Hitto että väsyttää ja vituttaa kun toi 2-vuotias sotkee KOKO AJAN

Otat sen lapsen mukaan hommiin.

äidin pikkuapulaisena kuuliaisesti :D.

Kuorii perunatkin näppärästi ja pistää tiskit pyörimään..

käski pistää lapsen jäähylle ja kieltää joka kerta, niin tiedoksi, että mä olen vieraillut perheessä jossa tuota keinoa käytetään, ja se oli kauheaa katsottavaa. Lapsi on ihan sekaisin, epävarma ja hermostunut koko ajan, koska ei voi tietää milloin vanhemmilla taas napsahtaa ja joutuu arestinurkkaan. Mulla kävi niin sääliksi tuota lasta; lapsi on äärimmäisen harvoin tuhma, ja varsinkaan tietoisesti. Enemmänkin vain utelias ja ajattelematon - siis lapsi!

Älkää hyvät äidit menkö liiallisuuksiin sen kasvattamisenkaan kanssa. Koti on lapsenkin koti, parempi että äiti vähän venyy kuin että lapsi elää puolet lapsuudestaan jäähynurkassa!

Tuossa perheessä ei jäähyä käytetty oikein??? Ei sen ole tarkoitus olla mikään vanhempien paineidenpurkumenetelmä, ja olennaista siinä on se, että lapsi tietää ja tajuaa mitä on tulossa, ja jäähyn ajan miksi on jäähyllä.

Meilläkään jäähyä ei kyllä käytetä, en tiedä miksi, mutta meilläkin lapsista se on todella ahdistavaa, ja koskauskovat muutenkin suht helposti, ei siitä ole tullut tapaa.

meillä 5 ja 7 vuotiaat saa kämpän sekaisin, kun juoksevat ympäriinsä, matot on rutussa, sohvatyynyt lattioilla, leikit levällään joka huoneessa.

Tyttö askartelee intohimoisesti ja sitä silpun määrää mikä siitäkin kertyy!

Onneksi ilmat lämpeni, saavat telmiä ulkona ja sekottavat vähemmän sisällä.

osaavat kyllä myös siivota jälkensä, jos heidät siihen ohjataan.

Ja varsinkin jos vanhempi osaa esittää homman niin, että se siivoaminen ei ole mikään karsea rangaistus ja pakkopuurtamista, vaan ihan luonnollinen osa kotona oloa ja eloa, ja tietysti tarvittaessa auttaa lapsia siinä.

T:7, 4, ja 2-vuotiaiden äiti

puolitoistavuotias se vasta onkin näppärä; on näemmä avannut kännykästä näppäinlukon ja lähettänyt parit multimediaviestit. Voi hävetys! Ei tullut mieleenkään, että lapsi vois saada mitään tuollaista aikaan niinä kahtena sekuntina, kun hän istui mun sylissä kännykän kanssa, että sain puhua edes yhden lauseen loppuun meidän vieraiden kanssa. Kukaan ei tosin ole kommentoinut saaneensa noita viestejä - eivät varmaan kehtaa kun pitävät niitä niin outoina.

Otat sen lapsen mukaan hommiin.

äidin pikkuapulaisena kuuliaisesti :D.

Kuorii perunatkin näppärästi ja pistää tiskit pyörimään..

Lapsi HALUAA imuroida. :) Rakastaa imurointia. Ikää on noin 2v 6kk ja jos minä otan imurin esiin hän tahtoo sitä käyttää. Viimeksi imuroi keittiön eteisen ja olohuoneen. Yritin että äiti voisi auttaa, mutta en saanut koskea imuriin kun siitä tuli hirmuinen huuto.

Laitan imurin varren lyhyeksi (säilytysasento) ja säädän imutehon lapselle kevyemmäksi (ei ota lattiaan yhtä hanakasti kiinni...)

Tuskin jatkaa tuota rippikouluikäisenä, mutta pääsempä sanomaan että lapsena oli kultainen äidin apu.

Ja kyllä, meillä komennetaan ja jäähytetäänkin hätätilanteissa.

Helpoimmalla pääsee kun ottaa lapsen mukaan "lapsenkokoiseen" aktiviteettiin.

Lisäksi lapselle on opettettu pienestä asti, ettei keittiöön viedä leluja. Hänen iltarutiiniinsa on kuulunut jo yksivuotiaasta asti avustettu lelujen kerääminen. Nyt hän kerää ne jo pääsääntöisesti itse. Ja on ylpeä siitä että tietää mikä minnekin kuuluu.



