Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tarhan terroristi lapsi, tekisi mieli löylyttää vanhemmat!
20.05.2010 |
Tyttäremme ovat päiväkodissa, eri ryhmissä. Isomman tyttären ryhmässä on yksi poika joka on oikeasti ihan kauhea riiviö/hirviö!
Hän lyö, puree, potkii, raapii, tukistaa ja kiusaa jatkuvasti muita lapsia! Asiasta on puhuttu opettajien kanssa ja he sanovat olevansa voimattomia tämän lapsen kanssa sillä hänen vanhemmat eivät ota kuuleviin korviinkaan päiväkodin opettajien sanomisia heidän pojastaan. Kaksi kertaa olen saannut todistaa kun tämän pojan äiti yrittää pukea poikaansa, poika heittää äitiä kengillä, lyö ja huutaa äitiä huoraksi, äiti vain hyssyttelee ja sanoo että noh noh ja älähän nyt! Sain hillitä itseni etten sanonut sille äidille että kuinka voit antaa lapsesi käyttäytyä noin!! No tänään sitten kun hain tyttöjäni kotiin niin siellä oli päikodin piahlla tilanne päällä, tarvittiin KOLME hoitajaa kantamaan tämä poika sisälle rauhoittumaan kun poika oli käynnyt pienten puolella antamassa kepistä pienemmille lapsille niin että yhdellä pienellä pojalla vuosi kasvoista verta, tämä poika huusi samalla kun opettajat häntä sisälle kantoivat että mä olen teidän pomo, te tottelette mua tai mä tapan teidät! Siis oli niin kauheaa kuultavaa ettei tosikaan.
Siinä sitten yksi opettaja purskahti itkuun ja meni aidan viereen vetämään henkeä, enkä ihmettele ollenkaan!
Poika kuulemma kurittaa muita lapsia päivittäin, ei kunnioita opettajia ollenkaan, on rikkonut ikkunan kaksi kertaa kivittämällä, yrittää jatkuvasti karata ym. siis todellinen ongelma!
Itse en ikinä antais lapsen käyttäytyä noin että hyssytellään vain kun lapsi huorittelee, tuskin kovin moni muukaan?!
Meillä tytöt ovat sanoneet pelkäävänsä tätä poikaa ja onko se nyt ihmekkään.
Päiväkodin johta on sanonut aiemmin että tämän pojan kotoa ollaan haluttomia yhteistyöhön joten ovat aika tyhjän päällä tehdäkseen asialle mitään..siis eikö tuollaista öykkäriä voisi potkaista pihalle päiväkodista?
Kommentit (120)
mutta kuten joku sanoi, silloin jos lapsi kohtelee toisia huonosti, haukkuu, lyö, puhuu kamalia juttuja jne. ei aina voi laittaa sitä sen piikkiin, että vanhemmat ovat voimattomia, eivätkä osaa tukea lasta riittävästi.
Toki noissa tilanteissa se malli toki usein tulee kotoa, esim. isä puhuu rumasti äidille tms.
Toisaalta sitäkään ei voi kieltää, että toisinaan vaan ihan oikeasti ongelma on se, ettei lapselle ole asetettu rajoja, ei kielletä, ei puututa lyömiseen jne. Kaikki vanhemmat vaan ei ymmärrä, että se rajojen asettelu ja kasvattaminen täytyy aloittaa ihan pienestä pitäen, esim. useimmilla 1-2-vuotiailla on vaihe joilloin suutuspäissään purevat, tönivät tai lyövät. Yleensä tämä loppuu hyvin pian, kun lasta kielletään. Mikäli lasta ei kielletä, ei lapsi ymmärrä, että se on väärin, ja ei mene kauankaan, kun ongelma on jo syntynyt. Olen työssäni, lasten kasvatus ja hoitoalalla usein törmännyt siihen, että vanhemmat pitävät esim. 3-vuotiasta "niin pienenä, ettei se vielä ymmärrä", tai "on me yritetty puhua siitä, ettei saa lyödä toisia, mutta ei meidän "Kalle" vielä ymmärrä". Tosi asiassa vanhemmat eivät vain puutu riittävän jämäkästi tilanteeseen.
