Oman lapsen kuolema on pahin asia, mutta onko lapsen iällä väliä?

Jos lapsi kuolee on mulla joku joka jakaa surun ja tietää minkä kaiken joudun kestämään. Toivottavasti en sitä päivää joudu ikinä kokemaan.

voit kysyä tätä samaa joltain ihanalta mummolta, joka on jäänyt leskeksi nuorena kahden pienen lapsen kanssa. Ja nyt mummo palvelutalossa ja molemmat lapset kuolleet, toinen jo ihan nuorena, toinen aikuisena, mutta lapsenlapsiakaan ei ole. Olisiko se suru yhtään sen pienempi, jos lapset olisivat kuolleet 1 vuotiaina kuin aikuisiällä?

Mutta jotenkin tuntuu, että pahin aika oman lapsen kuolemalle olisi se "elämään valmistautumisen aika", eli lapsuus, nuoruus, opiskelut, seurustelut..Siis silloin kun kaikki on aivan keskeneräistä ja edessä päin.

uskoa, että lapsen kuolema olisi sen helpompi missään iässä. Kyllähän ihminen lakkaa olemasta lapsi- iässä jo noin 15- vuotiaana, ei kai vanhemmat silti ajattele, että no eihän se enää mikään lapsi ollut (kun tuossa esimerkissäsi 60- v "lapsen" kuolema ei muka olisi kamala). Kyllä varmaan kaikki vanhemmat haluavat kuolla ennen lapsia.

ja tästä nyt toivun, lapseni oli 14v. Lisäksi aiemmin menetin puolisoni. Luulen, että yhtä pahalta ois tuntunut, vaikka joku nuoremmista lapsistani ois kuollut.

Ja mikä on ikäraja, että se asia on mahdottoman kamala? Ei nyt oman lapsen kuolema varmaan niin kamala ole, jos se tapahtuu silloin kuin lapsi on 60 v ja itse 80 kuin jos lapsi on 30 ja itse 50?

eikä myöskään pitäisi.

syntymänsä jälkeen. Raskasta oli, mutta olen miettinyt että jos tuo meidän 7v nyt kuolisi niin enpä tiedä haluaisinko itsekään enää elää:( Eli ainakin tässä tapauksessa kun niitä yhteisiä muistoja ei ole sen vastasyntyneen kanssa, niin surusta on hieman helpompi selvitä.

Kun taas kaikki muistuttaisi tuon 7veen olemassaolosta.

uskoa, että lapsen kuolema olisi sen helpompi missään iässä. Kyllähän ihminen lakkaa olemasta lapsi- iässä jo noin 15- vuotiaana, ei kai vanhemmat silti ajattele, että no eihän se enää mikään lapsi ollut (kun tuossa esimerkissäsi 60- v "lapsen" kuolema ei muka olisi kamala). Kyllä varmaan kaikki vanhemmat haluavat kuolla ennen lapsia.

sanoin tyyliin "niin kamala kuin" tai vastaavaa. En tarkoittanut siis etteikö se olisi kamala. ap

uskoa, että lapsen kuolema olisi sen helpompi missään iässä. Kyllähän ihminen lakkaa olemasta lapsi- iässä jo noin 15- vuotiaana, ei kai vanhemmat silti ajattele, että no eihän se enää mikään lapsi ollut (kun tuossa esimerkissäsi 60- v "lapsen" kuolema ei muka olisi kamala). Kyllä varmaan kaikki vanhemmat haluavat kuolla ennen lapsia.

oma lapsi silloin 60-vuotiaana. ap

ja tästä nyt toivun, lapseni oli 14v. Lisäksi aiemmin menetin puolisoni. Luulen, että yhtä pahalta ois tuntunut, vaikka joku nuoremmista lapsistani ois kuollut.

Ja mikä on ikäraja, että se asia on mahdottoman kamala? Ei nyt oman lapsen kuolema varmaan niin kamala ole, jos se tapahtuu silloin kuin lapsi on 60 v ja itse 80 kuin jos lapsi on 30 ja itse 50?

