Miten eroon epätoivon tunteesta, siis miehettömyydestä kyse...

tehdä saman aloituksen.



6 vuotta erosta ja itken täss ennen nukkumaan menoa.. Kuuntelen Juha Tapion biisejä ja mietin miks just mä, miksen mä ikinä.. ja koska jos joskus??



Tuntuu NIIN pahalta. Mua syö tää yksinäisyys niin sisältä, että tuntuu että hukun tähän.. Jos jollekin sanon, kuulen vaan "kyllä sä vielä löydät jonkun". Joo.. kyllä.. joskus. Mun parhaat vuodet on nyt. Mä olen 3kymppinen ja itken itteni uneen kun olen vaan niin julmetun yksin että hukun tähän yksinäisyyteen vaikka olisin ihmismassan keskellä..



Mäkin kävelen onneni ohi kerta toisen jäkeen ja jos joskus jotain tarttuu mukaan, niin se jokin särkee vaan mun sydämen entistä pahemmin, etten kyyneliltäni näe eteeni.



Mietin just että missä menee raja. Milloin tietää ettei jaksa. Siitäkö kun itkee ekan kerran ennen kuin nousee sängystä vai siitä että äyskii lapselle vaan siksi että haluis kuluttaa tän paskan päivän loppuun, jotta ilta tulis ja hetki irti arjesta (eli uni). Ja aamulla ensimmäinen ajatus on, että miten monta tuntia kulutettavana ennen iltaa.. Kiire suorittaa tätä paskaa arkea, kiire aamulla, kiire töissä, kiire kotiin, kiire kauppaan, kiire iltapuuhiin. Kiire, kiire, kiire. Miki kiire? Jotta huomenna sama paska kiire vaan toistuisi.



Ei mitään, mitä odottaa, ei mitään.



Ja jos ääneen tän sanon, oon kiittämätön paska, koska muiden mielestä mä olen "hyvin toimeentuleva, nätti sinkkuäiti, jonka omavalinta on olla yksin".



Kiitos ap aloituksesta, jollain typerällä tavalla toi aloitus helpotti mun paskista paskinta iltaani.

Itse asiassa molemmille kirjoittajille! Kuulostaa, että kumpikin on masentunut, mikä on ensiksi hoidettava asia. Ehdottomasti kannattaa hakea apua, jos jo aamulla ensimmäiseksi itkettää! Ei avun hakeminen tee kenestäkään huonompaa. Apu voi olla monenlaista: lastenhoitoapua, itsensä hemmottelua kampaajalla, ehkä jokin liikuntaharrastus, joka saa mielihyvän liikkeelle.



Olet ap ihana nainen ja ihminen. Löydät varmasti vielä kumppanin, mutta kukaan ei tule hakemaan sinua kotoa. Laita vaikka ilmoitus nettiin :)

mä just tein äsken avauksen siitä, kuinka mulla ja miehelläni on tylsä parisuhde ja mieheni vaan pelaa kaikki vapaa-aikansa.



Muutenkin on sellainen jääräpää ja "perässä vedettävä kivireki" joka asiassa, eikä edes juuri osallistu kotitöihin (tai aina saa tapella että osallistuisi eikä sekään aina tulosta tuota!)



Musta tuntuu että oon melkein enemmän yksin tässä parisuhteessa, kuin että olisin oikeasti yksin?



Mä olen niiiiin kateellinen kaikille sinkuille ja haaveilen toisinaan elämästä vapaana sinkkuna, ilman miestä "taakkana"..



Te ootte tainneet sinkkuvuosienne aikana vaan unohtaa, millaista se parisuhteessa eläminen oikeasti on. Nauttikaa, kesä juuri tulossa ja saatte viettää sen vapaana!

tän tunteen :).



Mua alkanut myös ahdistamaan se, että jopa ex-anoppini kyselee uudesta miehestä. Monta kertaa olen kuullut: "et ole ottanut ketään exäsi jälkeen". Ja sekin vielä, että lapset ovat alkaneet tyrkyttämään minua ties kenelle...mm. uusi naapurin mies aina hymyilee ja on muka ihastunut minuun. Ymmärrän, että hekin toivoisivat miehen taloomme. Mutta kun ei niin ei.



