Se on sitten arpaonnesta kiinni, onko 1-luokan aloittavalla lapsellani

-tyypeistä on sellaisia, että on hyväpalkkainen työ joko itsellä tai puolisolla ja isovanhemmat yms. käytettävissä.

jotka hoitavat kaiken itse. Tietävät siis mistä puhuvat.

Ilmeisesti on tosiaan liikaa odotettu että yhtkunta järjestäisi edes niille 1-luokkalaisille sen turvallisen aikuisen läsnäolevan kerhopaikan.

Usko huviksesi, että me olemme perhe joka on aina hoitanut kaiken itse, niin lasten hoitamisen ja kasvattamisen ihan ilman ns tukiverkkoa=lue, lapsemme olleet 2x yön yli kylässä eläissään ja ovat kuitenkin jo 2-luokkalainen ja 1-luokan aloittava. Myöskään pikkulapsiaikana heitä ei tungettu päiväkotiin.

Jos se että olettaa 6-7v ikäisen saavan kerhopaikan 4h ajaksi arkipäivisin on liikaa, niin sitten jumalavita voisi olla sellaiset olosuhteet, että esim lyhyemmät työpäivät olisi mahdollisia muillakin kuin pitkään samalla työnantajilla olevilla.

Tämä on asia joka sopii loistavasti esimerkkiin "keskituloisia rokotetaan joka asiassa eniten" esim pk-maksut maksimin mukaan naurettavan pienillä bruttotuloilla jne.

Samaan aikaan vaaditaan tehokkuutta, rahan tahkoamista ja sitä että olisi yhtkunnalle mahd hyödyllinen, haloo://



Ap

Ap

aurpair kuten tuo neuvojaopettaja tuossa on varmaan tehnyt. 300 e/kk olisi lasta hoidettu.

eli ei sitä voi odottaa olevan.



Ja ylipäätään kannattaa tehdä lyhyempää päivää syksyn alussa ainakin. Vaikka kuinka olisi kerhopaikka.

Minäkin nautin niistä iltapäivistä kun sain olla yksin kotona.

Mutta. Olenkin introvertti, ja kaipasin koulupäivän jälkeen hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Silloin en tätä asiaa tiennyt, nautin vain tyytyväisenä omasta ajasta ja latasin akkujani. Aikuisenakin olen samanlainen, kaipaan paljon omaa tilaa.

Ymmärrän kuitenkin että yksin oleminen on monelle ahdistavaa ja pahimmillaan hirveä energiasyöppö. Siksi en julista kaikille huolissaan oleville vanhemmille, että 'hyvin se lapsi pärjää, minustakin oli kiva olla yksin koulun jälkeen'.

Toivottavasti ap ja muutkin pienten koululaisten vanhemmat saavat iltapäivähoidon järjestettyä lapselle sopivalla tavalla.

että kannattaa muistaa, että lapsetkin ovat erilaisia. Mikä sopii tai on tarpeellista yhdelle ei välttämättä ole sitä toiselle. Meillä ekaluokkalainen on myös halunnut nyt keväällä mieluummin tulla yksin kotiin kuin mennä iltapäiväkerhoon. On kyllästynyt sen hälinään ja toisaalta ohjattuun "pakkotahtiin", on kokenut koko kerhon rasitteena. Kotona saa olla "rennosti" niin kuin haluaa. Ja harjoitella sitä itsenäisyyttäkin. Lapsella on sisaruksia, joten on nauttinut omasta rauhasta kotona. Ja olen ymmärtänyt, että moni muukin on nyt kevätpuolella lopettanut iltapäiväkerhon. Syksyllä varmaan jonkinlainen tukisysteemi on tarpeen, mutta keväällä iltapäivähoitoa ei välttämättä enää tarvita. Mutta sitten on tietysti myös lapsia, jotka eivät pärjää tai halua olla yksin kotona ja kaipaavat iltapäiväkerhoa vielä tokaluokkalaisina ja pitempäänkin. Eli paljon riippuu lapsesta. Käytännon asioita voi tietysti opettaa, mutta en usko, että yksinoloon voi mitenkään "kasvattaa". Lapsi joko tuntee olonsa turvalliseksi tai sitten ei.