Toki lapsella on omat "villit" hetkensä...

joskus lukis viestin sisällön niin ei tarvis laukoa ääliömäisyyksiä.



Minä ehdotin niitä palapelejä yms. Minä TODELLAKIN tiedän millaista on kahden supervilkkaan (joista toinen ei edes ymmärrä mitään kieltoja kehityshäiriönsä takia!) kanssa eläminen. Se on raskasta, tiedän, mutta voi tehdä aika paljon omaa arkea helpottaakseen.



- Kyllä, tehkää palapelejä. Jaksaa keskittyä minuutin, mutta huomenna jo ehkä kaksi. Tehkää yhdessä - saa sinulta sitä huomiota jota kaipaa (jotkut riehuu siksi että saa sillä huomiota) ja kärsivällisyys kasvaa.



- Hanki niitä lapsilukkoja, stoppereita sun muita. Laita keittiöön portit niin ettei lapsi pääse sinne yksin. Ikealla on sellainen malli, joka avaamisen tajuamiseen menee aika pitkään isommallakin lapsella.



- Älä ikinä laita mitään esille, joka on arvokas rahallisesti tai tunteellisesti. Maljakot, koriste-esineet, taulut, kasvit... kaikki piiloon tai niin ylös, ettei sinne ylety edes tuolin avulla.



- Voit myös ottaa hetkellisesti kahvat irti keittiön kaapeista mikäli se on mahdollista.



- Älä pidä kaikkia leluja esillä. Jos niitä on liikaa, lapsi ei väkisin tiedä mihin tarttuisi ja vain sotkee kaikilla. Vaihtelu myös virkistää: pari viikkoa piilossa ollut lelu tuntuu taas uudelta ja sillä jaksaa leikkiä.



- Lapsi mukaan hommiin: sekoittamaan omaa taikinaa, pyyhkimään omalla rätillä lattiaa ja hirveästi kehuja kun onnistuu. Näin saat touhun pysymään iloisena ja kannustuksen arvoisena vaikka vähän rapatessa roiskuisikin - eikä tarvitse aina kieltää.



Ei nää mitään uusia juttuja ole, enkä tiedä kaipasitko oikeita neuvoja vai vertaistukea.

Meillä lapsi myös tykkää imuroinnista. Tosin, vain ja ainoastaan silloin kun äiti aikoo imuroida/imuroi. Silloin tunkee jääräpäisesti minun ja imurin väliin.



Kun jätän imurin hänelle ja ajattelen, että imuroikoon, jotta mä saan tehdä jotain muuta, lapsi yhtäkkiä kyllästyykin imuriin ja lähtee taas pahantekoon. Ja sitten minä yritän taas aloittaa imuroimisen, ja siinä se lapsi onkin taas salamannopeasti "imuroimassa" mukana (eli ei tule imuroinnista mitään kun kirjaimellisesti roikkuu imurinvarressa)



Tätä voisi toistaa ties kuinka monta kertaa.



Leikki-imuri lapselle on hankittu, arvatkaapa vaan kiinnostaako se :D



Ihan sama kaiken muunkin kanssa, jos laitetaan vaikkapa pyykkiä yhdessä koneeseen, lapsi raahaa kaikkia likaisia vaatteita pyykkikorista ihan muualle kuin koneeseen, tai sitten lykkää salamannopeasti koneeseen kaikkea ylimääräistä, mitä nyt käsillä sattuu olemaan. Tai vetää pyykkejä ulos samalla kun mä laitan sisään.



Ehkä joidenkin lasten kanssa voi tosiaan tehdä niitä kotitöitä ja ottaa mukaan kodin askareihin, mutta ei meidän vintiön kanssa.



ap

että ap kaipasi nimenomaan vertaistukea päivän päätteeksi, kun katselee likaista kämppää.



Meillä ainakin on tehty noi kaikki täällä kerrotut varotoimenpiteet. Kaikkea vain ei voi ennakoida, sillä lapsen mieli en noudata aikuisen logiikkaa. Meillä lapsi ei pura keittiön laatikoista aterimia eikä kapustoja, koska se on kiellettyä. Mutta koska ollaan yhdessä laitettu puhtaat lusikat tiskikoneesta aina lusikkalaatikkoon, niin nyt hän sitten kippasi sinne ne likaiset lusikat. Tämä näin esimerkkinä, että vaikka parhaansa yrittää niin aina ei vaan mene putkeen.