Jos rajojen asettaminen, kieltäminen ja ylipäätään tilanteisiin puuttuminen aloitetaan vasta joskus 3-4-vuotiaana, se alkaa olla paljon vaikeampaa, ja jos herätään huomaamaan vasta 5-6 vuotiaana, että lapsi on "ihan mahdoton", eli ei vaan yksinkertaisesti olla asetettu niitä rajoja aiemmin, ollaan jo syvällä suossa.
Tietenkään ei ketään kasvateta pelkillä kielloilla, rajojen asetteluilla jne, vaan rakkautta, hellyyttä ja ymmärrystä täytyy olla samassa suhteessa, mutta kun pelkät jälkimmäisenä mainitut eivät riitä, se yksinkertainen sääntö pitäisi muistaa, että "rajat ovat rakkautta!"
Ja kyllä, kieltää saa ja pitääkin kun on aihetta.
Huutaminenkaan ei maata kaada, eikä tiukat otteet, jos niitäkin tilanne vaatii. Kun tilanne alkaa olla jo kovin paha, ja lapsi täytyy vaikka ottaa huostaan, ääritapauksissa sijoittaa perhekotiin, niin kyllä siellä ne rajat ja tiukat säännöt viimeistään asetetaan, paljon rakkautta, lämpöä ja ymmärrystä, mutta myös tiukat rajat ja säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun pojallani todettiin vasta murrosiässä "neurologinen diagnoosi" vaikka olin hakenut apua aiemmin niin kukaan ei uskonut koska oli niin "normaali". Sitä ennen oli järjestänyt lukuisat kohtaukset julkisilla paikoilla ja ihmiset varmaan ajattelivat että huonosti kasvatettu. Vasta kun lopetti koulunkäynnin tyystin yläasteella niin pääsi tutkimuksiin, ainakin osittain.
Siskoni lapsella on myös diagnoosi ja käyttäytyy myös kuin "huonosti kasvatettu" vaikka kasvatuksella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Ilmeisesti et ymmärrä asiasta mitään, kenellekään ei anneta diagnoosia pelkästään sillä perusteella että "käyttäytyy huonosti". Diagnoosia varten tehdään testejä joissa ilmenee toimiiko henkilön aivot normaalisti vai eri tavalla kuin "normaaliaivot".
kun kyse on yleensä vaan siitä, ettei lasta ole kodissa pantu kuriin! On helppo esitellä lapsensa "erityislapseksi", kun tosiasiassa ei vaan osaa kasvattaa.
Uskon että monen av-mammankin "erityislapset" ovat kasvatuksen puutteen tulos!Tuollainen kakara pellolle päiväkodista. Käsittämätöntä, että toiminnan annetaan jatkua ja aikuiset ihmiset siellä on hoitajina..
kun kyse on yleensä vaan siitä, ettei lasta ole kodissa pantu kuriin! On helppo esitellä lapsensa "erityislapseksi", kun tosiasiassa ei vaan osaa kasvattaa.
Uskon että monen av-mammankin "erityislapset" ovat kasvatuksen puutteen tulos!Tuollainen kakara pellolle päiväkodista. Käsittämätöntä, että toiminnan annetaan jatkua ja aikuiset ihmiset siellä on hoitajina..
Jos olisikin noin helppoa.Kurittoman lapsen kohdalla ei useinkaan ole kurin puute vaan rakkauden puute. Lapsi joka kokee itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi tekee kaikkensa että yhdessäolo olisi läheisten kanssa mukavaa koska haluaa tuntea tätä hyvää yhdessäoloa.Lapsi joka kokee itsensä huonoksi ja pahaksi joka ei koe että hänestä välitetään, ei olla läsnä kun apua tarvitaan jne. Tällainen lapsi on omien kiukun ja huonommuudentunteiden johdattelema, eikä muuhun pysty."Pellolle"heittäminen ja kurittaminen ei anna toivoa paremmasta elämästä.Mutta totta on päiväkodin iso lapsiryhmä ei ole oikea paikka näille avuttomille raivokkaille lapsille.
