Katsoitteko eilen ohjelmaa pituuden vaikutuksesta? ELi lyhyet kohtaavat
elämässään paljon syrjintää ja esim ylemmät johtajat yleensä aina pitkiä. Pienikokoisia lapsia kiustaaan ja pidetään vauvamaisina. Jännä juttu oli tutkimus, jonka mukaan lapsen pituus yksivuotiaana korreloi menestyksen kanssa. Vaikka siis olisikin pitkä aikuisena, tuo lapsuus ajan pituus vaikuttaa. Mitä ajatuksia ohjelma herätti? Ehkä usassa ihaillaan pituutta vielä enemmän kuin suomessa.
Kommentit (29)
hänelle kun ei kelpaa yhtään lyhyempi mies. Ja ystäväni on 183 cm.. On myös törmännyt siihen, että on miesten mielestä liian pitkä. Mieluummin olen itse pätkä (163 cm) kuin noin pitkä. Eipä ole lyhyyteni estänyt työuralla etenmistäkään, eikä näin ole muuten käynyt miehellenikään, vaikkei hänkään ole pitkä. Kokemuksia on siis monenlaisia.. aina ollut pitkä ja ylpeä siitä, uskon myös että uskottavampi ja ammattitaitoisemman oloinen kuin joku lyhyenläntä. Olen saanut aina hyviä työpaikkoja koulutukseen nähden (aina ollut paikassa jossa vaaditaan korkeampi koulutus), myös miehet tykkää pitkistä.
Suomalainen mies-ja naistyyppi ovat keskimäärin lyhyitä ja pulleita. Siksi meillä tuskin sorsitaan lyhyyden vuoksi.
Olen tuntenut alle 150 cm pitkän kaverin. Hänellä riitti naisia vaivaksi asti. Myös töissä mies on oysynyt koko ajan eikä hän ole koskaan valittanut lyhyyttään. Kyse on hyvästä itseluottamuksesta.
Dmitri Medvedev on 162 cm.
Sarkozy, Berlusconi..napoleon, putin, kanerva....
valtion johtoa. Pahinta lyhyiden syrjintä ohjelman mukaan Kiinassa ja siellähän ollaan lyhyempiä kuin Suomessa.
iso ja liian pitkä nainenhan on kamala ja pelottava. siis jos on vielä isoluinen tai läski ei niinkään pääse mihinkään johtotehäviin, siis sama kuin lyhyt, pieni mies, (poikkeustapauksia on)
ainakin joidenkin tutkimusten mukaan. Itsellä on käynyt siinä mielessä tuuria, että vaikka olen näin pitkä, olen myös hyvin sirorakenteinen, hoikka ja kasvoiltani suht. kaunis. En siis vaikuta niin isolta ihmiseltä ja pelottavalta kuin joku muu samanpituinen tai vähän lyhyempikin, joka on rakenteeltaan vähänkään rotevampi tai jolla on ylipainoa.
14
Itse olen 153 senttiä, olen mielestäni pärjännyt ihan hyvin elämässä, millä mittapulla tahansa mitattuna. Joskus yläasteella vähän nälvittiin, mutta se mitään haitannut. 40 vuotta mennyt näin, enkä ole viimeiseen 20 vuoteen halunnut olla pidempi. Jokainen nyt on sen mittainen kuin on.
Eikä muuten isäni, 162 cm, kärsinyt pituudestaan. Oli aika merkittävissä työtehtävissä suurimman osan työurastaan, joten en nyt tiedä sitäkään sitten.
juttu (esim. lyhyeen ihmiseen törmääminen kadulla) oli väännetty minusta väkisin "pituusrasismiksi". Onhan se selvää, että kadun tungoksessa näet pitkän ihmisen jo kauempaa ja osaat väistää, mutta ihmismassaa lyhyemmän huomaat vasta kohdalla, ja törmäys saattaa olla väistämätön. Ei siinä mitään rasismia tarvita! Muutenkin ohjelmassa oli vähän provosoinnin makua, vaikka suurimmalta osaltaan olikin sisällöltään ihan hyvä ohjelma.
Itse olen aika lailla keskimittainen nainen, 165 cm, mutta en ole koskaan pitänyt pitkistä miehistä. Saman pituinen tai vähän pidempi (max 15 cm) on ideaali, sillä koen pitkät miehet jotnkin uhkaavaina. Eikä taustalla ole mitään väkivaltaa parisuhteessa tai kotona tms.
hänelle kun ei kelpaa yhtään lyhyempi mies. Ja ystäväni on 183 cm.. On myös törmännyt siihen, että on miesten mielestä liian pitkä. Mieluummin olen itse pätkä (163 cm) kuin noin pitkä. Eipä ole lyhyyteni estänyt työuralla etenmistäkään, eikä näin ole muuten käynyt miehellenikään, vaikkei hänkään ole pitkä. Kokemuksia on siis monenlaisia..