Pitkät iltapäivät kotona olivat parasta aikaa elämässäni, varsinkin jos isosiskoni pääsi vielä myöhemmin. Sain leikkiä rauhassa, syödä iltapalaa, lukea lehtiä, leikkiä ulkona. Osa kavereistani oli ip-kerhoissa (jopa 3-luokalle asti) ja heitä kyllä nuo kerhot ärsyttivät. Niihin piti mennä, kun ne oli "maksettukin". Välillä kyllä pinnasivat, mutta siitä tuli sitten hirveä mekkala. He eivät juuri koskaan saaneet leikkiä kavereiden kanssa, koska vanhempien tultua töistä perhe vietti "yhteistä aikaa". Mutta tietysti lasten itsenäisyystasoissa on eroja, mutta kyllä lasta voi valmistaa olemaan yksin. Itse olen vielä loppuvuodesta syntynyt, eli 6-vuotias koko syyslukukauden. Toisten mielestä 6-7-vuotiaat eivät mitenkään voi olla muutamaa tuntia yksin, mutta tokaluokkalaiset taas voivat. Miten tämä on mahdollista?

useana päivänä joka viikko? Ja päälle vielä klo 10 alkavat kouluaamut. Miksi IP-kerhoja on, jos kerran ekaluokkalaisille olisi hyvästä olla aamut ja iltapäivät yksin kotona? Ennen tauteja hoidettiin iskemällä suonta koska sen katsottiin olevan hyväksi; haluaisitko vielä samaa hoitoa?

laitoin juuri sähköpostia koulun vararehtorille joka tulossa mm tulevien 1-luokkalaisten infotilaisuuteen.

Muistan kyllä parin vuoden takaa kun tuossa koulussa työskentelin saman ongelman eli fyysiset tilat tulevat vastaan, toisaalta luulisi että edes 1 lisäsopen saisivat järjestettyä siksi muutamaksi iltapäivän tunniksi...ja jos on siitä kyse että kaupunkimme säästää 1 lisätyöntekijän palkkakuluissa tällä tavoin, niin sitten on kyllä perkele irti!!!



Ap

Jos todella ei mihinkään ip-kerhoon pääse, et saa hoitovapaata tai mikään muukaan edelläkirjoitelluista ei onnistu, kokeileppa etsiä esimerkiksi joku lähihoitaja-/lastenhoitaja-/sairaanhoitajaopiskelija iltapäiväksi lapsesi seuraksi. Monet sosiaali-ja terveysalan opiskelijat tekevät koulunsa ohella tällaisia "kevyitä" muutaman tunnin töitä hankkiakseen lisätienestiä.

muuten olisi varmaan helpointa järjestää muiden ilman kerhopaikkaa jääneiden kanssa rinki ja hoitaa lapsia vuorotellen.

Oksettaa oikein. Jos itsellä on mahdollisuus olla kotona kunnes lapsi on 18v, niin älkää odottako että ihan kaikilla siihen on varaa. Olisihan se kivaa olla kotona kun lapsi pääsee koulusta, mutta kaikilla siihen ei vaan ole mahdollisuutta.



Harmi juttu AP:n puolesta. Missä asut? Jos olisit tästä läheltä, niin voisin katsoa lapsesi perään muutaman viikon ajan. Palaan itse takaisin töihin syyskuun lopulla :-(

[quote author="Vierailija" time="17.05.2010 klo 12:38"]

iltapäiväkerhossa on ne kaverit ei siellä naapurin mummon tai ukin luona. Miten ennen pärjättiin? 70-luvulla äidit olivat kotona. 80-luvulla ekaluokkalaiset ja tokaluokkalaiset pääsivät iltapäiväkerhoon. 90-luvulla äidit olivat työttöminä ja ekaluokkalaiset pääsivät kerhoon. Nyt karsitaan näistä ekaluokkalaisista.

[/quote]

MInä olin ekaluokkalainen 90-luvulla. Ei ainakaan meilläpäin ollut mitään iltapäiväkerhoja. Ei ollut sitä aikaisemminkaan. Ei tietääkseni ole nykyäänkään. Me olimme koulun jälkeen yksin kotona siihen asti, että vanhemmat tulivat töistä.

Huoh...

Itse menin ekaluokkalaisena yksin kotiin. Se oli ihan mahtavaa. Äiti oli tehnyt leivät jääkaappiin valmiiksi ja melkein aina sai jotain hyvää rahkaa, joka oli Suurta Herkkua.

Kun oli syönyt, sai katsoa vaikka telkkaria. Ja ihan itse! Kukaan ei ollut valittamassa siitä, että miten kovalla se on tai mitä sieltä tulee.

Ja jos siltä tuntui, niin sitten ulkovaatteet päälle ja kavereiden kanssa leikkimään.

Isosisarukset tulivat sitten jossain vaiheessa ja vanhemmat vähän myöhemmin. Siihen asti kuitenkin oli ihanaa olla hetki rauhassa. Ja tähänhän mut oli kasvatettu enkä näe sitä edelleenkään huonona, että osasin ihan itse kaataa maitoa lasiin 7-vuotiaana ja itsenäisesti jopa syödä.

Tokaluokasta lähtien sitten tein itse jo ne leivätkin. Ja aloitin myös yleensä ruoanteon, jota isommat sisarukset taas sitten jatkoivat. Mukavaa yhdessäoloa ja kaikilla oli hyvä mieli, kun osallistuttiin yhteiseen hyvään =)