Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako ottaa ex takaisin?
14.05.2010 |
Minä ja ensimmäinen poikaystäväni (joka oli ensirakkauteni ja nykyään tiedän, että hän on myös elämäni rakkaus) Aloimme seurustella teineinä ja olimme yhdessä 6v. Tuona aikana koimme monia vastoinkäymisiä ja saimme kolme lasta (kaksoset ja yksösen). Elämä kuitenkin vei ja lopulta päädyimme eroon. Näin myöhemmin ajateltuna ehkä heppoisin perustein, mutta sillon se tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Minä jäin kolmen pienen lapsen (nuorin vauva) yksinhuoltajaksi, mies kyllä tapasi lapsiaan.
Aikaa kului ja minä ja mies löysimme uudet kumppanit ja mies sai uuden vaimonsa kanssa kaksi lasta, minä uuden mieheni kanssa yhden lapsen.
Minun mieheni kuoli kolmisen vuotta sitten ja sen jälkeen olen ollut yksin ja huomannut, että rakastan yhä exääni. Exäni erosi vaimostaan vuosi sitten.
Muutama kuukausi sitten olimme exäni kanssa samaan aikaan ravintolassa ja seuraavana aamuna löysin itseni exäni sängystä. Tuona aamuna keskustelimme paljonkin meistä ja siitä miksi liittomme päättyi aikoinaan, sain myös tietää, että exäni on myös yhä rakastunut minuun.
Nyt olemme tapailleet enemmän, mutta lapset on vielä pidetty tästä erossa. Minä vaan jotenkin epäröin, että kannattaako tätä jatkaa? Siis voiko tämä onnistua kun viimekskin päädyimme eroon?
Onko täällä kukaan palannut exänsä kanssa yhteen ja olisi yhä yhdessä?
Minun pari ystävääni ovat ottaneet exänsä takaisin, mutta ne suhteet ei ole kestäneet paria vuotta kauempaa kun ovat taas eronneet.
Kommentit (10)
Teillä on jo niin vahva historia, yhteiset lapset ja kaikki. Plussana vielä sekin, että molemmat tunnutte toisianne rakastavan yhä. Miksi ette voisi olla onnellinen perhe?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis lapset valvottivat ja tukiverkko oli surkea kun molempien vanhemmat eivät juuri yhteyttä pitäneet kun heidän mielestä meistä tuli liian nuorena vanhempia. Eikä muitakaan auttajia tuollon juuri ollut. Väsymyksen lisäksi mieheni syrjähyppy oli eromme syy.
Tietysti joku voi tulla tähänkin ketjuun sanomaan, että jos pettää kerran niin tekee sen toistekin. Minäkin ajattelin noin, mutta kun olen nähnyt tässä vuosien varrella miten exäni on käyttäytynyt ja jossain määrin ns. kasvanut ihmisenä niin en usko, että enää pettäisi. Lisäksi kun ollaan keskusteltu niin exäni on sanonut, että eniten katuu pettämistään ja molemmat kadutaan sitä, että luovutettiin toisaalta liian helpolla.
Meillä on kyllä ajatus- ja arvomaailma aika pitkälle samanlaiset ja lähes kaikki puhuu kyllä yhteenpaluun puolesta, mutta silti pelottaa. Toisaalta, jos ei ota riskiä ei mitään voi saadakaan. Eniten lasten takia tätä mietin, etteivät joutuisi toistamiseen kokemaan eroa.
ap
Miksei?
Lähinnä kiinnostaa että mitä olivat ne syyt miksi aiemmin erositte?
Onko maailman katsomuksenne, arvonne samanlaiset? Minusta se on yksi merkittävä tekijä liiton onnistumiselle.
Toisaalta, jos tapaisit jonkun ihan "ventovieraan" miehen, johon rakastuisit, voisitko olla "varma" hänestäkään, pettäisikö...?
koska molemmat tiedätte missä viimeks meni vikaan niin tällä kertaa sen voi estää.
Minä ainakin palaisin yhteen, jos olisin sinun tilanteessasi. Minä olen yhä ensirakkauteni kanssa ja me pääsimme pettämisen yli ja olemme taas onnellisia.
Jos pettää kerran niin tekee sen kyllä toistekin, ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan aikaa kulunut ensimmäisestä erostanne ja elämänkokemusta tullut lisää ja sen myötä viisautta yms. Olette varmaan nykyään erilaisia ihmisiä kuin silloin.
Ikuista rakkautta ei kukaan voi ennustaa, mutta sen tiedätte itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis lapset valvottivat ja tukiverkko oli surkea kun molempien vanhemmat eivät juuri yhteyttä pitäneet kun heidän mielestä meistä tuli liian nuorena vanhempia. Eikä muitakaan auttajia tuollon juuri ollut. Väsymyksen lisäksi mieheni syrjähyppy oli eromme syy.
Tietysti joku voi tulla tähänkin ketjuun sanomaan, että jos pettää kerran niin tekee sen toistekin. Minäkin ajattelin noin, mutta kun olen nähnyt tässä vuosien varrella miten exäni on käyttäytynyt ja jossain määrin ns. kasvanut ihmisenä niin en usko, että enää pettäisi. Lisäksi kun ollaan keskusteltu niin exäni on sanonut, että eniten katuu pettämistään ja molemmat kadutaan sitä, että luovutettiin toisaalta liian helpolla.
Meillä on kyllä ajatus- ja arvomaailma aika pitkälle samanlaiset ja lähes kaikki puhuu kyllä yhteenpaluun puolesta, mutta silti pelottaa. Toisaalta, jos ei ota riskiä ei mitään voi saadakaan. Eniten lasten takia tätä mietin, etteivät joutuisi toistamiseen kokemaan eroa.
ap
Miksei?
Lähinnä kiinnostaa että mitä olivat ne syyt miksi aiemmin erositte?
Onko maailman katsomuksenne, arvonne samanlaiset? Minusta se on yksi merkittävä tekijä liiton onnistumiselle.
Teillä on oikeasti hyvät mahdollisuudet onnistua kuten täällä on muutkin sanoneet.
Miksei?
Lähinnä kiinnostaa että mitä olivat ne syyt miksi aiemmin erositte?
Onko maailman katsomuksenne, arvonne samanlaiset? Minusta se on yksi merkittävä tekijä liiton onnistumiselle.