Ikäänkuin vanhemmille kertominen (tietävät varmasti jo, ja lapsi on varmasti jo osittaisessa hoidossakin) ja keskenään juoruaminen ja ryhmästä sulkeminen auttaisi tuota lasta, joka on siis "terroristi".
Hyvin menee, AV. Onneksi täällä on muutama fiksumpikin kommentti.
epäilen myös että kotona on hullu isä, äiti ja lapsi tarvitsevat molemmat apua. Meidän kersat ei edes tiedä huora-sanaa, ja kotoa tuollaiset kielenkäytöt tuon ikäisillä opitaan.
1) lapsi tuskin on automaattisesti ADHD jonkun nerokkaalla kyökkipsykologiadiagnoosilla (itselläni on ADHD-poika eikä käyttäydy noin! Ei ADHD tee lapsesta automaattisesti ilkeää narsistia, vaan enemmänkin sellaisen harkitsemattoman Vaahteramäen Eemelin)
2) tyttäreni ryhmässä oli vastaavan lailla käyttäytyvä poika. Löi sitten tytärtäni ja tyttö pelkäsi mennä sen jälkeen tarhaan, tarhan tädit sitten valitteli, että sen pojan äiti ei laita sitä lasta kuriin, voi voi. Selvä, ajattelin. Yhtenä aamuna kun toin tyttöä tarhaan, tämä poika oli yksin eteisessä. Menin kyykkyyn, otin sitä mukulaa hartioista, katsoin tiukasti silmiin ja sanoin: jos sinä vielä kerran kosket meidän K:....aan, niin tiedä se, että sinä päivänä minä otan sinut polvilleni ja annan sinulle selkääsi! Minä en ole mikään kiltti äiti! Paina nyt se mieleesi että jos itketät K:ta, itket lopulta itse!
Se tehosi. Penska lähti parkuen paikalta: "Mä en tykkää sun äidistäsi". Tuskinpa olisin tuota lasta lyönyt, mutta mistäpä se sen tiesi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä huorittelee, varmaan hakkaakin lapsen äitiä. Tosin Suomessahan ei saa puhua miesten tekemästä perheväkivallasta (hyshys!) koska miesasiamies suuttuu ja alkaa riehua sitä kuinka suomalainen nainen on maailman huonoin ja väkivaltaisin nainen ja pian keskustelu on väännetty pois koskemasta miesten käytösongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2) tyttäreni ryhmässä oli vastaavan lailla käyttäytyvä poika. Löi sitten tytärtäni ja tyttö pelkäsi mennä sen jälkeen tarhaan, tarhan tädit sitten valitteli, että sen pojan äiti ei laita sitä lasta kuriin, voi voi. Selvä, ajattelin. Yhtenä aamuna kun toin tyttöä tarhaan, tämä poika oli yksin eteisessä. Menin kyykkyyn, otin sitä mukulaa hartioista, katsoin tiukasti silmiin ja sanoin: jos sinä vielä kerran kosket meidän K:....aan, niin tiedä se, että sinä päivänä minä otan sinut polvilleni ja annan sinulle selkääsi! Minä en ole mikään kiltti äiti! Paina nyt se mieleesi että jos itketät K:ta, itket lopulta itse!Se tehosi. Penska lähti parkuen paikalta: "Mä en tykkää sun äidistäsi". Tuskinpa olisin tuota lasta lyönyt, mutta mistäpä se sen tiesi...