(älääkä nyt pilkun tarkasti ottako näitä rajoja) ikäluokkia välillä:

0-15-vuotiaat (lapset ovat todella lapsia)

15-18 (lapset lapsia, nuoria, ei edes aikuisia...elämää paljon edessä)

18-30 (lapset aikuisia, mutta nuoria)

30-50 (lapset aikuisia, mutta nuoria kuolemaan)

50-70 (Tässä iässä esim. sairauksien todennäköisyys on paljon suurempi kuin edellä mainituissa ikäryhmissä. Onhan se eri asia saada syöpä ja kuolla alle 30-vuotiaana kuin yli 50-vuotiaana. Eli kuoleman tässä ikäluokassa pystyy jo ymmärtämään paremmin)

> 70 kuten edellä kuoleman pystyy ymmärtämään paremmin.

Ja mitä vertasin alkuperäisessä viestissä 30 vuotiaan ja 60 vuotiaan kuolemaa tarkoitin juuri sitä, että kuolema on paljon todennäköisempää 60-vuotiaana kuin 30-vuotiaana (ja siksi ei ehkä niin kamalaa kuin...).

Ehkä mietin vertailla noita ikiä alle 18-vuotiaat ja 18-~30-40 vuotiaat.

(ja kuten sanoi, ikärajoja ei kannata pilkulleen ottaa). Toivottavasti joku ymmärsi pointtini...

ap

mä olen mukana käpyssä, koska kuopukseni on kuollut. Sen kokemuksen perusteella ei ole juuri eroa lapsen kuoliniällä. Oman lapsen kuolema on vain niin elämänjärjestyksenvastainen asia. Sama syyllisyys, viha, tuska ja ahdistus vaivaa oli se lapsi sitten kuollut kohtuun, vauvana, koululaisena. Eroa on sitten muistojen määrässä.

Sama syyllisyys, viha, tuska ja ahdistus vaivaa oli se lapsi sitten kuollut kohtuun, vauvana, koululaisena.

opiskelijana tai aikuisena ollenkaan...

Mutten tajua miten jollekin voisi olla helppoa että lapsi kuolee 60- vuotiaana.



Kamalaahan se on.



Minusta lapsen ei pidä kuolla ennen vanhempiaan.



Tuntuu pahalta että ajatellaan että 25- vuotiaan kuolema olisi vanhemmalle pienempi paha kuin 5- vuotiaan.



T. eräs jonka velipuoli tapettiin 20- vuotiaana, siihen loppui isäpuolen elämästä iso osa ja terveyden romahdus alkoi.

Ei tälläsellä asialla minusta sovi leikkiä!

Mutten tajua miten jollekin voisi olla helppoa että lapsi kuolee 60- vuotiaana.

Kamalaahan se on.

Minusta lapsen ei pidä kuolla ennen vanhempiaan.

Tuntuu pahalta että ajatellaan että 25- vuotiaan kuolema olisi vanhemmalle pienempi paha kuin 5- vuotiaan.

T. eräs jonka velipuoli tapettiin 20- vuotiaana, siihen loppui isäpuolen elämästä iso osa ja terveyden romahdus alkoi.

Ei tälläsellä asialla minusta sovi leikkiä!

helppoa, jos lapsi kuolee 60-vuotiaana? (Ilmeisesti sitä tarkoitat). Suoralainaa tekstiäni, missä niin (muka) väitän. ap (onko tässä nyt joku jotain leikkinyt?)

todella typerää leikkiä tällaisilla asioilla.

jos tällä on jo omia lapsia, se varmaan helpottaa toipumista.

muistelen lukeneeni tutkimustuloksia (sori, en millään muista lähdettä), joiden mukaan iällä ei ole väliä, menetys ja suru tuntuu aivan yhtä kauhealta.

Jos olen väärässä, korjatkaa ihmeessä.

Pieni tyttövauvani menehtyi vuosi sitten ja voin todella sanoa, että sen raskaampaa kokemusta ei ole kuin oman lapsen kuolema.



Äiti ja isä surevat lastaan, oli hän sitten pieni tai iso.

kuoli kuusikymppisenä äkilliseen sydänkohtaukseen. Tuolloin yli 80-vuotias isoäitini suri häntä todella kovasti. Eivät vanhemmat koskaan lakkaa olemasta vanhempia, vaikka lapsi olisi ollut itsellisenä jo vuosikymmeniä!

todella typerää leikkiä tällaisilla asioilla.

Mitäs leikkimistä siinä on, jos oikeasti pohdin moista? ap