En voisi koskaan sietää lapsia, jotka olisivat miehen entisestä avioliitosta.
Näin se vaan on ja onneksi minulle ihan selvää, joten en tule koskaan kiinnostumaan miehistä, joilla on jo lapsia. Onko muita samoin tuntevia?
Kommentit (24)
samana sitten kun tuo "mies" jättää sinut lapsineen...
Kuulostaa tosi kylmältä tyypiltä. Jättää sinutkin tuosta vaan.
Mutta nyt kahden lapsen äitinä yritän ajatella toisin. Ensin nuorena kuvittelin että tottakai pidän lapsista, mutta kun seurustelin hetken miehen kanssa jolla oli jo lapsi, ja joka ilmoitti heti ettei pidä minusta, aloin inhoamaan häntä. Hetken päästä tiesin etten koskaan voisi sietää sitä kakaraa, vaan haluaisin tappaa sen. Erosimme koska touhusta ei olisi tullut mitään. Sen jälkeen en todellakaan katsellut miehiä joilla oli jo lapsia.
Nyt en oikein tiedä mitä ajattelen, kun itselläni on kaksi. En tiedä miten onnistuisin uusperheen äitinä. En ehkä mitenkään.
Mä taas varmistin omien lasteni tilanteen sillä, että otin miehen, jonka tiesin huolehtivan jo saamistaan lapsista. Näin myös meidän lapsilla on suurempi todennäköisyys saada isältään rakkautta ja turvaa ja huolenpitoa. Sä sen sijaan joudut ihan arpomaan, et voi etukäteen tietää, miten mies jälkeläisiinsä tulee suhtautumaan. Onnea arvontaan!
Näin se vaan on ja onneksi minulle ihan selvää, joten en tule koskaan kiinnostumaan miehistä, joilla on jo lapsia. Onko muita samoin tuntevia?
Varmasti vastaat tähän, että ei voi, kun olette olleet yhdessä 16 v lähtien=D
Vähän sama kuin että "en voisi koskaan kiinnostua miehestä jolla ei ole Porschea tai vähintään Audin urheilumallia". Tai "en voisi koskaan kiinnostua miehestä jolla on ruskeat silmät".
Entäpä jos rakastut täysillä mieheen, jolla on lapsia? Mitä sitten teet? Kiellät tunteesi? Otat jonkun huonomman, joka on lapseton?
On minusta vähän eri juttu kun väärän vääriset silmät. En vaan muutenkaan pidä lapsista erityisemmin. Omista varmaan sitten aikanaan kyllä.
tunnustaa tunteensa suoraan, niin tietää sitten valita lapsettoman miehen. Kyllä niitä miehiä maailmassa riittää, niin tottakai ap saa valita mieleisensä.
Ei ole vakituista miestä tällä hetkellä. Olen nuori ja on aikaa vielä katsella.
Nuorena on niin helppo olla ehdoton. Elämä opettaa ja mielikin voi muuttua.
Vuosien päästä ap:kin naureskelee sille, miten nuorena oli asioista ihan toista mieltä.
miestä jolla on lapsia,tai joka on ollut naimisissa, tai on ulkomaalainen. Sitten rakastuin ulkomaaliseen eronneeseen mieheen, jonka lapset ja suomalainen ex asuivat Suomessa. Oli muuttanut perässä, että saattoi tavata lapsiaan (oli myös työpaikka).
Olemme olleet yhdessä liki 20 v, lapset on aikuisia, ja minulla on ihana, laaja perhe, johon kuuluvat myös miehen lapset "perheineen". Vuosien myötä olen kiintynyt miehen lapsiin kovin ja viihdyn heidän kanssaan.
sellaisista lapsista, jotka olisivat sun entisestä avioliitosta.
Siis ap:lla ikää 25 v. Joten kyllä tässä iässä jo tietää mitä haluaa ja mitä ei halua.
mut odota ap 10-15 vuotta ja kato ootko vielä samaa mieltä. Elämää ei aina voi suunnitella ihan pilkulleen etukäteen...
On itsekkin ollut lapsi joskus. Lapsiviha johtuneen siis onnetomasta lapsuudesta.
Ymmärrettävää ettei pidä kaiksita lapsista, mutta kaikkien leimaaminen ei ole normaalia.
Ap ei siis varmaan hyväksy muitakaan ryhmiä. Eli kaikki mustalaiset varkaita, kaikki arabit terroristeja jne
Ei tarvitse olla lapsivihaaja vaikkei viihdykkään lasten kanssa. Ei ole helppoa jakaa rakastamansa mies vieraiden lasten kanssa ja kestää heitä yhteisessä kodissa, jos ei tunne mitään mielenkiintoa heitä kohtaan.
Lasta ei täällä tuomita syntyperän, perhetaustan, elämänhistorian tai muunkaan perusteella. Kaikki lapset ovat tärkeitä ja rakastettuja.
Kaikkia ei vaan lapset kiinnosta. Varsinkaan vieraat. Ja onhan se tos, että elämä on paljon helpompaa kun on vain minä, sinä ja yhteiset lapset. Ei tarvitsee välittää jonkun ex:än ja miehen lasten mielipiteistä ja elämästä.
Siis ap:lla ikää 25 v. Joten kyllä tässä iässä jo tietää mitä haluaa ja mitä ei halua.
mut odota ap 10-15 vuotta ja kato ootko vielä samaa mieltä. Elämää ei aina voi suunnitella ihan pilkulleen etukäteen...
Siis ihan oikeasti, kirjoita tuo paperille ja lue 15 vuoden päästä.
* 42v*
...elleivät sinne mahdu muut kuin omat lapset. Kyllä elämä opettaa vielä ap:täkin. Muutamat meistä ehtivät elämän korkeakoulussa jopa niin pitkälle, että rakastavat maailman kaikkia lapsia.
oli lapsena äitipuoli, joka vihasi minua.
T. Nykyinen psykiatrin asiakas
ei olekkaan lastensa kans tekemisissä vaikka joutuuki maksamaan elarit mikä on törkeää!! Mut luojan kiitos ei ole lastensa kans tekemisissä!