Satun tuntemaan yhden vaikeamman lapsen, jota on täysin turha uhkailla millään selkäsaunalla, koska a) uhkaus unohtuu alle minuutissa, ja b) sitä selkäsaunaa ei kuitenkaan kukaan anna. Lapsen käytökseen uhkailut eivät vaikuta mitenkään.
tarvitsee tukitoimia, ei hänen paikkansa ole tavallisessa päiväkotiryhmässä.
Pienryhmässä (ja koulussa pienluokassa) oikeiden tukitoimien avulla hänestä saattaa tulla ihan yhteiskuntakelpoinen kaveri.
Ystävälläni on vastaavanlainen lapsi. Tämä lapsi oli aikanaan pk:ssa erityisryhmässä, eskarin kävi erityisryhmässä ja nyt on pienluokalla koulussa. Tämä lapsi on käynyt monenlaisissa terapioissa ja on selvästi hyötynyt saamastaan tuesta ja avusta.
Nyt 10-vuotiaanä hän ei enää lyö äitiään eikä toisia lapsia, vaan osaa jopa olla auttaa toisia tarvittaessa.
Ei tämä ystävän lapsi halunnut olla 'hirviö' silloinkaan kun niin käyttäytyi. Ei hän edes tiennyt miksi oli semmoinen. Oikeasti hän haluaa olla samanlainen lapsi kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakaan jos poika käyttäytyy noin kuin ap kuvaili häntä ei millään selkäsaunalla pelotella!
Poika joka lyö pienempiään kepillä verelle, ei tosiaan pelästy mistään selkäsaunalla uhkailusta ja lähde poraten pois.
Se tehosi. Penska lähti parkuen paikalta: "Mä en tykkää sun äidistäsi". Tuskinpa olisin tuota lasta lyönyt, mutta mistäpä se sen tiesi...
Äitini käytti tällaista häirikkölasta ns saunan takana, ei lyönyt mutta kertoi mitä kaikkea mukavaa hänelle tehdään jos ei lopeta. Käytös rupesi vähitellen muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin ilman rajoja kasvanut lapsi... :(
kuin ilman rajoja kasvanut lapsi... :(
Lisäisin vielä ja ilman rakkautta.Kun lapsia kasvatetaan vain kurilla ja rajoilla ilman rakkautta on lopputulos aivan yhtä pelottava.
Me ihmiset ymmärrämme usein paremmin koiranpennun tai hevosen "lapsuuteen" liittyviä tarpeita ja seurauksia jos näihin tarpeisiin ei vastata.Esim
Ymmärretään että koiranpentua ei saa jättää yksin ensimmäisen vuoden aikana, koska tulee turvattomaksi eikä ihmisiin luota. Sveitsissä jopa tehdään eläinsuojeluilmoituksia koiranomistajista jota jättävät pennun yksin päiväksi.
Ymmärrämme että jos koiraa tai hevosta kasvattaa vain kurilla ja rajoilla ilman eläimen tarpeiden kunnioittamista silloin eläimestä tulee arvaamaton ja jopa vaarallinen silloin kuin alistaminen ja kuri ei ole riittävää. Nämä eläimet eivät koe ihmisiä luotettavina eikä yhdessäoloon liity hyvää oloa eivätkä ne pyri olemaan ihmiselle mieliksi koska ne ovat heille tärkeitä.
Pienen lapsen kehitys ja kasvu näissä samoissa olennaisissa asioissa ei eläimistä paljoakaan eroa.
Pieni taapero tarvitsee läheisen ihmisen tukea ja turvaa vielä pitkään että oppisi olemaan omillaan.
Vaihtuvat aikuiset päiväkodin isossa ryhmässä eivät pysty useinkaan tarvittavaa apua taaperolle tarjoamaan. Emme me koiranpentuakaan päivittäin veisi isoon kenneliin vaikka henkilökunta olisi kuinka koulutettua.
kyllä toisia lapsia häiriköivän ja vaarallisesti käyttäytyvän lapsen edun edelle. Tällaisessa tapauksessa minä huolehdin omasta lapsestani ja ongelmalapsen asioista huolehtikoon omat vanhemmat, lastensuojelu, erityistyöntekijät, tarvittaessa lastenpsykiatri.
