Lue keskustelun säännöt.
"Liian kiltti" 3-vuotias
20.05.2010 |
Meillä on ujohko 3-vuotias poika, joka ei osaa oikeastaan ollenkaan puolustautua ollessaan muiden, varsinkin vähän oudompien, lasten kanssa tekemisissä.
Esimerkkejä : Puistossa antaa pienempienkin ottaa lelut pois kädestä ja katsoo sitten vierestä kun muut lapset leikkivät hänen leluillaan. Tänään meni liukumäen alle leikkimään ja mennessäni katsomaan mitä siellä tapahtuu, istui poika siellä toisen lapsen muksittavana eikä puolustautunut ollenkaan.
Miten ihmeessä saan rohkaistua lasta puolustautumaan, mutta kuitenkin käyttäytymään kivasti muiden lasten kanssa? Tuossa muksimistapauksessa sanoin pojalle että hänen olisi pitänyt pyytää toista lasta lopettamaan ja lähteä pois tilanteesta. Enhän kuitenkaan voi tai edes halua opettaa häntä vastaamaan lyöntiin lyönnillä.
Liittyyköhän pojan käytös huonoon itsetuntoon? Mitenhän sitä saisi parannettua? Kotona ja tutussa porukassa hän on kyllä iloinen vesseli ja osaa myös kapinoida ja raivotakin.
Kommentit (14)
lähti lapiot käsistä, eikä koskaan tapellut. Tuntui siltä, että antoi lapion lähteä ja jäi sitten katsomaan, mitä se toinen leikkijä keksi sillä tehdä. :D Ei siis yleensä ollut moksiskaan.
No, muutamaa vuotta myöhemmin ystävystyi päiväkotikaverin kanssa ja alkoivat painia. Oli välillä hurjankin näköistä, mutta tiesivät toistensa rajat ja pitivät hauskaa. Kouluun mennessä oli taas vähän hiljaisempaa ja ip-kerhossa poika oli se, joka luki 5 h putkeen Aku Ankkaa sohvalla. Koulussa myös ihmetteli niitä jotka riehuivat, huusivat, kaatoivat pulpetteja tai nälvivät opettajaa.
Nyt poika on varsin tasapainoinen 10-vuotias, oikeudentajuinen, hyvä kaveri ja luotto-oppilas koulussa. On myös innostunut esiintymään koulun juhlissa, koska on löytänyt sen oman taitonsa (josta ei siis tosiaan näkynyt merkkiäkään päiväkotiaikoina). Kaveripiiri on vankka.
Niin ja tänään oli kotiin tullessan ihan normaali esimurrosikäinen mörökölli, joka osasi puhua vain yksisanaisia lauseita ja alkoi piristyä vasta kun paistoin lettuja. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan harjoiteltu itsensä puolustamista siis sanallisesti ja omien rajojen asettamista. Joo, on tosi vaikeeta ja joskus osaa toisinaan taas ei. Mutta harjottelua vaan. Eli miten sanoa napakasti EI!
Tsemppiä teille. (Musta tää on paljon haastavampaa kuin kasvattaa lasta, joka osaa tarvittaessa tönäistä takaisin. Enhän mä nimittäin voi opettaa lapselle, että löy takaisin vaikka tiedän että todennäkösesti se auttais)
Meillä on kolme poikaa ja leikki on eri asia kuin kiusaaminen.
Pitää jumankauta aikuisen puuttua kiusaamiseen! Tai jos viedään kädestä.
Ehkä lapsellesi lelu on yhdentekevä jos ei lelun menetys haittaa, muksittavana oleminen tuntuu kummalta.
En anna lapsieni muksia toisia (leikin kyllä erottaa).
Oletko paljon antamassa lapselle ohjeita? Vai katsotko itsekin hiljaa sivusta?
rauhallisia ja leppoisia. Tokihan se on hyvä asia, mutta kuten sanoit, aina liika kiltteys ei ole hyväksi.
