Anopin kosto haudan takaa
Anoppi kuoli viime syksynä ja "testamenttasi" vanhimman lapsensa, kehitysvammaisen pojan, tämän sisaruksille. Joka neljäs viikonloppu miehen veli, kohta 50v, tulee meille lomalle laitoksesta. On tottunut olemaan joka viikonloppu kotilomalla anopin eläessä, nyt on kuulemma sovittu, että jatketaan samaa.
Meillä on 2 pientä lasta, en jaksaisi tähän yhtä ylimääräistä ihmistä, joka tulee perjantaina klo 18.00 ja lähtee vasta maanantaina aamulla. Sanoin miehelle tästä, ja mies suuttui: kuulemma en välitä muista kuin itsestäni, hänen veljensä on 12v tasolla ja tekee meillä ollessaan kotitöitäkin, siivoaa minun jäljiltäni keittiön ym.
Tänään miehen piti hakea veljensä meille jo aamupäivästä, ja kun siitä tuiskahdin, niin mies totesi, että he menevät sitten kahdestaan mökille, minä voin kotona kiukutella ja miettiä sanomisiani. Palaa vasta maanantaina ja menee suoraa töihin.
Olisin niin halunnut istua rauhassa takapihalla siiderilasi käden ulottuvilla! Nyt täytyy yksin hoitaa lapset ja huusholli, kauppaankin mentävä kävellen, kun mies vei auton.
Kommentit (57)
Jos vaikka sovitte miehen kanssa, että kun veli on käymässä, niin mies vie veljen ja lapset (tai sitten pienin jää sun kanssa) aina käymään jossain pariksi tunniksi. Ainakin näin kesäaikaan löytyy tekemistä helposti, vaikka on aika sekalainen sakki mukana onkin. Voisivat välillä vaikka syödäkin jossain matkan varrella.
Minä ymmärrän ap:tä. Meillä oli aikoinaan hoidettavana miehen dementoitunut äiti. Lapset oli silloin juuri tuon 1 ja 3 veet. Kyllä se hermoille tiukkaa hetkittäin tekee. Mutta toisaalta on valtava rikkaus sekä teidän lapsille että miehesi veljelle. Jotain pieniä kotihommia voi helposti järkätä setämiehelle, hänelle on tärkeää kokea olevansa osa teidän perhettä näinä viikonloppuina. Ja hän on teillä yhden viikonlopun kuukaudessa, ei asu teillä kuitenkaan. Nyt tsemppiä ja oma asenne kohdalleen, voit sä sen siiderin ottaa vaikka teillä vieras kotona onkin. Eikö hän voisi teillä ollessa kotiutua vakituiseen osoitteeseen jo sunnuntai-iltana? Voimia oikein paljon!
ja sopikaa jostain kompromissista viestin 47 tyyliin. yks yö vähemmän, tai mies vie häntä johonkin että saat levätä. tai vie ravintolaan. tai tilaatte kotipizzat. tms. kompromissimahdollisuuksia on monia. esim. sekin että ei ois joka 4. vkl vaan esim. joka 5. tai 6.
lähimmäisenrakkautta ja kärsivällisyyttä.
elä enää kovin pitkään. Max 60 v veikkaisin. Jostakin syystä kehitysvammaiset tuppaavat kuolemaan nuorempina.
liikaa että käy kerran kuukaudessa? :)
Ei taida ap ajatella miestään ollenkaan! Jos yhtään ajattelisit, suostuisit tuohon.
Tuo on kuitenkin lyhyt aika kuukaudesta kun teillä on.
Ja jos se sinulle ottaa kunnon päälle, niin miehes on veljensä kanssa.
(Niin ja kun kerrankin paistaa aurinko niin et jaksa? Nyt on kesä, aurinkoisia päiviä tulee lisää!)
