Lue keskustelun säännöt.
Vaiettu asia, uskotko että kun nainen
19.05.2010 |
lyö , hän tekee sen "testatakseen" lähteekö tuo vaikka olen näin kamala?
Kuulemma ihmisillä jotka ovat menettäneet ihmisiä, on alitajiunen pelko menettämisestä ja se voi ilmetä pahoinpitelynä.
Lyömistä en puolustele, pohdin vain syitä siihen.
Kommentit (5)
Mutta minusta on turha hakea lyömiseen mitään yhtä syytä. Joku lyö purjkaakseen aggressioitaan, toinen siksi, kun se on opittu tapa käsitellä vihan tunnetta. Kolmas siksi, että nauttii toisen alistamisesta ja pelosta. Neljäs puolustautuu varalta, vaikka toinen ei edes aikoisi olla väkivaltainen.
Enkä jaksa uskoa, että naiset ovat kovin erilaisia tässä mielessä. Ehkä miehillä lyöminen on useammin puhdasta aggressiivisuutta (testosteronitaso korkeampi), mutta yksilötasolla on aika turha olettaa mitään, vaan miettiä tapauskohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä on merkitystä mitkä mallit kotoa on saanut. Meillä ei ole vanhemmat toisia hakanneet ja mulla ei tulis mieleenkää lyödä puolisoa. Kun taas tiedän ihmisiä joilla väkivaltaa ja kasvatettu väkivallalla niin heille se tuntuu olevan sellanen "normaali" tapa.
sillä on merkitystä mitkä mallit kotoa on saanut. Meillä ei ole vanhemmat toisia hakanneet ja mulla ei tulis mieleenkää lyödä puolisoa. Kun taas tiedän ihmisiä joilla väkivaltaa ja kasvatettu väkivallalla niin heille se tuntuu olevan sellanen "normaali" tapa.
Mun lapsuudenkotona ei taatusti ole ikinä lyöty ketään, ei edes lapsia fyysisesti kuritettu mitenkään. Mutta mä olen käynyt mieheni päälle useammankin kerran. =( ja joo, voisin puolustella sillä mitä hän mulle on sanonut tai tehnyt, tai miten hän on mua paljon isompi eikä taatusti jäis kakkoseksi - mutta en puolustele, koska itsekin tiedän, että mikään syy ei oikeuta mua käymään toisen kimppuun. =( Mutta siis kotoa opittu tapa tämä ei ole.
Tästä on aikaa pian 9 vuotta. Enkä todellakaan tehnyt sitä testatakseni, vaan siksi että olin niin vihainen. Muistan vieläkin sen kamalan äänen, mikä siitä läpsäisystä lähti. Hyi yäk, miten paska temppu! Sen jälkeen olen osannut hillitä agressioni eikä lyöminen ole käynyt pienessä mielessäkään.
mä olen kerran lyönyt miestäni (vartaloon) ja löin ihan vaan koska raivostuin niin silmittömästi miehen itsekeskeisyyteen. (Olin itse valvonut vauvan kanssa, vauva rääkyi edelleen sylissäni ja yritin samalla siivota (kuten aina, yksin) ja kun pyysin sitten väsyneenä mieheltä apua yhteen pikkujuttuun, mies vaan haukotteli jääkaapilla ja sanoi ettei viitsi, vaan taitaa mennä ottamaan pikku nokoset.. pyysin vielä uudestaan ja kun mies edelleen kielsi, sitten mulla kilahti ja löin)
Ja en ole menettänyt ikinä tärkeitä ihmisiä elämässäni.