Miksi ihmeessä lasten kanssa PITÄISI nousta aikaisin

lähden viikonloppuisin tämän aamuvirkun kanssa puistoon, että muut saavat jatkaa unia.

että omat lapseni eivät ole tässä asiassa samanlaisia kuin minä. Tai oikeastaan kuopus ehkä vähän onkin, mutta esikoinen tarvitsee raudanlujan aikataulutuksen nukkumiseensa, tai se leviää ihan käsiin. Jos mä en herätä sitä aikaisin myös viikonloppuisin, sen unirytmi menee ihan persiilleen eikä siitä toivuta hetkessä. Seuraava arkiviikko aikaisine herätyksineen on sitten ihan kamalaa itkua ja tappelua.



Tämä tuli mulle ikävänä yllätyksenä lapsen leikki-iässä, sitä ennen kuvittelin että pystyttäisiin menemään rennosti sen mukaan milloin nukuttaa ja milloin ei...

Ihan sama monelta nukahtavat ja vaikka saisivat nukkua pitkään, kuudelta pomppaavat ylös joten kyllä yhdeksältä jo tämä väsynyt äitikin haluaa sinne puistoon että pysyy silmät auki eikä tarvitse katsoa lasten hökellystä sisällä.

viikonlopun takia ei kannata koko rytmiä pilata...Eli helpoimmalla päästään, kun pysytään viikonloput suunnilleen samassa rytmissä kuin arkenakin. Loma-aikana voi enemmän joustaa, kun on pidempi aika.

Ja ylipäätään sitä, että miksi on niin kamalaa, jos kotiäiti nukkuu lasten kanssa pitkään ja illalla mennään myöhemmin nukkumaan kuin lapsiperheissä yleensä on tapana.



Ei meillä ole aamuisin mihinkään kiire.

ne lapset syö, kun isi ja äiti vaan makaa petissä? Ei kaikkia huvita tuijottaa telkkaria ja ainakin meidän lapsi haluaa kyllä heti aamusta maitoa ja muuta naposteltavaa. Joko teidän 2 -vuotiaat osaa itse aamupalansa tehdä? =S

että lapset katsoo tv:tä ja aikuiset makoilee sägyssä klo 10...

Ei tulisi mieleenkään sekoittaa rytmejä viikonlopuksi, raskasta lapsillekin.

ja illalla sit sen mukaan nukkumaan. Ollaan siis kotona minä ja kaksi lasta, mies töissä. Ei minusta kamalaa, mutta ihmettelyjä olen täälläkin saanut kun olen kertonut että heräsimme jonakin aamuna vasta 8.30. :)

Ja ylipäätään sitä, että miksi on niin kamalaa, jos kotiäiti nukkuu lasten kanssa pitkään ja illalla mennään myöhemmin nukkumaan kuin lapsiperheissä yleensä on tapana.

Ei meillä ole aamuisin mihinkään kiire.

Tietty ymmärrän, jos kersat on oikeasti tosi herkkiä sotkemaan rytminsä ihan päälaelleen. Ja se sitten vaikuttaa kurjasti arkena, kun pitäisi aikaisin nousta päiväkotiin, kouluun jne. Tai jos vaan itsekin on aamuvirkku, niin mikäs siinä.



Mutta jos tosiaan ei ole kiire minnekään. Miksi hötkyillä? Kenties jotain paineita olla suorittava pikku rouva? Miksei miehet vie pentuja puistoon?



Meillä valvotaan monesti puolille öin, aamulla nukutaan 11 asti. Elämä on iltapainotteista, sillon mennään kauppaan, ulkoilemaan jne. Eilen oltiin leikkipuistossa klo 21 aikaan. Mikäs tässä, kun ei ole kiire mihinkään ja kaikki tykkää.

ja meillä on maanantaista perjantaisin kiire aamulla. Kotiäitinä olikin eri tilanne, silloin oli tosi leppoisat aamut vaikka olisi nukkumaanmeno venynyt mihin.

Ja ylipäätään sitä, että miksi on niin kamalaa, jos kotiäiti nukkuu lasten kanssa pitkään ja illalla mennään myöhemmin nukkumaan kuin lapsiperheissä yleensä on tapana. Ei meillä ole aamuisin mihinkään kiire.