Pitkän aikaa meillä toimi sekin, että lapsi oli mukana kotihommissa, mut nyt häntä ei enää todellakaan voi päästää lähellekään kuumaa hellaa ja uunia, ja mä kadun ikuisesti että annoin lapsen auttaa pyykkien ripustamisessa koska nyt hän sit ripustelee sitä pyykkiä siihen malliin että puolet jo ripustetusta pyykistä tippuu alas ja meillä menee siinä ikuisuus. Mä toivoisin, että mulle jäis aikaa tehdä muutakin kuin kotitöitä lapsen kanssa.



En minäkään mitään neuvoja kaipaa, enkä erityisesti edes vertaistukea - mulla kun on naapurissa useampilapsinen perhe, jossa kyläilen usein. Siellä äiti ei enää edes viitsi kiinnittää huomiota tällaisiin pikkuaisoihin kuin kaksivuotiaan projekteihin.



Kuutonen

ainahan sitä sattuu kaikenlaista. Likaiset lusikat laatikostossa on pikku juttu.

Meillä siitä "normaalista" supervilkkaasta on kuukausien jälkeen kehittynyt ihana apuri täyden turbojyrän sijaan. Vaikka rikkoo sekin ja sotkee edelleen vahingossa, mutta myös siivoaa mielellään kun olen sen kehuilla kuorruttanut niin moneen otteeseen. Toinen nyt ei tajua vielä mitään muuta kuin että sotkeminen on tosi hauskaa :/



En edes viitsi kertoa mitä kaikkea meillä on parhaimmillaan ehtinyt tapahtua päivän aikana. Sen voin sanoa että olen kyllä useammin kuin kerran istunut nurkassa ja itkenyt väsymystä sen sotkun keskellä. Niin kauan kuin sotkuun ei liity ruumiin eritteitä, en enää jaksa valittaa.



- se neuvoja, kaksosten äiti

Meillä on nuorimmainen juurikin samanlainen... Ehtii askeleen edelle koko ajan. Mulla pitäis olla silmät selässä, että ehtisin joka paikkaan ennen häntä. Kaikki kolme vanhempaa ovat olleet todella rauhallisia nuorimpaan verrattuna.



Meillä on nyt hakaset keittiön ovessa, alakerran vessan ovessa, kellarin ovessa, portti yläkerran rappusiin ja alakerran rappusiin. Kun nämä kaikki viritykset ovat kohdillaan, niin tämä mamma saa istua jopa 10 min. paikoillaan! On kyllä niin luksusta.



Me irrotettiin nupit hellasta, koska ne levyt oli koko aika päällä, ei mitkään lieden suojukset auttanu yhtään mitään. Kattilat haetaan koko aika kaapista ja viedään levylle ja kokataan ruokaa. Niin hiljaa ei pysty koskaan ruokaa itse laittamaan, ettei nuorin olis apulaisena. Ja sit kaivetaan kaikki kauhat ja lastat. Menee ainoastaan niihin kaappeihin, missä on kattilat ja niihin laatikoihin, missä kauhat on. Hetken aikaa oli siskon leikkikeittiö käytössä, mutta vein takasin kellariin, koska ei kiinnostanu, kun ehkä päivän.



Kenkiä kokeillaan monta kertaa päivässä ja sitten ne on tietty siellä mihin ne riisutaan. Hakee tuolin ja kiipeää milloin mihinkin. Uittaa unikaveriaan vessanpöntössä ja juo sieltä, hakee jääkaapista itse ruokaa, laittaa mikroon lämmitykselle millon mitäkin, vie itse astiat astianpesukoneeseen ja tyhjentää sitä millon huvittaa, jos ei ole bodya päällä "vaihtaa" itse vaipan, pesee hampaitaan millon kenenkin hammasharjalla, syö lääkkeitä (jos vahingossa jää pöydälle), kaivoi kauhalla maalia portin välistä ja söi (maalipurkin kansi oli ties kuinka ylhäällä rappusella) vesiliukoista ym. Siis keksii kyllä aktiviteettia ihan jokaiselle päivälle! Tähän meidän touhuun ei auta 5 tunninkaan ulkoilu... Testattu on.



