Kannattaako erota nyt vai myöhemmin?! Vauva 5kk...
Aika toivottomalta näyttää, mutta lapsen takia haluaisin vielä yrittää pelastaa liiton. Olen vaan tosi pessimistinen ja epäilen, että ero tulee kumminkin eteen jossain vaiheessa.
Olisiko lapsen kannalta parempi erota nyt vai myöhemmin? Esim. jos ero tulisi vuoden kuluttua.
Mietin, että nyt jos erottaisiin ei lapsi tietäisi mitä menetti, sillä ei tajuaisi isän poissaoloa. Vuoden kuluttua isä olisi ehtinyt luoda läheisemmän suhteen lapseen ja uskon, että ymmärtäisi paremmin mitä arki lapsen kanssa on. (Jos nyt erottaisiin, näkisi lasta kumminkin vain muutaman tunnin kerrallaan.)
Kommentit (23)
.. sopimaton sulle ja lapsesi isäksi? Olisiko kannattanut miettiä ennen siittämistä, jottei taas yksi isätön laspi joudu kärsijäksi
apta
olisi pitänyt lähteä aikaisemmin mutta kuvittelin että kaikki muuttuu paremmaksi.
Ei muuttunut.
Samalla meni pilalle lapsen vauva-aika josta en
riitaisen suhteen ja miehen alistamisen takia pystynyt nauttimaan ollenkaan.
Eroa en ole katunut koskaan. Lapsella hyvä suhde isäänsä näinkin. Eikä tarvitse kuulla riitoja.
Sopisitte ihan ekaks keskenään että "opettelette" puhumaan toisillenne ihan asiallisesti ja jos toinen ei puhu, niin toisella on "oikeus" asialliseen sävyyn muistuttaa sopimuksesta. Ja jos toinen aloittaa tiuskimisen, niin voisitteko molemmat vuorollanne muistuttaa toista, että se ei ole kiva tapa.
Meillä ainakin on mielestäni perus toimiva parisuhde avioloiittoineen ja yksi vaavi (7kk) löytyy. Kuitenkin aivan arkisista asioista saa helposti tiuskivan ilmapiirin aikaiseksi, kun molempien mielestä toinen ajattelee niin, että syy on aina toisen/toinen ei osaa tehdä mitään oikein. No, näinhän asia ei ole, mutta silti näistä asioista saa helposti turhan riidan aikaseksi. Siksipä olenkin itse alkanut kiinnittämään huomiota siihen, millä äänensävyllä sanon miehelleni esim. että voisitko viedä tuon vaatepinon sinne mihin mikin vaate kuuluu tai että voisitko siivota keittiön. Ja minusta tämä on toimivaa. Toki olemme yhdessä puhuneet asiasta ja nyt ei ole taas ollut jokapäiväisiä riitoja:) oikeastaan on taas jo melkein unohdettu riitelytaito:) eli alamme olla hiljalleen siinä arjessa, joka oli ennen raskautta ja vauvaa..
Mutta tsemppiä, ei kannate noi vain luovuttaa, sillä muutama kuukausi on lyhytaika parisuhdeongelmia, kun puhutaan oikeasti elämänmittaisesta liitosta...kaikkiin liittoihin mahtuu huonojakin aikoja ja jos ei niitä kestä, kannattaa elää yksin.