Tietty ymmärrän, jos kersat on oikeasti tosi herkkiä sotkemaan rytminsä ihan päälaelleen. Ja se sitten vaikuttaa kurjasti arkena, kun pitäisi aikaisin nousta päiväkotiin, kouluun jne. Tai jos vaan itsekin on aamuvirkku, niin mikäs siinä.

Mutta jos tosiaan ei ole kiire minnekään. Miksi hötkyillä? Kenties jotain paineita olla suorittava pikku rouva? Miksei miehet vie pentuja puistoon?

Meillä valvotaan monesti puolille öin, aamulla nukutaan 11 asti. Elämä on iltapainotteista, sillon mennään kauppaan, ulkoilemaan jne. Eilen oltiin leikkipuistossa klo 21 aikaan. Mikäs tässä, kun ei ole kiire mihinkään ja kaikki tykkää.

me olemme perhe, yhteinen yksikkö, jossa jokainen välittää toisista. Minusta on äärettömän surullista, että lapsi joutuu olemaan yksin tuntikausia aamulla vain siksi, että vanhemmat katsovat oikeudekseen olla olematta lapsen kanssa.



Aikuinen voi mennä illalla ajoissa nukkumaan, ei ole vaikeaa, ja herätä myös viikonloppuina elämään tätä elämää lasten kanssa. Ei välttämättä vierellä nyhjäten vaan olemalla käytettävissä vaikka viereisessä huoneessa.



Minä valitsin toiveen saada lapsia, minä valitsin perheen. Siksi on outoa, että tässä vaiheessa viskoisin hanskat tiskiin ja kertoisin lapsille teoillani, että paskat minä teistä välitän, jos ette penteleet aamulla nuku niin olkaa yksiksenne ja hiljaa, että MINÄ saa elää niin kuin MINÄ tahdon.

elämässä? Meillä elämän realiteetit on arkena sitä, että on mentävä töihin, on elätettävä perhe. Jos ei tarvitse välittää näin tylsistä asioista niin varmasti on kiva riekkua yötä myöten. Kaikilla vain ei ole samaa mahdollisuutta mennä pois yhteiskunnasta.

Ja ei kyllä ollut kerran tai kaksi kun porukka ääneen ihmetteli ja paheksuikin meidän vuorokausirytmiä kun olin lapsen kanssa kotona. Meille normaalirytmi oli että lapsi meni nukkumaan klo 22, heräsi klo 9-10, päiväunet klo 15->. Paheksunta tuli "Siis miten te nyt niin myöhään heräätte", "Siis tosi myöhään vasta tulette puistoon" yms. kommentteina (ja näissäkin olennaista ilmeet ja äänenpaino jotka kuvastivat paheksuntaa, ei niinkänä sanat).



Kovasti minua huvittivat nämä "päivähän on jo ohi ennen kuin olette ehtineet tehdä mitään" kommentit: kyllä me vietimme hereillä ihan yhtä paljon aikaa kuin muutkin joten ei se päivä ollut meillä yhtään lyhyempi.



Kai se aamuvirkkujen ihannointi on perua luterilaisesta agraariyhteiskunnasta, kun silloin sillä oli jopa jotain merkitystäkin.

Mutta miksi VÄKISIN luoda rytmi, jossa aamulla ponkaistaa kukonlaulun aikaan ylös ilman syytä? Jos ei ole kiire lähteä minnekään tai lapsi jotenkin kärsisi myöhemmistä herätyksistä. Sitten äippä valittaa väsymystä nyyh nyyh. Mutta puistossa jökötetään tasan klo 09.30, oli mikä oli.