Kannattaa opettaa lapselle aina tilanteen tullessa, että omasta kädestä ei tarvitse antaa lelua, jos se on oma, ja on leikki kesken. Otat vaan lelun takaisin sen ottaneelta lapselta niin, että omasikin näkee, ja selvitä siinä samalla kummallekkin miksi toisen kädestä ei saa lelua viedä. Kummallakin on opittavaa siinä tilanteessa. Esim. "kuules Kalle, tämä lelu oli nyt Villellä, ja leikki oli kesken, toisen kädestä ei saa viedä lelua ilman lupaa, koska toiselle tulee paha mieli. Ethän sinäkään halua, että sinun kädestä viedään lelu!?"
Samoin lyömis/riita tilanteissa, mennään vaan rohkeasti tilanteeseen, ja kerrotaan mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Omalle lapsellesi muistat kertoa, että kukaan ei saa lyödä häntä, ja siitä pitää heti sanoa äidille tai muulle aikuiselle.
Löikö toinen oikein tosissaan vai oliko jotain leikkiä? Aika inhottavaa silti. Omalle lapselleni sanon usein, että hän ei saa lyödä ketään eikä satuttaa ketään eikä kukaan saa satuttaa häntä.
Enpä oikein osaa auttaa. Muista kehua poikaa kun toimii hienosti ei esim. lyö, mutta kerro, ettei kukaan saa lyödä häntäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että kädestä viety lelu on yhdentekevä, jos pojalla on itsellään leikit kesken ja jää sitten kokonaan ilman lelua.
Puutun noihin lelujen viemisiin ja tietenkin muksimiseenkin, jos näyttää siltä että poika ei itse osaa tehdä asialle mitään. Toisaalta yritän olla puuttumatta liikaa, koska pitäähän pojan jossain vaiheessa itsekin oppia puolustautumaan. Viimeistään sitten koulussa.
Ei toinen lapsi varmaan kovaa lyönyt, koska poikaani ei näyttänyt sattuvan. Tilanne oli kuitenkin selvästi epämiellyttävä. Poika oli onnettoman näköinen ja sanoi minut nähdessään että "poika lyö".
Huoh! On tämä lapsen kasvattaminen tällaista tasapainoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että kädestä viety lelu on yhdentekevä, jos pojalla on itsellään leikit kesken ja jää sitten kokonaan ilman lelua.
...eihän se yhdentekevää ole, ja pitää toki puuttua jos näkee, jo myös sen toisenkin lapsen tapakasvatuksen vuoksi. Sanoinpahan vain, että meidän pojalle siitä ei tuntunut jäävän mitään traumoja, vaikka päiväkodin väestä osa oli kovastikin huolissaan asiasta. On nyt edelleen 10-vuotiaana sellainen, että tykkää jakaa tavaransa kavereiden kanssa, mutta oppi ajan myötä huolehtimaan omista kamoistaan, eli ei anna ottaa ilman lupaa, eikä anna kamoja kenenkään hajotettavaksi.
Että ei se lapsi siitä rikki mennyt, että päiväkodissa lähti lapio kädestä tai oli ns. helppo kohde motata, koska ei lyö takaisin. Tuo on nyt yksi syy sille, miksi poika on suosittu: ei varmana lyö ketään. Osa pojista hakkaa miten sattuu ja lyövät ihan tosissaan, mutta eivät lyö tuota meidän poikaa, eikä meidän poika lyö muita. Leikkivät kuitenkin yhdessä hyvinkin vauhdikkaita leikkejä ja pelejä, eli ei poika jää kädet suorina seisomaan. Tänäänkin tuli kotiin jalat ihan puskan raatelemina.
Eihän tuossa nyt ole sen kummempaa kuin luonne-eroista kyse. Siitä päiväkodin kevätjuhlassa takarivissä tuppisuuna seisovasta nössökästä voi muutamassa vuodessa kasvaa koulun ykköskitaristi, joka vetää kevätjuhlassa raivokkaan soolon.
