Miten lapsi nukkumaan ominneuvoin??

Onhan tuohon olemassa kaiken maailman nukutuskonsteja,esim. John Pearcen kirjassa VAuvan ja leikki-ikäisen nukutusohjelma, jota itse noudatin ekan lapsen kanssa, kunnes muiden lapsen kohdalla tajusin sen, miten pienen hetken lapset pysyvät pieninä. Kyllä multa nykyään aikaa liikenee istua siinä vieressä omaa pientä kultamurua ihaillessa. Säälittää vaan esikoinen, jolle tehtiin ne kaikki nukutustemput.

Kyllä hän ehtii oppia nukahtamaan. Itse tekisin vaikka niin että istuskelisin tuolilla sängyn vieressä ja siitä pikkuhiljaa, ilta illalta hivuttaisin tuolia kauemmas. Sitten jossain vaiheessa kävisin esim. "ripustamassa pyykit" ja palaisin hetken päästä takaisin. Aloittaen ihan pienistä hetkistä niin ettei lapsi ehdi hätääntyä.

Päätätte vain etukäteen ne rutiinit, jotka nukutukseen liittyvät. Esim. iltasatu sohvalla, sänkyyn, äiti/isä laulaa unilaulun, hyvää yötä ja pois. Ja siitä pidetään kiinni. Alkuun menee varmasti aikaa ennenkuin pieni ymmärtää uudet kuviot, mutta sitten helpottaa. Ja itkuun reagoidaan vaikka huutelemalla olohuoneesta rauhoittelevasti.

kun nukahtaa. Joskus sitteriin, joskus syliin, joskus lattialle, sänkyyn, vaunuihin.



Iltaunille nukahtaa ihan rauhassa yksikseen. Ei nukuteta, annetaan ihan chillata vaan.



Ei tartte ottaa ressiä. Ihminen toimii omien vaistojensa mukaan ihan vauvasta alkaen, ei siinä "kouluttajaa" tartte...

Pitäisi jo synnäriltä ottaa se ote, että lasta ei nukuteta, laitetaan vain sänkyyn. Näillä elkein meillä menty 7 vuotta, nukuttamista ei ole koskaan tarvittu.

Kirjoitelkaa toki lisää kommentteja/vinkkejä. :)

Monestihan juuri tuon ikäinen kaipaa vanhempien läheisyyttä väsyneenä. Miksi se pitää kieltää?