Kiitos 2, edes sinä ymmärrät :)

En usko, että olen masentunut. En jaksaisi harrastaa liikuntaa säännöllisesti saati sitten huolehtia ulkonäöstäni muutenkin.



MUTTA uupunut olen tähän vuosien uurastukseen. Harmi, ettei sitä parisuhteessa varmaankaan edes tajua sitä, että miten jo se, että jakaa lasten harrastuksiin viemiset helpottavat elämää. Itselläni on koko ajan kiire. Äkkiä töistä kotiin, äkkiä ruokaa, äkkiä lasten harrastuksiin...kun minä harrastuksiin lapsiani, niin sinä miehellä varustettu ehkä peset pyykkiä, siivoat kotona tms. Meillä kaikki seisoo sillä aikaa kun kuljetan. OIKEASTI, ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella.

Olen niin tunteella nyt mukana, että sanoja puuttuu :)

tarkoitus ei ole vastata ap:n puolesta, joten anteeksi tämä oman elämän ruotiminen tässä..



Mä olen kokeillut kaikkea, ostanut ison ihanan kodin, muuttanut ulkonäön (pitkät kiharat hiukset ja urheiluvartalo, ainakin melkein ;), ostellut vaatteita, yrittänyt siis piristää itseäni ulkoisesti.

Mä olen kokeillut jo monta vuotta (aina välillä kun epätoivo iskee) nettitreffejä, tapaillut perusinsinööriä ja taivaarannanmaalaria, yh-isää ja sitoutumiskammoista sinkkumiestä. Kaikkea olen kokeillut, kaukosuhdetta ja naapurin miestä. Ei helvata kun mun elämä ei vaan muutu.. ei.



Jos joku sanoo, että älä mieti miestä, vaan keskity omaan elämään, niin mä tein.. Vaihdoin työpaikkaa, luin ylemmän amk-tutkinnon, vaihdoin autoa.. Ulkoista ja pinnallista, mutta kun ei ole sitä sisäistä ja tunnetta! Oon yrittänyt opiskella, jopa matkustaa, etsiä jotain "vain itseäni" varten ja kaikki paska tuntuu niin maanantaiversiolta ilman että saisi jakaa jonkun kanssa..

On vaikea olla miettimättä, ettei etsi mitään, kun sydän huutaa vaan toisen läheisyyttä. En tarkoita vaan seksiä, vaikka sitäkin on tietysti ikävä, vaan että olisi joku, joka välittää, joku jonka kanssa tehdä ruokaa, joku joka olisi puhelimen päässä aina, jos ei vieressä..



Tajusin tänä iltana, ettei kukaan ole 4vuoteen sanonut rakastavansa mua. Se ajatus tuntuu nyt pahalta ja on tällän illan "itkujen issue". Että miten monta ns. hyvää vuotta multa vaan liukuu ohi, että voin jatkaa elämääni siten miten toivoisin..



Ja mua itkettää joskus niin että mietin lisäajan varaamista työmatkoille, että kerkeis itkut tirauttaa.. Mä puren poskeni verille kun yritän olla pariskuntien seurassa, ja toivon jopa niille pahaa.. Vaikka ei niiden onni ole multa mitään pois, mutta kaikki on vaan niin tyhjää. Niin järjettömän puolikas ja tyhjä olo ja kaikki on ikään kuin keinotekoisesti hyvin, koska ei vaan ole ketään kenen kanssa jakaa tätä arkea. Olen jopa miettinyt oisko huono parisuhde parempi kuin parisuhdetta ei ollenkaan... Ja siltikään en löydä ketään.



Mä en keksi enää keinoa parantaa mun elämänlaatua.. Oon mä miettinyt itsetuhoisiakin ajatuksia ja sitä kuka tosta tytöstä huolta pitäis jos mua ei olis. No, se ajatus saa mut jatkamaan, mutta sitten itken sitä, että miten sen lapsuus on tämä, kun ei se tiedä paremmastakaan...