Joku lapsista vaan on niin tavattoman utelias luonteeltaan ja ehtiväinen ja taitava. Käsidesin kulutus on meillä suosiossa tällä hetkellä. Jos vahingossa jää liian alas käsidesi tai voi olla ihan tavallinen saippuakin, niin se voidellaan huolellisesti käsiin. On niin monta sairaala jaksoa takana, että näkee, kun muutkin tekee. Sairaalassakin hilas tuolin käsidesin viereen ja yritti hakea. Siellä kun oli niin pieni tila, niin ehdin hätiin. Kotona vaan pitää lattiat ja pöydätkin välillä voidella sillä desillä...



Vaikka kuinka paljon ottaa kaikkiin hommiin mukaan, niin silti ehtii ihan varmasti jossain toisessa huoneessa tehdä kaikkea mahdollista. Mutta kun ikää tulee, niin kaikki tämä kyllä rauhottuu! Nuorimmainen täyttää ihan juuri 2-v. Niin on isommatkin rauhoittuneet.



Tytöt vaan keksii sitten tuon askartelu homman ja sitten on niitä pieniä silppuja joka paikassa... Ja vaikka kuinka yrittää aina laittaa siivoamaan, niin kyllä ne silput useinkin iltaisin siellä odottaa. Kun ei millään ehdi ite joka paikkaan.



Meillä harrastetaan myös tuota tavaroiden rahtaamista joka paikkaan... Sit niitä piilotellaan ja etsitään, kun joku aina hukassa. Mä jätin nuorimmalle leikkeihin ainoastaan ne lelut joilla joskus saattaa hetken jopa leikkiä. Se on vähentäny kyllä hurjasti mun omaa työtä! Jos isommat sisarukset ei leiki hänen kanssaan, niin sitten lentää kaikki laatikot nurinpäin, pitää mieltä vähän osottaa.



Mutta ihan varmasti tämäkin vaihe menee ohi!! Nyt se ei tunnu tietenkään siltä ja puoli vuottakin eteenpäin tuntuu pitkältä ajalta. Mutta kun katsoo asioita taaksepäin, niin se onkin ollut tosi lyhyt aika. Kun noukkii joka päivä ne samat tavarat joka puolelta kämppää, niin ei sitä jaksa uskoa, että se joku päivä vielä loppuu.



Kovasti jaksamista!!

laitetaan miehet/puolisot siivoomaan sitten kun ehtivat. Pitaa aidinkin levahtaa, kun on koko paiva tai ilta juostu lasten perassa.

2-vuotias onnistui jopa viemään lompakkoni roskikseen, ja minähän vein pahaa aavistamatta roskat säiliöön. Kun tajusin tilanteen, kävin jopa dyykkaamassa jätesuojassa säiliöt. Mutta liian myöhäistä: ajokortti, luottokortit, kirjastokortti, uimahallikortit, kaikki katosivat :(

Kalliiksi tuli. Ja huusholli kuin pommin jäljiltä, vaikka joka päivä siivoan.

Lohduttaudun vanhalla sananlaskulla: Villeistä varsoista tulee parhaat hevoset.

t. Se, jonka lompakon 2-vuotias kiikutti roskikseen

Meillä on nuorimmainen juurikin samanlainen... Ehtii askeleen edelle koko ajan. Mulla pitäis olla silmät selässä, että ehtisin joka paikkaan ennen häntä. Kaikki kolme vanhempaa ovat olleet todella rauhallisia nuorimpaan verrattuna.

Meillä on nyt hakaset keittiön ovessa, alakerran vessan ovessa, kellarin ovessa, portti yläkerran rappusiin ja alakerran rappusiin. Kun nämä kaikki viritykset ovat kohdillaan, niin tämä mamma saa istua jopa 10 min. paikoillaan! On kyllä niin luksusta. ---

näin, aamul kerkee ehkä jo jotai levitellä siis leluja ym.pitki lattioita.ennen lähtöä ulos korjataan lelut ym.tavarat omille paikoilleen.jos matot on kurtus,tosin harvemmin ni sit oijotaa.samat systeemit toimii siis koko päivän et jos leikki vaihtuu ni sit edelliset romut korjataan pois. meilläkin se on iha opettelun tulos! ehkä tosiaa kannattas alkaa yritää tota yhteistyötä lelujen ym.keräämisessä.kyl 2v.osaa jo aika paljo jos sitä kannustaa ja yhes tehdään juttuja.

lapselle voi keksiä jotain pikkutehtäviä samalla kun tekee itse ruokaa tai siivoaa. Ja lapsen leluja kerätään yhdessä omiin paikkoihinsa - ennemmin tai myöhemmin tuosta tulee tapa lapsellekin.



