Psykoosi- millaiset tulevaisuudennäkymät?

Ja oli sairaalassakin jonkun aikaa. Sitten myös skitsofrenia. Lääkkeet alkavat nyt kai olla kohdillaan mutta varmaan 3. tai 4. lääke mitä kokeilevat kun edelliset eivät olleet parhaita mahdollisia hänen kohdallaan. Sairaalajaksosta on jo pari vuotta. Että hakemista se taitaa olla ja kokeilemista. Ei sitä hetkessä parannuta isosta jutusta.

Tärkentä on, ttä olet ystävällesi läsnä ja tavoitettavissa. Tokkuraisesta olosta kannattaa jutella hoitavan lääkärin kanssa. Voi olla, että tietyt lääkkeet eivät toimi hänen kohdallaan. Samoin kannattaa tarkkailla painon nousua, finnien lisääntymistä sekä muita sivuvaikutuksia. Tämä yleensä kertoo lääkkeen sopimattomuudesta. Ei ole kenenkään etu jos sairastunut saa lääkkeiden takia huomattavaa lisäpainoa, turvotusta ja muutenkin huonontaa elämisen laatuaan. Läheisn tuki ja tarkkailu sekä välittäminen ovat tärkeintä. Kuvittele itsesi samaan tilanteeseen. Kuinka toimisit? Kannattaa ottaa selville eri vaihtoehtoja, jutella lääkäreiden kanssa, pitää huoli jatkoseurannasta, kuntoutumisesta sekä toipumisesta yleensä. Sairaus on sairaus muiden joukossa. Ei kannata pelätä.

Olen toisella suuntautumisella hoitajana, ja olen aiemmin vähän pyöritellyt silmiäni sille, että miten noista psykoosilääkkeistä tulee tokkurainen olo tai ei ole enää oma itsensä, olen ennemmin ajatellut, että se johtuu sairauden oireista ja siitä, että usein psykoosissa ollaan lääkevastaisia ja kuvitellaan, että kaikki pieni vaiva johtuu lääkkeestä.

Sitten minulle määrättiin unettomuuteen pieni annos yhtä näistä lääkkeistä ja huh huh, mikä olo siitä tuli. Otin lääkettä illalla nukahtaakseni ja ensimmäisenä päivänä maailma pyöri silmissä ja olin ihan "mömmöissä" pitkälle iltapäivään. Ei sitä voinut ottaa illalla, jos olisi ollut aamuvuoro edessä.

Yritän tällä sanoa sitä, että nuo ystäväsi kokemukset lääkkeen vaikutuksesta ovat varmasti ihan todellisia, ja saattavat vaikeuttaa tämän elämää paljonkin. Varsinkin jos on muuten luonteeltaan aktiivinen. Lääkityksen purkua en tietenkään ole ehdottamassa, mutta tiivistä hoitokontaktia ja mahdollisesti terapiaa kyllä. Silloin, kun on tiivis ja säännöllinen hoitokontakti, niin lääkityksen määrää voidaan säätää sillä tavalla, että työssäkäynti onnistuu hyvin ja toisaalta samalla seurata, että palaavatko oireet. Psykoosi voi olla yksittäistapauskin. Kannattaa seurata sairauslomien pituuksia, sillä jos on pitkän ajan poissa työelämästä, ei sinne enää pääse takaisin.

Toisaalta ystävänä voit myös olla läsnä ja tehdä ja puhua asioita, joita olette ennenkin tehneet. Ei kaiken tarvitse pyöriä psykoosin ja lääkityksen ympärillä ja on hyvä, jos ystäväsi elämässä on monipuolista sisältöä, eikä hän identifioidu ensisijaisesti mielenterveysongelmaiseksi tai sairaaksi.

...mutta ajattelisin, että jos itse jaksat, niin voisit vaikka kävelylle lähteä hänen kanssaan, katselemaan kaunista kevättä. Keittää kahvit, käydä vaikka kahvilassa jossain terassilla istumassa (siis kahvilla, alkoholia ei varmaan suositella) jne jne. Takaisin normaalielämään pienin askelin

En häntä kauheasti osannut auttaa. Kyselin aiheesta sen verran, kun katsoin hyväksi. Lääkkeet vetävät tosi tokkuraiseksi ja niistä puhuimme paljon. Yritin pitää koko ajan asennetta, että on vakava sairaus muiden joukossa. Ei enempää eikä vähempää.



Lääkkeitä voi joutua syömään vuosia. Niitä ei myös hetkessä lopeteta, vaan vähennetään vähitellen oloa seuraten.



