuoden. Ei siinä kuule paljon auttanut, että isä välillä kerran parissa tai kolmessa viikossa valvoi yön tai kaks vauvan kanssa kun muuten minun oli valvottava ja päivällä taas jaksettava isompien kanssa.
Minäkin valitin väsymystäni ystävilleni, he eivät onneksi todenneet, että itsepäs teit ja koita nyt vaan jaksaa vaan lohduttivat, että kyllä se joskus loppuu jne.
Mutta taidetaan täällä av:lla ja oikeessa elämässäkin monet olla sitä mieltä, ettei siitä väsymyksestä sais valittaa vaan kaikki pitäis kestää hiljaa hammasta purren eikä missään nimessä sais apua pyytää.
Ja sinähän toteat juuri, että lapsillasi on pitkät ikäerot ja vain nuorimman kanssa olet joutunut olemaan omillasi.
Jos ei osaa kieltäytyä liioista töistä, niin kyllä se sitten on ihan oma vika, kun väsyy.