Lue keskustelun säännöt.
Annettiin lapselle nimeksi Matilda. Isovanhemmat eivät osaa lausua sitä :/
17.05.2010 |
Siitä tulee Matilta tai Matilra.
Tajusin vasta, että nuo isovanhemmat ovat murrealueelta, jossa ei sanota lainkaan d:tä (d:hän on ylipäätään hyvin nuori suomen kielessä). Ovat sitä vanhempaa ikäpolvea, joka ei ole koskaan kieliä opiskellut. No huonomminkin voisi olla, jos olisi vaikka David.
Kommentit (60)
Kyllähän kaikki nuorempi polvi osaa d:n sanoa, mutta vanhempi ei välttämättä, sen kanssa täytyy vain elää.
t. Seidin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annika on vaikea lausua oikein ;)
Annikka taitaa olla tavallisin tapa, mutta ei myöskään Aninkka tai Anikka ole outoja.
eli poikamme nimi William ja isovanhemmat kirjoittavat jopa synttärikorttiin Viljami arvaas ärsyttääkö? Niin ja asiasta on huomautettu vaikka kuinka moneen kertaan, mutta perille ei mene. Nyt sitten mieheni vääntää omien vanhempiensa niet samoin eli katsotaan meneekö nyt perille kuinka loukkaavaa tuo on. Vielä kun William - nimi tulee kuolleen isäni mukaan eli eipä olla mitään kauhean erikoista keksitty , mutta toiset ei kyllä kunnioita yhtään mitään.
kutsutaan Tooraksi. Mikäs siinä sitten.
Kirkokirjoihin kirjoitettiin William mutta muuten se oli Viljami tai Viljo. Nuo isovanhemmat eivät varmasti ymmärrä tekevänsä mitään kovin väärin, ajattelevat vaan, että William on virallinen mutta Viljami käy yhtä hyvin onnittelukorteissa.
eli poikamme nimi William ja isovanhemmat kirjoittavat jopa synttärikorttiin Viljami arvaas ärsyttääkö? Niin ja asiasta on huomautettu vaikka kuinka moneen kertaan, mutta perille ei mene. Nyt sitten mieheni vääntää omien vanhempiensa niet samoin eli katsotaan meneekö nyt perille kuinka loukkaavaa tuo on. Vielä kun William - nimi tulee kuolleen isäni mukaan eli eipä olla mitään kauhean erikoista keksitty , mutta toiset ei kyllä kunnioita yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikös se ole erään tyttären nimi?
Matilra nyt vielä menettelee, mutta en kestä kuunnella, kun tuttu huutelee hienoa tytärtään Josefinaa = "JOSEVIINAA"...
oppinut koskaan mun nimeä oikein lausumaan, saati kirjoittamaan. Ei tämä haitannut meistä ketään ja suhteeni mummiini oli mitä lämpimin.
Asia on ongelma vain, jos sen tekee ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo William oli tavan mukaan ruotsalaisittain merkattu papereihin, vaikka oikea nimi oli Viljami. Se kirjoitettu nimihän oli tuolloin vielä ihan se ja sama, koska ei ne 1800-luvulla syntyneet vanhemmat kuitenkaan lukeakaan osanneet.
eikä sitä kukaan pahana pitänyt Oli ihan tavallista sille murrealueelle, missä asuimme. En itsekään pitänyt sitä ongelmana. Miksi sinä pidät? Miksi annat nimelle merkityksiä, joita sillä ei ole? Ei nimi Josefiina tee kantajastaan toisia parempaa. Ja sitä paitsi vaikka kuinka lausuisi se f-kirjaimen oikein, kuulostaa sana huudettuna "Joseviina". Kokeile vaikka äänittää omaa huutoasi.
eikös se ole erään tyttären nimi?
Matilra nyt vielä menettelee, mutta en kestä kuunnella, kun tuttu huutelee hienoa tytärtään Josefinaa = "JOSEVIINAA"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kun asutaan Suomessa ja täällä vielä (onneksi) puhutaan pääsääntöisesti suomea niin helpoimmalla pääsisi kun antaisi lapselleen nimen joka sopii siihen ympäristöön missä lapsi elää. Ellei aikuisetkaan osaa lausua nimeä niin on melko varmaa etteivät ainakaan kaverit tule ko nimeä käyttämään vaan häntä tullaan kutsumaan jollain ihan muulla nimellä kuin ristimänimellä. Eikä silläkään tietysti väliä mutta kun vanhemmat saavat sen ristimänimen itse päättää niin miksei antaisi samalla käyttökelpoista nimeä? Huvittaa kun vanhemmat oikovat sukulaisia miten oman lapsen nimi pitäisi lausua. Ellei nimeä käytetä niin nimivalinta on epäonnistunut. Yleensä sopimaton suomalaiseen suuhun.
