Perhepäivähoitaja antaa lapselle herkkuja
Mitä mieltä olette, pitäisikö mielestänne perhepäivähoitajan kysyä vanhemmilta lupa ennen kuin antaa alle 2-v lapselle mehua, jäätelöä, leivonnaisia? Oletin automaattisesti, että kysyy, mutta hän kai on automaattisesti olettanut, että sa antaa. Muuten kkyllä ihana hoitaja kaikin puolin. Pitäisikö ottaa puheeksi vai antaa olla, kun vahinko jo on tapahtunut?
Kommentit (38)
Tai sitten hommaat lapselle porkkanapusiin niitä tilanteita varten, jolloin muilla on jälkkäriä vaikka sitä jäätelöä.
Kysymys ei nyt ole siitä, etteikö lapsi koskaan voisi syödä mitään herkkuja. Noin pienen kanssa oletin kuitenkin automaattisesti, että pph ymmärtää, että kaikki eivät ole kotona vielä saaneet esimerkiksi tuota mehua ja siksi varmistaa asian. No, oletuksia ei kannattaisi tehdä, vaan itse olisi pitänyt ymmärtää aluksi sanoa asiasta niin kuin joku kommentoikin.
ap
Keskustele asiasta hoitajan kanssa että löydätte yhteisen sävelen miten jatkossa toimitte. Kotihoito saattaisi olla toimivampi ratkaisu mikäli tuntuu että ette tule jatkossa toimeen.
perhepäivähoitajan kanssa kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta ENNEN hoitoon menoa. Kertoi tarkkaan, millaista ruokaa tekee. Välipalaksi joskus jotain jätskiä, kaurakeksiä, jne. Kotonakin voin tällaisia antaa.
Kyllähän sitä saa omia toivomuksiaan hoitajalle sanoa. On jopa suositeltavaa, hoitaja kuvittelee, että kaikki on ok, kun mitään ei kysytä eikä sanota.
Kun se on hömpötystä, ei milloinkaan tarpeellista jne.
miksi itse juot mehua samaan aikaan kun lapsellesi annat vettä tai maitoa? Miksi et itse pysty elämään yhtä terveellistä elämää kuin lapsesi? jos vaadit lapseltasi herkutonta elämää niin elä itsekin niin. Ihme juttu tää että lasten pitää elää aikuisten ihanteiden mukaan samaan aikaan kun aikuiset itse mössää sokeria menemään aivan surutta!
miksi itse juot mehua samaan aikaan kun lapsellesi annat vettä tai maitoa? Miksi et itse pysty elämään yhtä terveellistä elämää kuin lapsesi? jos vaadit lapseltasi herkutonta elämää niin elä itsekin niin. Ihme juttu tää että lasten pitää elää aikuisten ihanteiden mukaan samaan aikaan kun aikuiset itse mössää sokeria menemään aivan surutta!
Lapsenkaan suu ei ole tuohesta.
kieltäytyy noudattamasta kunnasta annettua ruokalistaa. Jos ei vanhemmille kelpaa tarjottu ruoka, voi aina viedä lapsen yksityiselle hoitoon.
on musta vaan mukavaa! Harva nyt kotonakaan elää niin kurinalaisesti, että ei koskaan ikinä syö yhtään jäätelöä tai keksiä. Ei se ole vaarallista.
Puuttuisin asiaan, jos lapsi ei normaalisti syö mitään ja syöminen on hänellä iso ongelma ja pph antaisi kunnon ruoan sijaan täyttää masun herkuilla. Mutta näin ei varmasti ole.
on kysyttävä, saako lapsi syödä sen päivän ruokalistalta löytyviä ruokia ja jos ei saa niin millä korvataan. Esimerkiksi meillä kiisselin tilalle pph antaa joko porkkanaraastetta tai omenanpaloja, rahka tai jugurtti on korvattu lasillisella maitoa ja sokeroimattomilla pakastemarjoilla, uunimakkaran tilalla on höyrytetyt vihannekset jne.
lapsen terveellinen ruoka on ensiarvoisen tärkeää! Sokeria ei pph:n keittiössä saa näkyä, ettei lapsi keksi sitä haluavansa.
ei kyllä kuulu 2-vuotiaan normaaliin ruokavalioon ainakaan arkisin. Juhlatilanteet on sitten eri juttu. Ihan aiheesta ihmettelet, ap!