Hyvät neuvot olisi tarpeen.. Jos mä meen valitta väsymystä, saan 3pv saikkua ja se siitä. Joku oikeanvärinen nappi huuleen ehkä vois auttaa. Ei tästä suosta ehkä ihan "tsemppaamalla" nousta.

minulla meni 38 vuotta siihen, ja yksi avioero välissä. Elämä on nyt tässä ja silloin jos ei ole sutinaa niin tuntuu että ei löydy ketään, mutta tilanne voi hetkessä muuttua. Ajoitus on se oleellinen sana.

joskus voi auttaa, että vaihtaa paikkakuntaa tai foorumia, mistä miestä etsii. Millaisia odotuksia teillä on miehelle?

Se on vaan nyt se mikä puuttuu ja sitten kun sen saa, niin puuttuukin jotain muuta. Ihminen on yleisesti ottaen melko tyytymätön eläin, mikään ei tunnu riittävän.



Ihmisiä on tietenkin erilaisia, itselleni tuo parisuhteen haikaileminen ja itkeminen kumppanin perään joka ilta tuntuu todella absurdilta ajatukselta, mutta minä haikailen sitten muita asioita. Todellisuudessa kaikki on hyvin juuri näin ja siitä just pitäisi nauttia, koska totuus on että elämä ns. valuu hukkaan jos juoksee aina jonkun asian perässä.



Nyt on kesä (no okei, kevät), nauttikaa siitä, lapsista, lämmöstä, siitä että olette ainakin toivottavasti terveitä, on töitä, ystäviä jne.jne. Jos se parisuhde on teille tullakseen, niin se tulee, jos ei, niin ei sekään maata kaada. Elämä on elettävä sellaisena kuin se on, täältäkin saa ihan tarpeeksi lukea näistä naisista jotka on parisuhteessa vaikka väkisin, oli se kumppani sitten kuinka kauhea tahansa. Älkää siihen sortuko, jos nyt joku pitää siihen vierelle väkisin saada.

vai minkävuoksi olette aikoinaan miehistänne eronneet, jos on ollut todella noin ihanaa kun mitä nyt toivotte uusilta suhteiltanne ja miehiltä löytävänne...? :O



Kiire se on mullakin. Kotityöt seisoo, kun MÄ kuskaan lapsia milloin minnekin, mieheni EI osallistu kotitöihin eikä juuri lastenhoitoon, kuskaamisista puhumattakaan.



Arvatkaa, kuinka raivostuttavaa on oman kiireen keskellä huomata, että itse juoksee pää kolmantena jalkana koko ajan, ja mies siinä makaa sohvalla -kuten aina töidensä jälkeen- kaikessa rauhassa, tai pelaa!!! Eikä ikinä mikään muutu. SE vasta raivostuttavaa onkin!



Ja sitten tuo "...En tarkoita vaan seksiä, vaikka sitäkin on tietysti ikävä, vaan että olisi joku, joka välittää, joku jonka kanssa tehdä ruokaa, joku joka olisi puhelimen päässä aina, jos ei vieressä.. Tajusin tänä iltana, ettei kukaan ole 4vuoteen sanonut rakastavansa mua..."



Joopa. Voisin olla itse kirjoittanut tuonkin. Ja siis siitä huolimatta, että mä OLEN parisuhteessa.

Voi kunpa mieheni tosiaan tekisi joskus kanssani vaikka ruokaa!

kommentoida sitä miten eri lailla elämästä voi ajatella. Minä kadehdin ihan älyttömästi yh-äitejä, joilla on elämä kunnossa. Siis on kunnon työpaikka, oma nätti koti eikä ketään rasittavaa miestä ristinä. Voi kun vois vaihtaa!

Arvatkaa, kuinka raivostuttavaa on oman kiireen keskellä huomata, että itse juoksee pää kolmantena jalkana koko ajan, ja mies siinä makaa sohvalla -kuten aina töidensä jälkeen- kaikessa rauhassa, tai pelaa!!!

rakastamme toisiamme, jaamme asioita keskenämme. Huumorintaju ja seksi toimii. Erosta meni 6 vuotta ennenkuin löysin, juuri kun ajattelin etten halua rakastua ja olen yksin.