Yhden ihmisen mahdollisuus elää elämäänsä muutenkin kuin laitoksessa kontra sinun siiderilasisi. Elämä ei ole reilua eikä aina ole kivaa. Äitinä voisit näyttää myös mallia aika paljoon tässä. Mutta toisaalta, meitä on moneen junaan, toiset ovat kehitysvammaisia, toiset ovat pyyleviä, toiset ovat itsekkäitä, toiset laupiaita...
on siinä vähän eroa. Miehen pitäis siis hoitaa homma.
vammaista riesaa heilumaan, oli sitten kuinka miehen veli tahansa!
kun mies ei mennytkään sovitusti kauppaan vaan päätti mennä hakemaan veljensä.
miehen veli itse tästä on? Kyllä hän varmaan osaa sanoa, jos ei mielellään tule kyläilemään, vaan olisi siellä viihtyisässä palvelutalossa pupujen ja muiden kanssa kauniissa pihapiirissä?
Mutta ymmärrän kyllä, että miehesi loukkaantui. 3 yötä kuukaudesssa ei ole kovin paljon kuitenkaan.
Puhu miehesi kanssa, jos sinusta teidän työnjako esim. ei ole kohdallaan, eli jos tuosta veljestä on kovin paljon vaivaa sulle. Ja onko hän tosiaan niin vahdittava, ettet voi siiderilasia nauttia pihalla?
vierasta edes kerran kuussa. Oli kuinka veli tahansa. Ihanne tuossa tilanteessa minusta olisi, että kävisitte tapaamassa meihen veljeä hänen kotonaan tiuhaan ja hän voisi tulla kuukausittain vaikka päiväkylään teille. Ja tietenkin synttäreille yms. mutta viikonloppu kerran kuussa ihan muuten vaan olisi minulle liikaa.
jotenkin, kun on tiennyt että itse ei ole enää lastansa hoitamassa. Itku tulee oikein kun ajattelee, ja sitten sinä ajattelet tuolla tavalla! Itsekkin toimisit äitinä juuri noin. Jos tietäisit kuolevasi, suunnittelisit että miten turvaat lapsille tulevaisuuden.
jos olisi mitään ongelmaa ei luultavasti olisi. Miehen sukulainen ei ole niin tärkeä. Itsekin helpommin hoitaisin omia kuin miehen sukulaisia.
Siitä huolimatta mä ehkä yrittäisin kestää. Tai pyrkisin sellaiseen kompromissiin, että joka toinen kerta olisi vain yksi päivä ja joka toinen kerta viikonloppu.
nyt tarttekaan hoitaa kuin omat kersansa, eikös se miehensä lähtenyt mökille veljensä kanssa?
Ai mut ku sekin on liikaa vaadittu. Mies ei saisi hoitaa veljeään, vaan sen pitäisi hoitaa lapsia, jotta ap. saisi rauhassa tissutella...
Joka neljäs viikonloppu tuskin sun elämääsi kaataa. Sitä paitsi jos on 12 vuotiaan tasolla, niin siitähän on vain apua. Voi auttaa lastenhoidossa ja siivouksessa sua. Jos tuntuu olevan tiellä, niin laita vaikka seuraamaan mitä lapset touhuavat.
KAMOON, vaan joka neljäs viikonloppu. Ja hän on sentään 12-vuotiaan tasolla oleva ihminen. Ja ilmeisesti puhekykyinen ja puhetta ymmärtävä...?
Minkä ikäiset teidän lapsenne ovat? Onko tosiaan NIIN rankkaa?
Mieti miltä miehestäsi tuntuu, osaatko asettua toisen asemaan?
pitää huolta veljestään?
Ja mikä ihmeen kosto? Onko se kosto, että anoppisi on jättänyt toivomuksen, että jatkatte tätä mukavan kuuloista perinnettä. Olisit sitten ottanut miehen, jolla on vain terveitä sukulaisia, jos noin elämääsi tämä kehari häiritsee.
kävisitte esim. kaupassa etukäteen, ettei lasten kanssa tarvitse. Sulle myös pari siideriä.
Ymmärrät varmaan, että elämä ei ole aina kivaa. Ajattele, että teillä on kuitenkin 3 vapaata viikonloppua kuukaudessa perheen kesken ja oikeasti, lapsesi oppisivat erilaisuuden hyväksymistä ja suvaitsevaisuutta.
Vesipyssyihin vettä ja pihalle juomaan se siideri.
Tsemppiä kuitenkin, eihän toi kiva rasti ole, mutta elämässä on hyvä osata antaakin.