Tärkeintä, että annat lapselle olla tilaa olla oma itsensä, juttelet ihmisten käyttäytymisestä ja ohjaat hellävaraisesti. Älä ole huolissasi, jos lapsi ei itse ole huolissaan, itkuinen tai negatiivinen.
pojilleni koska pidän yhä jöötä ja esikoinen menee esikouluun! :)
Aika kylmää kyytiä jos parivuotiasta karaistat kouluelämää varten. :(
Yhden lapsen äitinä ei ehkä huomaa että joku "kontakti" ei ole kiusaa vaan lapsi joka törmää saattaa vaan leikkiä raisummin, ilman että tämä kiusaa.
Olisiko lapsesi voinut olla tiellä esim. joku laskemassa mäkeä?
Meillä on joskus lapset saattanu leikkiä lelulla ja päättääkin antaa sen jollekin leikitettäväksi tai jos joku ottaa lelun niin sitten vaihtaakin toiseen, ei ne lelut ole aina niin tärkeitä vaikka vanhemmat niin joskus saattaa ajatella ja joskus taas lapsi on tarkkana ettei HÄNEN leluun kukaan koske, vaikka ei sillä itse leikkisi.
Vaikka puistoon mennään lelujen kanssa, niin ehkä lapsestasi onkin hienoa vaan päästä ulos, keinumaan ja muuta kuin että istuu hiekalla ja kaivaa kuoppaa?
Minua ei sinänsä haittaa jos lapseni leikkii jollain lelulla ja joku sillä haluaa leikkiä, jos lapseni ei halua sillä leikkiä niin ei tartte. Pöhköä se on alkaa keuhkoamaan toiselle lapselle jota lelu kiinnostaa ja antaa lelu takasin sille jota lelu ei oikeastaan nappaakaan (enkä nyt tarkoita että annan lapseni ottaa toisen kädestä) koska näitä tilanteita tulee joskus puolihuolimattomastikin eteen jos ei näe koko tilannetta.
Siksi kannattaa opettaa että sanoo ei tai anna tms.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli toivoa on.
Pohjimmiltani kai pelkään että pojasta tulee koulukiusattu, hyljeksitty tms.
Olin itse lapsena ujo ja arka, joten ehkä tilanne senkin vuoksi ahdistaa minua niin paljon.
AP
Siis lastasi lyödään ulkona ja lapsi vaan ihmettelee kun häntä lyödään?
No ei tainnut oikeasti kukaan LYÖDÄ?
Jos tilanteesta tulee lapselle ahaa- elämys: toi löi mua, eikä se että joku satuttaa. Lyöminen sattuu!
Puhutteko te oikeista asioista? Meillä pojat joskus vääntää aika pahastikin, ilman että se menee leikistä vielä ohi ja satutetaan.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sitten tarkkaan ehtinyt nähdä minkä "asteista" lyömistä se oli, koska tosiaan olivat liukumäen alla, jonne sai näköyhteyden vain kyykkimällä vieressä ja tilanne meni ohi, kun lapset näkivät minut.
Alunperinkin menin liukumäen alle katsomaan, koska pojan kaveri tuli sanomaan että poikaa lyödään.
Mutta ei poika tosiaan itkenyt tms.
AP
Kuulostaa vähän siltä että olet itse yhtä avuton kuin poikasi- TOTTAKAI menet puolustamaan poikaasi jos hän ei itse osaa!
Eli tilanteessa kun lelu viedään kädestä-niin ihmettelen vaan että mitä itse teet-annat sen siis tapahtua?
MENE sanomaan lelun ottajalle että se oli poikasi lelu ja annat sen pojallesi takaisin, ja sanot pojallesi ettei hänen tarvitse antaa leluja pois! Jos hän ei osaa puolustautua,niin opeta häntä hyvä ihminen!
Samoin jos tiedät ettei hän lyönneiltäkään puolusta itseään niin SEURAAT sitten tarkemmin pihalla miät siellä tapahtuu ettei tuollaista pääse tapahtumaan!
Jos annat vaan kaiken tapahtua,hänestä voi tulla entistä arempi.
Joillekin lapsille pitää opettaa "kädestä pitäen" miten noissa tilanteissa toimitaan. Eli olet joka tilanteessa itse mukana!
Meidän ongelmana kun on 3-vuotias poika joka käy muksimassa niitä kilttejä lapsia...