Lue keskustelun säännöt.
Annettiin lapselle nimeksi Matilda. Isovanhemmat eivät osaa lausua sitä :/
17.05.2010 |
Siitä tulee Matilta tai Matilra.
Tajusin vasta, että nuo isovanhemmat ovat murrealueelta, jossa ei sanota lainkaan d:tä (d:hän on ylipäätään hyvin nuori suomen kielessä). Ovat sitä vanhempaa ikäpolvea, joka ei ole koskaan kieliä opiskellut. No huonomminkin voisi olla, jos olisi vaikka David.
Kommentit (60)
meillä on sitten Hilda eikä mikään Hilta. Hyvin ovat osanneet lausua nimen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen teini-ikäisen Matildan äiti ja kanssa yllättynyt kuinka hankala nimi on ollut lausua. Asumme ällä lällä alueella ja paikalliset ihmiset sanovat madilta. Lapsi harrasti pienempänä paljon urheilua. Joskus kävin niin, että paikallinen urheiluselostaja saattoi verrata johdossa olleen madiltan tulosta kymmenen muun lapsen tulokseen. Kyllä kuumotti korvia sen jälkeen. Matildan serkkutyttö on Iida. Isäni sanoi suoraan että meillä on nyt Iita ja Tilta.
Jan? Järjestään kutsutaan nimellä Jani. Miksi on vaikea jättää se vokaali lopusta?
Lapsen isä on toisesta pohjoismaasta, hienostelun makua nimessä ei ole. Suomenruotsalaisilla myös yleinen nimi. Jos huudan pojan perään :"Jaaaaa-aaan". Tiukasti "JAN!" Enkä oikeasti arvostele ketään, ihmettelen oikeasti lausumisen vaikeutta. Pojan kaverin äiti keskittyy lausumaan lapsen nimen (kuulee puheesta, kun pitää taukoa ja hengähtää) ja sanoo Jaa-aan.
Onko sama asia, jos nimi on Tom, Sam, Kim jne?.
Ja muuten, oma nimi on Maarit. Jotkut, usein vanhemmat ihmiset sanovat Maaritti. Kai tämä on suomalainen tarve päättää sanat vokaaliin. Virolainen ystävättäreni sanoi, että viron kielessä sana katkaistaan ennen sitä viimeistä vokaalia, joka meillä on.
Jan? Järjestään kutsutaan nimellä Jani. Miksi on vaikea jättää se vokaali lopusta?
"Syötin Janille aamulla kaurapuuroa. Vaihdon sen jälkeen Janin vaipat. Sitten Jan leikki hetken aikaa itsekseen. Pian Jania alkoikin jo väsyttää ja vein Janin unille."
Jan on mainittu tuossa 4 kertaa, mutta vain kerran hänen nimensä on esiintynyt perusmuodossa Jan. Kun Jania taivutetaan se muuttuu Janiksi :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lausuu nimen Anton (perhepiiristä löytyy) aina "Anttooni". Vaikka olen sata kertaa sanonut että se lausutaan "Antton" niin ei mene perille. Tämä Anton on suomenruotsalainen, johan siitä tietää miten nimi tulisi sanoa.
ja itse sanon monesti Anttoni. Itse asiassa jos pilkkua viilataan, niin eihän Anton nimeä lausuta "Antton" vaan ihan yhellä t:llä "Anton".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhastaan suomessa sanat ovat vokaaliin päättyviä ja nimet ja lempinimet vääntyvät usein sen mukaan. Vastaavasti nimen keskellä oleva kaksoiskonsonantti lyhenee taivutusmuodoissa: Riitta > Riitan. Mutta toki tästäkin on poikkeuksia, jotka taas riippuvat puhujan murrealueesta (vrt. Annika > Annikka).
Virossa muuten loppuvokaali on jäänyt aikojen saatossa pois, mutta on siis myös siellä esiintynyt. Hauska esimerkki on fraasi "pole" joka on alunperin ollut 'eip(ä) ole'. Kieli muuttuu ja nimet muuttuvat :)
Ja ääntämisestä kun puhutaan, niin äänteet ovat niitä mitä äännetään ja kirjaimet niitä mitä kirjoitetaan. (Tarkkaa tämäkin!)
Jan? Järjestään kutsutaan nimellä Jani. Miksi on vaikea jättää se vokaali lopusta?
Lapsen isä on toisesta pohjoismaasta, hienostelun makua nimessä ei ole. Suomenruotsalaisilla myös yleinen nimi. Jos huudan pojan perään :"Jaaaaa-aaan". Tiukasti "JAN!" Enkä oikeasti arvostele ketään, ihmettelen oikeasti lausumisen vaikeutta. Pojan kaverin äiti keskittyy lausumaan lapsen nimen (kuulee puheesta, kun pitää taukoa ja hengähtää) ja sanoo Jaa-aan.
Onko sama asia, jos nimi on Tom, Sam, Kim jne?.