Mutta eiköhän asia selviä, kun nätisti juttelet hoitajan kanssa.
hedelmät ja marjat sellaisenaan ja vesi vetenä.
Meillä jäätelö on ihan ruokalistalla, kerran neljässä viikossa perjantaina. Ja vohveleita on myös listalla, nehän on periaatteessa samoista aineista kuin leivonnaiset.
Pitänee ottaa yhteyttä ruokahuoltopäällikköön.
lasten herkkua. Monissa maissa on vieläkin tapana, että lapsille annetaan sokerisia herkkuja, mut aikuiset eivät niitä syö, ja heidän mielestään esimerkiksi karkit eivät vain kuulu aikuisille. Suomessa vain menee toisin päin; lapsille kuuluisi syöttää suurinpiirtein kuitupellettejä kun aikuiset syövät sokeripitoisia ruokia joka ikinen päivä.
Lapsilla on luontainen mieltymys makeaan, ja tämä korreloi mm. veren kasvuhormonipitousuuksien mukaan, niin että kiihkeässä kasvuvaiheessa olevat lapset voivat ihan himoita sokeria. Ei sokeri pieninä määrinä ole mikään myrkky, vaan ihan hyväksikin lapselle.
JOs pph ei olisi antanut lapsellesi mehua (vai mitä se nyt olikaan), olisit aivan yhtä hyvin voinut pimahtaa siitä, että miksi muut sai ja Maija ei.
JOs et halua lapsellesi jotain annettavan, sano siitä. Ei se pph mikään ajatustenlukija ole. Ei esim. omenaakaan jätetä antamatta lapselle sen vuoksi, että "en tiedä josko se vaikka olisi sille allerginen " (vs. "josko se 2-vuotias ei vielä ole mehua saanut").
Ja tuskin se pph mehua siellä joka päivä antaa, ehkä jossain erityistilanteessa, jonkun toisen lapsen synttärit tms?
Kysymys ei nyt ole siitä, etteikö lapsi koskaan voisi syödä mitään herkkuja. Noin pienen kanssa oletin kuitenkin automaattisesti, että pph ymmärtää, että kaikki eivät ole kotona vielä saaneet esimerkiksi tuota mehua ja siksi varmistaa asian. No, oletuksia ei kannattaisi tehdä, vaan itse olisi pitänyt ymmärtää aluksi sanoa asiasta niin kuin joku kommentoikin. ap
miksi itse juot mehua samaan aikaan kun lapsellesi annat vettä tai maitoa? Miksi et itse pysty elämään yhtä terveellistä elämää kuin lapsesi? jos vaadit lapseltasi herkutonta elämää niin elä itsekin niin. Ihme juttu tää että lasten pitää elää aikuisten ihanteiden mukaan samaan aikaan kun aikuiset itse mössää sokeria menemään aivan surutta!
tai yhteen niistä vastaisin, että ota puheeksi jatkoa ajatellen.
Olen kanssasi samaa mieltä, minusta lapsille tulee tarjota terveellisiä välipaloja ja herkkuja vain satunnaisesti. En oikein osaa rinnastaa 2-vuotiasta ja aikuista kuten edellä. Eiköhän aikuisen elimistö kestä mm. sokeria, suolaa, lisäaineita ja vaikkapa alkoholia toisessa suhteessa kuin 2-vuotiaan. Ehkäpä pph - mikäli herkkuja useinkin tarjoaa - voisi miettiä näitä asioita myös muidenkin lasten kohdalla.
Meidän lapset ovat tosi paljon karkin ja herkkujen perään, mutta kyllä he ovat jo pienestä ymmärtäneet sen, että meidän säännöt ja tavat saattavat olla toisenlaiset kuin muilla. Vaikka kaveri on saanut karkkia, jätskiä tms., niin meidän lapset eivät ole, eikä suurempia traumoja ainakaan toistaiseksi ole havaittu. Vanhemmat itse usein luovat näitä pettymyksen tunteita lapsilleen, mikä sinänsä on harmillista esim. ylipainoisten lasten määrää ajatellen.
huonohampaisia ja ravitsemukseltaan heikkotasoisia, joten älä välitä ap saamistasi kommenteista.