Pitkään nukkuminen on kuulkaas hyväksi ihmiselle. Mulla on hehkeä ja kaunis iho, silmät tuikkii ja naama on nätti, kun se saa NUKKUA! Aaah :o) Tämä aikaisin ylös-rytmi on taas vaan joku ihme marttyyriäitien tapa todistaa muille, että tässä ollaan nyt tosi super.

me olemme perhe, yhteinen yksikkö, jossa jokainen välittää toisista. Minusta on äärettömän surullista, että lapsi joutuu olemaan yksin tuntikausia aamulla vain siksi, että vanhemmat katsovat oikeudekseen olla olematta lapsen kanssa. Aikuinen voi mennä illalla ajoissa nukkumaan, ei ole vaikeaa, ja herätä myös viikonloppuina elämään tätä elämää lasten kanssa. Ei välttämättä vierellä nyhjäten vaan olemalla käytettävissä vaikka viereisessä huoneessa. Minä valitsin toiveen saada lapsia, minä valitsin perheen. Siksi on outoa, että tässä vaiheessa viskoisin hanskat tiskiin ja kertoisin lapsille teoillani, että paskat minä teistä välitän, jos ette penteleet aamulla nuku niin olkaa yksiksenne ja hiljaa, että MINÄ saa elää niin kuin MINÄ tahdon.

elämässä? Meillä elämän realiteetit on arkena sitä, että on mentävä töihin, on elätettävä perhe. Jos ei tarvitse välittää näin tylsistä asioista niin varmasti on kiva riekkua yötä myöten. Kaikilla vain ei ole samaa mahdollisuutta mennä pois yhteiskunnasta.

mennä pois yhteiskunnasta? Ottaisin tämän niin, että esim. minä, joka on lasten kanssa kotona, en kuulu yhteiskuntaan koska en käy töissä. Mutta jos kerran asia on niin, täytyy katsoa positiiviset puolet. Ainakaan yhteiskunnan säännöt eivät koske meitä....

Jauhat p*skaa, jos suoraan sanotaan.

Ei tulisi mieleenkään nousta vkonloppuaamuisinkin 06-06.30 aikaan jotakin hyörimään, kun 8½v ja 7v rakentelevat legoilla tms omassa huoneessaan.

Toisekseen kaikilla ei ole apujoukkoja mitä lasten kasvatukseen ja hoitoon tulee=tarkoittaa sitä että se hengähdystauko ja puolison kanssa olemisaika on tasan silloin illalla kun lapset menneet nukkumaan.

Se mikä on surullista on tuo tapasi syyllistää tämmöisestäkin asiasta, ajattelisit joskus hieman pidemmälle kun siihen omaan reikääsi.

PS, meillä lapset kuulleet koko ikänsä päivittäin kuinka heitä rakastetaan joten senkään puutteesta et voi tässä asiassa syyllistää.

Omien valintojen todellinen pohdinta on pelottavaa. Helpompi mennä massan mukana, niin ei tarvitse selitellä kellekään. Jos mulle tulisi tolla tavalla joku kiekumaan, että "hirrrveän myöhään olette liikenteessä", niin huvittuneena kyllä lohkaisisin pikku nasevuudet.

Kai se aamuvirkkujen ihannointi on perua luterilaisesta agraariyhteiskunnasta, kun silloin sillä oli jopa jotain merkitystäkin.

me olemme perhe, yhteinen yksikkö, jossa jokainen välittää toisista. Minusta on äärettömän surullista, että lapsi joutuu olemaan yksin tuntikausia aamulla vain siksi, että vanhemmat katsovat oikeudekseen olla olematta lapsen kanssa. Aikuinen voi mennä illalla ajoissa nukkumaan, ei ole vaikeaa, ja herätä myös viikonloppuina elämään tätä elämää lasten kanssa. Ei välttämättä vierellä nyhjäten vaan olemalla käytettävissä vaikka viereisessä huoneessa. Minä valitsin toiveen saada lapsia, minä valitsin perheen. Siksi on outoa, että tässä vaiheessa viskoisin hanskat tiskiin ja kertoisin lapsille teoillani, että paskat minä teistä välitän, jos ette penteleet aamulla nuku niin olkaa yksiksenne ja hiljaa, että MINÄ saa elää niin kuin MINÄ tahdon.

Lapset 1v8kk ja 3.5v nukkuvat yleensä 21.00-08.30 ja ulos mennään siinä 10.30 ja lounaalle tullaan noin klo 12.00. Itse herään vähän ennen kahdeksaa, että ehdin pukeutua ja peseytyä ennen kuin lapset heräävät. Hyvä ja toimiva rytmi meille:)