Ja muuten, oma nimi on Maarit. Jotkut, usein vanhemmat ihmiset sanovat Maaritti. Kai tämä on suomalainen tarve päättää sanat vokaaliin. Virolainen ystävättäreni sanoi, että viron kielessä sana katkaistaan ennen sitä viimeistä vokaalia, joka meillä on.
itsellänikin on nimi jonka voi lausua vähän eri tavalla (ja kirjoittaa tuhanella eri tavalla) ja muutettuani toiselle puolelle suomea huomasin että täällä sitä vasta eri tavalla lausutaankin. Jotkut kysyvät miten nimeni lausutaan ja silloin kerron, mutta en kyllä koskaan ole ketään "ojentanut" tai loukkaantunut. Mitä ihmeen väliä sillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on Sam ja esittäytyy suomenkielisille yleensä nimellä Sami. Itse tätä aluksi ihmettelin, kunnes tosi moni tuttava miehestäni puhuessaan haki "Samu, Sami...mikä se oli?" Suomessa on tosiaan tapana vääntää vokaali loppuun. Aaron on Aaroni, Anton Anttoni jne.
Lisäksi Matildanne tulee luultavasti saamaan monta lempinimeä. Kolmitavuiset nimet vääntyy melkein aina lyhyemmäksi (Emiliat on Emppuja, Johannat Jossuja, Joonatanit Jonttuja...)
Ihanan nimen kyllä valitsitte:)
lausuu nimen Anton (perhepiiristä löytyy) aina "Anttooni". Vaikka olen sata kertaa sanonut että se lausutaan "Antton" niin ei mene perille. Tämä Anton on suomenruotsalainen, johan siitä tietää miten nimi tulisi sanoa.
ja itse sanon monesti Anttoni. Itse asiassa jos pilkkua viilataan, niin eihän Anton nimeä lausuta "Antton" vaan ihan yhellä t:llä "Anton".
Kyllä se lausutaan ihan [ant:on], ruotsinkielisestä nimestä kun on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo vaan itselles, ehkä ne viestissä mainitut sukulaiset ovat juuri sieltä Etelä-Pohjanmaalta, ja heille terveiset oli suunnattu, niin minä sen ainakin ymmärsin!
Haloo vaan itselles, ehkä ne viestissä mainitut sukulaiset ovat juuri sieltä Etelä-Pohjanmaalta, ja heille terveiset oli suunnattu, niin minä sen ainakin ymmärsin!
Tämä siis 21:le. (miksei se lainaus _voi_ tulla automaattisesti...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lähes kaikki sanovat "Huuko". Niin kyllä me vanhemmatkin välillä. Alunperinkin aavistin näin käyvän, ja olisin halunnut lapselle suoraan kirjoitusasuksikin Huuko, mutta sitä olisi sitten joutunut ainakin joka paikassa tavaamaan, eikä lapsen iosä halunnut "niin outoa" nimeä :)
Itseäni ei juurikaan haittaa vaikka nimeä ei osata sanoa oikein, kyllä poika ja muutkin tietävät silti, kenestä puhutaan :)
Mutta kun isovanhemmat vääntää sen 'Joooseviina', niin kyllä ottaa korvaan! Olen sanonut monta kertaa että nimessä Josefina on vain yksi o.
jonka nimi on Elisabeth. Ihan suomalainen tyttö siis. N. 40 v hoitajat sanoo sitä nimellä ELISABETI. Voi tsiisus!!
Ainoastaan niille jotka on niin vanhoja että d on ollut vain muutamissa sanoissa. Nykyisin englantiakin puhutaan niin paljon että kyllä suurimmalle osalle se d tulee ihan helposti.
Ja kirjainten ääntäminen ei muuten ole mikään geneettinen, vaan opittu ominaisuus. Jos nuorena oppii, niin osaa vanhanakin, mutta mitä vanhemmaksi tulee sitä hankalampaa (ei mahdotonta!) on oppia uusia äänteitä.
D on lähes kaikille suomenkielisille ainakin hieman vaikeahko lausua, joten nuoremmankin väen suussa se muuntuu helposti ainakin hieman t-mäiseksi. Ei siis ollenkaan ihme, jos isovanhemmat eivät lausu D-kirjainta tunnollinen oikein.
Ei se lapsi siihen kuole ja hän tulee varmasti törmäämään vastaavaan jatkuvasti elämänsä varrella. :)
Ja isovanhemmat kyllä osaavat sanoa, mutta tyttö itse ei.Eikä kaverit.No oppivathan nuo kun ovat vasta 5vuotiaita mutta nykyään sanovat MADILDA ;). Tai kutsuvat lempinimellä, pääsevät helpommalla.
Meidän, heidän, teidän, padan, paidan, kodan, kidan, kyydissä, pyydys, sydän...
Kyllä se d on ihan normaali suomen kielen kirjain!.
No d-kirjainhan ei ole "suomea"
mutta Manta ja Taavi sit kuitenkii