Jopa minun lapseni huomaavat, miten toi setä kattoi sua ja hymyili.



Itselläni on toiveissa mies, joka tulee omillaan toimeen, ei roiku, omistaa oman elämän. Itsenäinen mies siis. Ei mitään perässä vedettävää, eikä viinaan menevää. Ns. kunnollinen mies siis, mutta jotain jännitystä toivoisi häneltä :). Sen ihmisen vaan pitäisi tuntua hyvälle, sen seurassa voisi olla oma itsensä. Mielestäni ei ihan liikaa vaadittu :) ap.

hohhoijaa...mä taas päivastoin... en jaksa ylläpitää suhdetta.me vaa ollaan...huoh

jos olette 30 v niin kivat ja mukavat miehet eivät ole vielä 2 kierroksella.

ehkä sitä ei vaan muista millaista se parisuhde arki on. Tai aika kullannut muistot..? Tietty eroon oli syynsä, mutta oon miettinyt että olisiko sitä eronnut, jos olisi tiennyt näin pitkän yksinolon olevan edessä? Ex-miehellä on jo perhe uuden naisensa kanssa, ja vaikka se asia ei kirpaise pahasti, n iin on ikään kuin rikkana rokassa..

Että sekin ääliöistä ääliöin elää ihanaa elämää uuden naisen ja pienten lasten kanssa. Ja jopa farmariauto ja koira. Kaikki ällötys, minkä mä halusin.. :/



Oon miettnyt ja kovasti puhunutkin että kun en vaadi mieheltä "mitään". Vain sen, että tunne olisi oikea.. Etten miettisi "voiskohan ton kanssa olla" Ei sillä tavalla.. Vaan että "ilman tuota miestä en voi olla.." Edes aluksi!!

Kun joka kerta kun käy baarissa niin jotain juttuseuraa ainakin löytyy (pisimmälle pääsee, jos numeroita vaihtaa, huh hurjaa sinkkuelämää..), mutta jo jutteluvaiheessa tuntuu, että en kestäisi tota ominaisuutta, enkä tota ja tuo on aivan kamala piirre miehessä, ja tommosia sanontoja ei käytä kuin ääliöt.. jne jne. Eli edes aluksi ei tunnu miltään!! Voisin rakastua vaikka aidan seipääseen, jos edes aluksi menisi jalat alta.. Ammatilla tai ulkonäöllä ei ole väliä.. Eikä silläkään onko lapsia, kunhan tulee mun lapsen kanssa hyvin juttuun. Mun mielestä mä en edes tee mitään ehtoja miehelle, mitä miehen tulee olla!



Mä en voi vaihtaa paikkakuntaa.. lapsen koulu on täällä ja isä. Eikä mulla olisi mitään "oikeaa" syytä vaihtaa, kun työtkin on täällä. En taitaisi edes uskaltaa muuten vaan hypätä tyhjän päälle. Ja ei tältä paikkakunnalta vaan löydä mitään.. Ei ole tuppukylä, mutta kyllä moni jotain tutun tuttuja on, joten ei viitsi edes treffailla miestä, jos ei ole fiilistä heti ensi alkuun, ettei ole "se yh-äiti, joka on kaikkien kanssa". Ehkei pitäisi miettiä tuota asiaa, mutta mietinpä nyt sitäkin.. Aikaa kun on miettiä!



Mutta mieli paranee täällä jurputtaessa.. Kesä tulee.. Ensin mietin että mitä parempi keli ja mitä enempi ihmiset hehkuttaa, sitä syvemmälle suohon mä uppoan, mutta vertaistuki rulaa!



Kiitos :)

joskus voi auttaa, että vaihtaa paikkakuntaa tai foorumia, mistä miestä etsii. Millaisia odotuksia teillä on miehelle?

Odotukset ovat epärealistisia. Tosin tähän tulee vastauksena, kaikkea klassista tyyliin "Pitkä, komea, rikas, huumorintajuinen jne."

että pitäisi olla mies, jonka kanssa olisi kivaa rannalla, voisi mennä lasten kanssa mökille, matkustaa, olla vaan...