Niitä kiellettyjä tavaroita pitää laittaa pois lapsen ulottuvilta.



Vielä on hyvä pitää tämä asenne mielessä:

"Siivoaminen, kun lapset ovat pieniä, on kuin loisi lunta lumisateessa."

sen lapsen kanssa joka ikistä valveillaolon sekuntia. Käsitättekö te neuvojat, millaista arki pienen ihmisen kanssa on? Kuinka nopea hän on, ja miten lyhyt keskittymiskyky taaperolla vielä on?

Juuri tästä syystä ei ole syytä pitää teräaseita (haarukoita ja veitsiä ja muita kapustoja) lapsen ulottuvilla. Saati sitten hellaa lapselle avoimena.

lueppas uudelleen taitaa tällaisilla taaperoilla olla kylläkin liesisuojat kotona!! eikä avoimena!

en pidäkkään enkä päästääkkään hellan nappuloille mutta niinkuin joku jo kirjoitti että taapero kiipeää ja laittaa hellan levyt päälle vaikka olisi suojattu!

niin meidän taapero joka on "vasta" 1vee4kk ikäinen joka on oikeasti ikäistää fiksumpi osaa nostaa hellan nappulasuojaa ja sujauttaa levyt päälle suojan alta, joo tosin voisin solmia nappulasuojan kiinni uunin kahvaa.. mut eiköhän taapero kohta jo avaa rusetteja... sama on veitsi haarukkalaatikko kun sinnekkin taapero pääsee jos haluaa, mikään ei estele kaikkia on kokeiltu!

parasta oli kun taapero pari kuukautta järjesteli jääviileekaapin alakertaa aina uuteen uskoon =) siirteli ketsuppi ja muita purkkeja minkä kerkes, kivaa oli kun sattui löytämää salaati jota maisteli (ja kun pahaa oli) niin sen sit levitti pitkin keittiöö harvase kerta(tai viinirypääleet, tomaatit jne..jne...!

ja nyt sit lentelee kaikki tavarat..

kiipeilyn pahin vaihe on jo onneksi ohi.. ja kun tiesin että taaperolla on äly, niin joskus jätin sen hetkeksi (juu tosin valvovan silmän alle!!)sinne minne oli kiivennyt muttei päässytkään alas.. joo ja on hän välillä vähän satuttanut itsensäkkin kun en aina ehdi (älyä) heti hätiin niin ompas kaskummaa oppinut ettei sitäkään kannattanut tehdä.

joka tietty koettelee rajojaan ja tekee välillä mitä tahtoo. olen ollut varmaan sillä tavalla onnekas, ettei meillä ole ikinä tarvinut mitään eristää, nostaa pois, siirtää, lukita... pelkkä ei on riittänyt.

nyt muksu aloittaa koulun ja tilanne on edelleen sama, lahjakas, urheilullinen, joka äidin unelma :D

muuten elämä ei sitten unelmaa ole ollutkaan, joten halusin vain lähettää tsemppini kaikille eri elämäntilanteissa oleville. kesä tulossa, nautitaan muksujen kanssa siitä(kin)! :)

se sun poikas mikää fiksu oo tai no ehkä jos sinuu vertaa millä asioilla retostelet. eli fiksuuttaa on ku hellantuuteli osa suojista huolimatta kiivetä laittamaan levyjä päälle. kasvattakaa lapsenne ja huom. ilman väkivaltaa ei oo tosiiaa tarvinnu mitää hellasuojuksia,pistorasiasuojuksia ym.mitä niitä nyt nykypäivänä mahtaa ollakkaa.hyvi ollaa pärjätty ja ikää lapsel 3v.

Mutta kun sää tajuaisit, että toi on TEIDÄN aikuisten vika kun jätätte asioita lapsen saataville!



Lapselle on ihan normaalia katsoa (kun jätetty ilman vahtia) että haa, tässä on roska ja vie sen roskikseen.

Ei se ole pahantekoa!



Ymmärtämättömiä aikuisia kun ei tätä käsitä.

Olkaa joko enempi lastenne luona tai laittakaa tavarat paikoilleen.