Jokaisesta toisille lapsesta vaarallisesta tapahtumasta KIRJALLINEN, PÄIVÄTTY ilmoitus päivähoidosta vastaavalle, lastensuojeluun ja poliisille. Ja tämä siis kaikkien vanhempien toimesta. Jos ei tämä auta, sitten vanhemmat yhteisrintamaan ja päivähoidosta vastaavalle KIRJALLINEN vaatimus järjestää lapsille turvallinen hoitopaikka eli joko ongelmalapselle kokopäiväinen avustaja ja kaikki muut apukonstit, siirto sellaiseen yksikköön, jossa nämä konstit käytettävissä tai kaikille muille lapsille uusi hoitopaikka. Vaatimusta tehostamaan seuraavana askeleena lasten otto kotihoitoon ja kunnalle tullaan laittamaan lasku palkattomasta virkavapaasta siltä ajalta, kun hoitopaikka tai ongelmalapsen hoito järjestyy. Se on raha, joka puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erityislapsi tai ei. Mitään tietoja lapsesta ei saa kertoa muiden lasten vanhemmille. Ja erityisryhmään siirtämisestä: se ei onnistu ilman, että lapsella on jonkinlainen lausunto, koska tämän tyyppistä lasta ei voida laittaa integroituun ryhmään ns. tukilapseksi. Mikäli perhe ei lapselle halua tukea, ei sitä voida erityisryhmässä tarjota vaan lapsi pysyy nykyisessä ryhmässä.
Onhan se totta, mutta oletko ajatellut, että lapsen vanhemmat olisivat voineet antaa luvan tähän kertomiseen.
ja on päiväkodin pienryhmässä. Harjoittelee sosiaalisia taitoja, ei siis osaa ikätasonsa mukaisesti hoitaa kaikkia tilanteita kuten pitäisi. Kun hermostuu leikkiessä kaveriin tai häntä ärsytetään, saattaa tönäistä tai huutaa kovalla äänellä "ei", on myös kova komentamaan muita, jos nämä eivät käyttäydy sovittujen sääntöjen mukaan.
Ei kuitenkaan ole tahallaan agressiivinen tai hyökkäile muiden päälle.
Päiväkodissa yrittävät valvoa hänen ja muiden leikkejä, mutta eivät kuitenkaan aina 100% ole näkemässä tapauksia.
Nyt sitten eräs lapsi siirretään tästä ryhmästä toiseen ryhmään, koska lapsen vanhemmat tätä pyysivät, ilmeisesti lapsi on alkanut jotenkin reagoimaan tai alkanut pelkäämään lapsemme käytöstä.
Kuitenkin päiväkodin kertoman mukaan lapset tykkäävät leikkiä keskenään ja hakeutuvat siis kumpainenkin itsenäisesti leikkimään toisen kanssa. Ovat hyvin samantyyppisiä käytökseltään jne. Välillä tulee riitoja, mutta aloittavana osapuolena ei ole aina meidän erityislapsi. Myös toinen lapsi saa raivareita ja meidän lapsen kertoman mukaan harmistuu myös helpohkosti ja saattaa tällöin läpsäistä itseään(!) otsaan harmistumisen eleenä (en osaa kuvata muuten kuin "spedemäisellä" eleellä).
Harmittaa todella paljon, että meidän lapsen käytös ja erityisyys on aiheuttanut toiselle perheelle näin paljon murhetta, mutta kun en itse ole paikalla eikä meille tietenkään ole kerrottu tämän toisen perheen asioista, en tiedä koko tarinaa. Miten lapsi kokee nämä tilanteet tai miten hän kenties on reagoinut kotona (nukkumisongelmiako? onko alkanut pelätä?)
