Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei naurata enää.
14.05.2010 |
Olen parisuhteessa elävä kahden lapsen äiti. Käyn kokopäivätöissä ja mieheni myös. Mieheni työpäivät venyy ja kestää... Olen reilun kk ajan ollut lasten kanssa koko ajan lukuunottamatta työaikaani jolloin lapset hoidossa. En käy kavereiden kanssa lenkillä enkä yksinkään. En kaupassa yksin. En tee mitään ilman lapsia koska en voi. Mieheni on aina töissä.
Nyt alkaa jaksaminen tulla vastaan. En vain jaksa. Pieni kiukunpuuska lapsilta saa minut melkein itkemään. En jaksa kuunnella. Rakastan lapsiani, mutta mieleni ei nyt jaksa mitään kiukutteluja :(
Olen puhunut miehelleni omasta-ajastani. Vastaus on, että nyt on töitä ja ei hänelläkään ole omaa-aikaa. Kun alamme puhumaan mies vatkuttaa, että kun joskus tajuaisin hänen tilanteensa töissä ja siitä kuinka hän on välikädessä.
Mutta en minäkään jaksa näin.
Nyt mies on reissussa 5 päivää. Vielä maanantaihin tulisi jaksaa lasten kanssa keskenään. Tuntuu ikuisuudelta *itku*
En ymmärrä miksi mies ei voinut ennakoida tulevaa reissua ja antaa minulle aikaa. Mutta taas vastaus oli työt :( Olen niin loppu. Töihinkään ei huvita enää mennä kun se syö viimeisetkin mehut minusta.
Noppa
Kommentit (36)
puolisona. Viimeksi näin miestä viikko sitten, tiskit koneessa ja kahvinkeittimeen unohtunut kahvi kertovat, että se on hengissä. Seuraavat 2 viikkoa menevät näin, mutta ei käy edes pienessä mielessä valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut aina sitä, että saan hoitaa lapset ja tehdä kotityöt ja käydä töissä. Mitään ei arvosteta :(
Aina löytyy tommosia, joiden pitää päässtä pätemään, et "mullapa onkin vielä kurjempaa..." mut kuulostaa siltä, että sun on pakko jotenkin tehdä miehelles selväksi, että NÄIN EI VOI JATKUA. Kyllä siihen konstit löytyy tavalla tai toisella, jos vaan on tahtoa ukolla kanssa.
Tsemppiä sulle kovasti!
miehelle. Olen miettinyt, että oikeasti yh:na olisi edes joskus vkonloppu vapaata. En vain sitä sen takia haluaisi. Mutta kohta se on jaksamiseni kannalta ainut viisaus. Mies ei ikinä tule tajuamaan.
Nyt mies on siis lomareissussa. Ja mitä minä teen. Vahdin hänen lapsiaan. Kysyttiinkö minulta sopiiko tämä minulle, no ei. Mutta minun pitää anoa lupaa päästäkseni kävelylle. Onko se oikein???
Lapset huutaa ja kiukkuaa. Minä haluan nukkumaan, mutta en haluaisi työviikon alkavan taas. En jaksa, en.
Noppa
Vai onko tämä uusi tilanne? Minusta kuulostaa tosi oudolra. Minun mieheni on johotehtävissä ja naimisissa töiden kanssa. Mutta perhei on silti etusijalla; kotiin tullaan ajallaan ja viedään lapset harrastuksiin ja leitateaan ruokaa (kun minä käy sillä välin omissa harrastuksissani) ja sitten taas illalla tehdään töitä koona läppärin ääressä.
Jos tilanne on uusi, niin oleto varma että syys on todella TYÖ, kuulostaa niin helvetin epäilyttävätä... Itse en ikinä uskoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saisit edes vähän "omaa" aikaa..
Missä sukulaiset, naapurit yms? pyydä apua.
Ja tiedän, että on oikeasti töissä. Rivienvälistä oli luettavissa vihjailut muista naisista. Sitä tämä ei ole. Olen 110% varma siitä.
Työ on miehelle ihan liikaa. Miehen jaksamisestakin jo huolestunut ajat sitten. Mutta puheet ei auta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin!
Ehkä ap:n kannattaa miettiä, miksi hän ihan itse on tehnyt elämästään kamalan. Mies tekee töitä - so? Silloin ap on ihan vapaa järjestämään elämänsä tasan sellaiseksi kuin haluaa. Ei ole pakko natista ja valittaa, sitä kun voi hyväksyä asian ja katsoa eteenpäin ja nauttia kaikesta.
ja käyn vaikka kävelyllä. Muuten en kohta jaksa mitään.
Isovanhemmat ovat kovin meneväisiä työt yms. Muita läheisiä ei täällä ole.
Noppa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin!
Ehkä ap:n kannattaa miettiä, miksi hän ihan itse on tehnyt elämästään kamalan. Mies tekee töitä - so? Silloin ap on ihan vapaa järjestämään elämänsä tasan sellaiseksi kuin haluaa. Ei ole pakko natista ja valittaa, sitä kun voi hyväksyä asian ja katsoa eteenpäin ja nauttia kaikesta.
Olen vapaa järjestämään elämäni. Joo niin olen! Mutta haluaisin joskus käydä lenkillä, uimassa, salilla tms. En voi mennä lasten kanssa uimaan jos haluan matkaa uida.
Tämä minun lapsien kanssa oleminen on sitovampaa kuin monella yh:lla.
Noppa
Kyllä minä laittaisin miehen koville. Sanoisin, että nyt minä lähen lomalle, sinä hoidat päiväkodin,ruoan,pyykit jne...
Jos sitten alkaisi arvostamaan sinua äitinä.
millä on molemmilla laatuaikaa ja tasan yhtä paljon.
