G: Luovuttaisitko munasoluja?
Toisaalta haluaisin luovuttaa, mutta tökkii vähän se ajatus, että joku toinen kasvattaisi "minun" lastani.
Kommentit (35)
Miksi itsekkyyttani panttaisin jotain mita minulla on ja jollain toisella ei?! Luovutetaanhan verta ja jopa elimiakin :)
Eli olen nyt jo 36-vuotias. Tiedän, mitä on kärsiä lapsettomuudesta. Itse olemme saaneet kolme ihanaa lastamme rankoilla hoidoilla - tosin omilla sukusoluillamme. Luovuttaminen olisi tietysti ihan samanlaista kuin hoidoissakin eli rankkaa mutta todella tarpeeseen tulevaa. En näe siinä mitään tehtailua kun näillä sukusoluilla ei kuitenkaan pyritä mihinkään tiettyyn sukupuoleen tms.
Miksi itsekkyyttani panttaisin jotain mita minulla on ja jollain toisella ei?! :)
Elämä on epäreilua.
Miettisin, että pystyvätkö lapsen vanhemmat tarjoamaan minun biologiselle lapselleni vähintään yhtä hyvän kodin ja elämän kuin pystyisin tarjoamaan. Ja jos lapsella olisi huono elämä (tyyliin vanhemmista tulisi hulttioalkkiksia), syyllistäisin itseäni siitä, että tavallaan tarjosin lapselle sellaisen huonon elämän :( Eli anonyymille en luovuttaisi.
Mutta jos joku erittäin läheinen ihminen (esim sisko) tarvitsisi solun voisin luovuttaa, koska silloin tietäisin, että luvassa on hyvä koti lapselle.
uuden lain myötä- sitä ennen harkitsin vakaasti
ja luovutuksessahan suositellaan, että omat lapset olisi jo tehty, tai ainakin yksi
Onko luovutuksessa joku riski, että siitä aiheutuisi lapsettomuutta? Vai miksi pitäisi omat lapset olla jo tehtynä?
siskolleni ja parhaalle ystävälleni. En siksi että näkisin lasta, vaan siksi että tietäisin millaiseen kotiin menee. Haluaisin siis varmuuden että hänestä huolehdittaisiin hyvin.
En edes muista asiaa muuten kuin jos joku ottaa puheeksi eli en todellakaan koe, että mulla olisi tuntematon lapsi jossakin.
Nää asiat pitää selvittää itselleen ennen kuin lähtee luovuttamaan ja toisaalta ei ne edes huoli luovuttajaksi ihmistä, joka ajattelee ap:n tavoin.
Munasolu on solu eikä mikään lapsi. En ole antanut pois lasta vaan noin 20 munasolua.
raha liikkuu noin. Suomessa asia pitää hoitaa lapsettomuutta hoitavan yksikön kautta. Munasoluista ei sinänsä makseta, vaan luovuttaja saa kulukorvauksen, joka oli aikoinaan noin tuhat markkaa, en tiedä, mitä on nyt.
Ei ole tarkoitus, että kukaan alkaa _myydä_ munasolujaan.
Pari vuotta sitten täällä oli kohu siitä eräästä tapauksesta, jossa munasolun saanut ei maksanut sovittua, aika mitäntöntä korvausta luovuttajalle. Siihen asti olin ollut ajatukselle myötämielinen, mutta en enää sen jälkeen. Olin typerästi ajatellut (yleisesti ottaen, ei liity mainittuun tapaukseen), että saaja pitäisi lasta arvokkaana ja huolehtisi tästä hyvin. Silloin tajusin, että oikeasti ei ole mitään takeita siitä, millaiset vanhemmat lapsi saisi.
nuorempana ja terveenä harkitsisin ainakin. Ei tuntuisi kuitenkaan omalle lapselle. Vuokrakohduksi en ryhtyisi.
En sovi kriteereihin. Vastaanottanut kyllä olen, mutta en missään nimessä vastaanottaisi siskoltani, ystävältäni tai keneltäkään tutultani. Lapsi ei saisi kasvaa vapaasti, jos joku ei osaisikaan sopeutua luovuttajan osaan, sillä hänellä ei ole mitään oikeuksia eikä velvollisuuksia mahdolliseen lapseen eikä lapsella häneen.
Luovuttaja ei luovuta lasta vaan soluja. Lapsen kasvattaa raskaana oleva ja hänen puolisonsa.
Kuinka paljon Suomessakin on lapsia, jotka ovat syntyneet naisen ja miehen kertakohtaamisessa eikä mies halua olla missään tekemisissä lapseen.
Luovuttajat ovat pyyteettömiä ja fiksuja ihmisiä, kiitos heille.
Vastaanottanut kyllä olen, mutta en missään nimessä vastaanottaisi siskoltani, ystävältäni tai keneltäkään tutultani. Lapsi ei saisi kasvaa vapaasti, jos joku ei osaisikaan sopeutua luovuttajan osaan, sillä hänellä ei ole mitään oikeuksia eikä velvollisuuksia mahdolliseen lapseen eikä lapsella häneen. Luovuttaja ei luovuta lasta vaan soluja. Lapsen kasvattaa raskaana oleva ja hänen puolisonsa.
Meillä olisi siten lapsen kanssa yhteistä perimää. Eikä se missään tapauksessa vähentäisi minun ja mieheni vanhemmuutta.
Vastaanottanut kyllä olen, mutta en missään nimessä vastaanottaisi siskoltani, ystävältäni tai keneltäkään tutultani. Lapsi ei saisi kasvaa vapaasti, jos joku ei osaisikaan sopeutua luovuttajan osaan, sillä hänellä ei ole mitään oikeuksia eikä velvollisuuksia mahdolliseen lapseen eikä lapsella häneen. Luovuttaja ei luovuta lasta vaan soluja. Lapsen kasvattaa raskaana oleva ja hänen puolisonsa.
Meillä olisi siten lapsen kanssa yhteistä perimää. Eikä se missään tapauksessa vähentäisi minun ja mieheni vanhemmuutta.
Ihmiset ajattelevat eri tavalla samoista asioista, kuten tälläkin palstalla sen huomaa. Jollekin toiselle sopii toinen tapa ja jollekin toiselle toinen.
Tiedän millaista on olla lapseton. Oma saatiin kuitenkin luomuna mutaman vuoden yrityksen jälkeen. Jos munasoluja luovuttamalla voisin antaa jollekin lapsen, luovuttaisin. En vain tiedä sovinko kriteereihin...