Poikamme nimi on Tatu ja tarhassa moni kaveri on oppinut sanomaan poikamme nimen aikaisemmin kuin omansa. Lapsilla on nykyään niin vaikeita nimiä että monella lapsella kuluu pitkä aika ennen kuin oppii oman nimensä lausumaan. On sekin ehkä vähän noloa kun ei osaa omaa nimeään sanoa..
Niin, kun asutaan Suomessa ja täällä vielä (onneksi) puhutaan pääsääntöisesti suomea niin helpoimmalla pääsisi kun antaisi lapselleen nimen joka sopii siihen ympäristöön missä lapsi elää. Ellei aikuisetkaan osaa lausua nimeä niin on melko varmaa etteivät ainakaan kaverit tule ko nimeä käyttämään vaan häntä tullaan kutsumaan jollain ihan muulla nimellä kuin ristimänimellä. Eikä silläkään tietysti väliä mutta kun vanhemmat saavat sen ristimänimen itse päättää niin miksei antaisi samalla käyttökelpoista nimeä? Huvittaa kun vanhemmat oikovat sukulaisia miten oman lapsen nimi pitäisi lausua. Ellei nimeä käytetä niin nimivalinta on epäonnistunut. Yleensä sopimaton suomalaiseen suuhun.
Poikamme nimi on Tatu ja tarhassa moni kaveri on oppinut sanomaan poikamme nimen aikaisemmin kuin omansa. Lapsilla on nykyään niin vaikeita nimiä että monella lapsella kuluu pitkä aika ennen kuin oppii oman nimensä lausumaan. On sekin ehkä vähän noloa kun ei osaa omaa nimeään sanoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selitti että hänellä oli "käret ihan verees"
onneksi kädet olivat vain vedestä märät.
Olen teini-ikäisen Matildan äiti ja kanssa yllättynyt kuinka hankala nimi on ollut lausua. Asumme ällä lällä alueella ja paikalliset ihmiset sanovat madilta. Lapsi harrasti pienempänä paljon urheilua. Joskus kävin niin, että paikallinen urheiluselostaja saattoi verrata johdossa olleen madiltan tulosta kymmenen muun lapsen tulokseen. Kyllä kuumotti korvia sen jälkeen. Matildan serkkutyttö on Iida. Isäni sanoi suoraan että meillä on nyt Iita ja Tilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lausuu nimen Anton (perhepiiristä löytyy) aina "Anttooni". Vaikka olen sata kertaa sanonut että se lausutaan "Antton" niin ei mene perille. Tämä Anton on suomenruotsalainen, johan siitä tietää miten nimi tulisi sanoa.
Klaara vaikka on ihan Laura. Ei se millään kääntynyt Lauraksi,se oli vaan Klaara.
En tässä viitsi kovaan ääneen sanoa lapseni nimeä, koska niitä on suomessa vain yksi ;) mutta kuitenkin, nimi loppuu -andra päätteeseen, ja äitini ei saa sitä sanottua kunnolla. siitä tulee aina -danda. Jos pyytää sanomaan hitaasti niin sujuu mutta puheessa kääntyy taas -dandaksi. Haitannooko tuo, kaipa lapseni itsensä tunnistaa kuitenkin ;D
Anoppia kuunnellessa ei voi välillä kuin nauraa.
Kerran satuin kuulemaan kun puhelimeen kirjain kirjaimelta luetteli katuosoitettaan, d:n kohdalla kuului ree niinkuin raavit :)
niin kansan suussa (ainakin meillä maalla) se nopeasti mukautui muotoon 'raavirraun'.
lausutaan muuten esim. vadelmat: fatelma ja metsää en osaa kirjoitaakkaan kun tuo ts lausutaan johonkin äffän ja ässän sönkötykeen =)
siis vanhat puhuu.
raumalt päi.