Meillä lapsi on aikanaan käynyt toimintaterapiat ja psykologit, mutta mitään varsinaista apua ei ole muuta kuin ajatus, että kun kasvaa niin oppii. Kouluunsiirtyminenkin hirvittää aikanaan.
Meillä siis me erityislapsen vanhemmat olemme valmiita tekemään kaikkemme ja pyrimme keskustelemalla lapsemme kanssa ja kertomaan, miksi ei saa töniä ja käyttää kovaa ääntä.
En kuitenkaan tiedä, mitä muuta voimme tehdä! Ei ole mahdollisuutta jäädä kotiinkaan lasta hoitamaan eikä lapsi opi "tavoille", jos hänet eristetään kaikista muista. Meidän tilanne ei kuitenkaan kuulostanut ihan niin pahalta kuin ap:n päiväkodissa.
Mitä vaan tekisin jos voisin, että tilanne päättyisi ja poika "parantuisi". Ei ole helppoa meilläkään... :(
Ne on aina ne MUIDEN KAKARAT, eihän av-mamman
omat mussukat semmosta....Voitko sinä sanoa että tuo muka kuulostaa normaalilta lapsenlta tai normaalilta äidin käytökseltä?
Vai onko kyseessä oma mussukkasi?
kuinka monella tässä ketjussa meni kakkosen viestin tarkoitus aivan täysin ohi.
Käsittääkseni tällä pojalla vain ei ole äitiä. Hoitajat täysin voimattomia. Tämä poika oli poikani ryhmässä viime vuoden. Oli jo huhua että vaihtaisi johonkin "häiriintyneiden" tarhaan, mutta eilen kuulin että saa kaksi paikkaisuuden meidän tarhasta. Todella ongelma riiviö ja saisi mennä muualle!
Sori vaan. Ja tarhan on siis heppari
heh heh, meidän nico.petteri nyt löi teidän poikaa, heh heh, nico-petteri varasti toisten lelut, kaatoi vauvan maahan, löi ja potki, puri äitiään ...
ja vanhemmat NAURAA ?!
Kyllä uskon että tarhan terroristilapsellakin on yksinkertaisesti huono kuri ja varmasti muutakin kamalaa meneillään omassa kodissaan, ei kai se muuten noin käyttäytyisi. Lapsi parka.
Mutta siis näitä on niin paljon nykyään, ei osata käyttää maalaisjärkeä ja asettaa rajoja. Nyt vähän aikaa sittenhän isä, joka antoi lapselle luunapin, sai sakkoa ?! En nyt tässä tarkoita tukevani lasten hakkaamista, mutta ainakin omassa lapsuudessani ( josta ei edes ole kovin kauaa ) luunappi oli täysin normaali rangaistus.
Raja se on hyssyttelylläkin, liika on liikaa kaikin päin.
Alue: Aihe vapaa
Toivoisi niin että lasten ja vanhempien ongelmat jo nähtäisiin taaperoryhmässä, koska ne todella ovat silloin jo tavallisesti nähtävissä. Silloin asian korjaaminen olisi vielä aivan toisella tavalla mahdollista. Taaperon kehitykseen liittyvät takkuilut jäävät huomaamatta kun lapsi on vielä aikuisten "hallittavissa". Kun ongelmat sitten vaan mutkistuvat ja kasvavat ovat ne usein jo sitä luokkaa 5v:n kohdalla että auttaminen päiväkodissa on melkein mahdotonta. Kun tämän lisäksi ei selkeätä jatkuvaa yhteistyötä auttavan tahon, vanhempien ja päiväkodin välillä ole jää lapsi tavallisesti ilman apua, säilöön jossa aikuiset yrittävät hillitä ja hallita lapsen tunnepurkauksia (usein varsin huonoin tuloksin)ja se mikä tärkeintä jää toteutumatta, eli lapsen oma kyky ymmärtää ja oppia hallitsemaan tunteita jää ilman huomiota ja apua.