Ystäväni on pärjännyt tosi hyvin tuon jälkeen, koska on ottanut aivan älyttömän rauhallisesti. Pitkään ei esim. katsonut mitään elokuvia, jotka tekivät häijyä, en tiedä, katsooko edelleen. Mene nukkumaan aikaisin eikä juo mitään. Ulkoilee päivittäin jne. On palailemassa myös työelämään, mikä ei olisi ongelma muuten kuin että nykyajan kova tahti voi olla liikaa. Mutta uskon ja luotan, että ystäväni pärjäilee.



Ahdistus ja pelkotilat lienevät melkoisia. Itse en niissä osannut mielestäni olla tukena. Mutta haluan ajatella, että mun pienet tekstarit silti auttoivat enemmän kuin ei mikään.

Onko hänellä diagnoosi johonkin sairauteen? Skitsofrenia, pipolaar? Akuutti psykoosi voi olla ihan yksittäinen tapaus, joka ei uusiudu koskaan. Auttaa voit olla olemalla edelleen se sama ystävä kuin ennekin.

ihan normaalia oleilua on "harrastettu" ja olen koittanut olla seurana. Jotenkin vaan hämmentää, kun ei oikein tiedä, onko kaveri iloinen vai surullinen, kun usein vaan tuijottaa eteensä... :(

Se varmaan johtuu lääkkeistä..?



ap

Eikä ole ennen ollut vastaavaa, sai vaan pahoja pelkotiloja.



ap

ja tuliko ne ihan yhtäkkiä?

Aloi pelätä melkein kaikkea; ihmisjoukkoja, isoja kauppoja/tiloja, uusia tilanteita... Luuli myös joitakin asioita tosiksi, vaikka olivatkin mielikuvituksen luomia "uhkakuvia".



ap

ennen sairautta? Ettei ollut mitään pelkojuttuja? Muuttuiko elämä jotenkin ennen pelkotiloja?

Eikä ihan lähiaikoina ollut muutoksiakaan, muuttanut oli pari vuotta aikaisemmin.



ap

Ja muitakin hoitoja voisi käyttää, en ala täällä mainostamaan. Mutta vaihtoehtoja on.

Toivottavasti kaveri on ammattilaisten hoidossa. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.

Ehkä nyt kuitenkin kannattaa syödä niitä määrättyjä lääkkeitä?

Mä olin just sairaalassa kuukauden psykoosin takia. Mulla oli psykoottinen mania, sairastan bipolaarihäiriötä. Olen ollut lääkityksellä useamman vuoden ja käyn tällä hetkellä viikottain hoitajan kanssa juttelemassa. Mulla on pikku koululainen, joka ei asu ihan koko ajan kanssani. Mulla lääkkeiden vaihto tekee sekavan olon aina pariksi viikoksi - kuukaudeksi. Oikeita/sopivia lääkkeitä on vaikea löytää. Olen nyt sairaslomalla ja yritän ulkoilla, käydä päivätoiminnassa ja pitää itseni aktiivisena. Yritän pitää säännöllistä päivärytmiä, enkä juo alkoholia. Kahviakin vältän, samoin energiajuomia. Lääkkeitä joudun syömään todennäköisesti loppuelämäni. Niille jotka ovat kiinnostuneita kerron asioistani. Kaverit joille voi soittaa ja kertoa olostaan ovat tärkeitä. On myös mukavaa tavata silloin kun on siihen riittävän hyvä olo ja jaksaa. Jutella on kiva muustakin kuin sairausjutuista. Jos kaverillasi on sotkuinen kämppä/hän ei jaksa siivota, olisi todella ihana teko mennä auttamaan. Yhdessä tekeminen on helpompaa. Jatkosta vielä sen verran, että itse aion palata sairasloman jälkeen töihin. Suurin asia joka pelottaa, on se että on vaikea saada unta ja nukkua kunnolla. Se olisi toipumisessa ja työssä käymisessä niin tärkeää.

Hän itsekin haluaisi vähentää lääkkeiden syöntiä ja lopettaa mahdollisimman pian. Tuntee olevansa "hitaalla".



ap

Lääkäriltä voi toivoa toisen lääkkeen kokeilua. Tärkeää olisi myös saada keskustella ammattilaisen kanssa asioistaan säännöllisesti.

Kun olet noin pitkään lääkkeitä syönyt,osaat varmaan sanoa, voisiko kaverin poissaolevaisuus olla vaan "alkukankeutta"? Tunnetko itse olevasi suunnilleen "normaali", kun hyvä lääke on löytynyt?



Ja kiitos viestistäsi, oli hyvä kuulla asiasta tietävän mielipide. Yritän toimia ohjeittesi mukaan.

Tsemppiä sullekin! :)



ap

Tunnetko itse olevasi suunnilleen "normaali", kun hyvä lääke on löytynyt? ap