En voisi sietää sitä ettei mies kanna mitään vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 3 lapsen yh. Isä ei asu Suomessa, eikä siis hoida lapsiaan€ vuoroviikonlopuin. Mummoja ei ole lähimaastossa, eikä muitakaan, paitsi rahalla ostettavia hoitajia.
Olen ollut viimeiset 4 vuotta putkeen lasten kanssa kaiken vapaa-aikani, kaiken muun ajan, paitsi sen minkä olen töissä. Teen yksin kotityöt, maksan perheen kulut jne.
Anteeksi, mutta minä en ihan oikeasti ymmärrä, mikä hitto teidän valittajien elämässä on niin vaikeaa, että siitä tarvitsee aina olla valittamassa!
kyllä äitikin saa väsyä ja on ihan ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että väsyy. Mä taas en ymmärrä lainkaan tuollaista, ettei saisi valittaa jos voi pahoin. Ole erinomainen ihan keskenäsi vain.
Sun, ap, kannattaa pitää lapsia joskus pitempään hoidossa, hankkia joku tyttö hoitamaan lapsia välillä että saat vapaata. Löytyiskö ehkä kavereita tai muuten voisit tutustua muihin äiteihin asuinalueellasi? Voisitte vuorotella lastenhoidossa.
Sun hyvinvointisi on lasten ja koko perheen etu. Kannattaa nyt heti alkaa toimia, ettet ihan täysin uuvu ja joudu sairauslomalle. Halauksia.
t. been there
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 3 lapsen yh. Isä ei asu Suomessa, eikä siis hoida lapsiaan€ vuoroviikonlopuin. Mummoja ei ole lähimaastossa, eikä muitakaan, paitsi rahalla ostettavia hoitajia.
Olen ollut viimeiset 4 vuotta putkeen lasten kanssa kaiken vapaa-aikani, kaiken muun ajan, paitsi sen minkä olen töissä. Teen yksin kotityöt, maksan perheen kulut jne.
Anteeksi, mutta minä en ihan oikeasti ymmärrä, mikä hitto teidän valittajien elämässä on niin vaikeaa, että siitä tarvitsee aina olla valittamassa!
Kaikilla ei ole samanlaiset tarpeet kuin sinulla. Jokainen ihminen on erilainen. Itse kaipaisin liikuntaa jotta jaksan.
Jos sinulla ei ole lapsilla isää ja olet yh. Ei se tarkoita etteikö ihmiset saisi valittaa. Valitathan itsekin siitä kuinka toiset jaksaa valittaa :O
Noppa
monissa niistä on lapsiperkki
t. 15
Olen itse 3 lapsen yh. Isä ei asu Suomessa, eikä siis hoida lapsiaan€ vuoroviikonlopuin. Mummoja ei ole lähimaastossa, eikä muitakaan, paitsi rahalla ostettavia hoitajia.
Olen ollut viimeiset 4 vuotta putkeen lasten kanssa kaiken vapaa-aikani, kaiken muun ajan, paitsi sen minkä olen töissä. Teen yksin kotityöt, maksan perheen kulut jne.
Anteeksi, mutta minä en ihan oikeasti ymmärrä, mikä hitto teidän valittajien elämässä on niin vaikeaa, että siitä tarvitsee aina olla valittamassa!
Kaikilla ei ole samanlaiset tarpeet kuin sinulla. Jokainen ihminen on erilainen. Itse kaipaisin liikuntaa jotta jaksan.
Jos sinulla ei ole lapsilla isää ja olet yh. Ei se tarkoita etteikö ihmiset saisi valittaa. Valitathan itsekin siitä kuinka toiset jaksaa valittaa :ONoppa
kyllä äitikin saa väsyä ja on ihan ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että väsyy. Mä taas en ymmärrä lainkaan tuollaista, ettei saisi valittaa jos voi pahoin. Ole erinomainen ihan keskenäsi vain.
Sun, ap, kannattaa pitää lapsia joskus pitempään hoidossa, hankkia joku tyttö hoitamaan lapsia välillä että saat vapaata. Löytyiskö ehkä kavereita tai muuten voisit tutustua muihin äiteihin asuinalueellasi? Voisitte vuorotella lastenhoidossa.
Sun hyvinvointisi on lasten ja koko perheen etu. Kannattaa nyt heti alkaa toimia, ettet ihan täysin uuvu ja joudu sairauslomalle. Halauksia.
t. been there
En vain ymmärrä, että sen ajan, kun voisi jotain itsekin saada aikaiseksi, käyttää mieluummin valittamiseen ja itsensä säälimiseen. Tilanteesi on nyt mikä se on. Mitäs jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja valittamisen sijaan miettisit, millä saisit asiain tilan paremmaksi. Joku jo ehdottikin lastenhoitajaa. Toinen lapsien pitämistä päiväkodissa hiukan pidempään jne. On ihan omasta itsestä kiinni, minkälaiseksi elämänsä rakentaa. Älä siis ruikuta, että miehesi pitäisi elämäsi jollain hokkuspokkustempulla parantaa. Paranna se itse!
se vain kertoo, että ihminen ei oikeasti edes halua muutosta, vain huomiota. Valittajan elämä ei ikinä muutu, koska hän keskittyy valittamaan eikä toimimaan.
ap:llä on kuitenkin mies, joka tulee ja menee miten haluaa, ja ap puolestaan ei voi tehdä samoin. Se v***ttaa. Asiat kun voisi olla toisin, mies voisi ja olisi velvollinen myös osallistumaan perhe-elämään mutta kun ei osallistu. Ymmärrän ap:n valituksen, koska tilanne on epäreilu.
Alue: Aihe vapaa
Yllättävän nopeasti ne kasvaa ja silloin sitä aikaa tulee enemmän, Tsemppiä! t: neljän lapsen yh